Erityissosiaaliohjaaja Anna Junes uskoo, että yhteistyö on sekä työntekijöiden, että asiakkaiden etu.
Erityissosiaaliohjaaja Anne Juneksen huoneessa silmiin pistää ensimmäiseksi nurkassa asustava suuri pupu. Ja erityisesti pupun suuret korvat.
– Niihin lapset voivat kuiskata asioita. Pupu jaksaa aina kuunnella, Vantaa lastensuojelun avohuollossa työskentelevä Junes kertoo.
Kuunnella jaksaa ja osaa myös Junes itse yli 15 vuoden työkokemuksella. Valmistuttuaan sosionomiksi Junes työskenteli lastensuojelulaitoksessa, kunnes koukkasi päiväkodissa työskentelyn ja työn ohessa suoritetun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kautta takaisin lastensuojelun pariin.
Sosiaalityöntekijällä aina vastuu lapsen kokonaistilanteesta.
Junes oli neljä vuotta sitten ensimmäisiä Vantaalle palkattuja erityissosiaaliohjaajia kunnan lähtiessä kehittämään erityissosiaaliohjaaja-sosiaalityöntekijä työparityöskentelyä.
– Me teemme sosiaalityöntekijöiden kanssa yhdessä asiakassuunnitelmassa kirjattua lastensuojelun sosiaalityötä. Olemme mukana kaikissa avohuollon lastensuojeluprosessin vaiheissa aina aloituksesta mahdolliseen sijaishuoltoon siirtymiseen saakka, Junes kertoo.
– Sosiaalityöntekijällä on aina vastuu lapsen kokonaistilanteesta. Erityissosiaaliohjaaja voi tehdä asiakassuunnitelmaan kirjattuja avohuollon tukitoimipäätöksiä, arvioida ja tehdä taloudellisen tuen päätöksiä, valmistella sosiaalityöntekijän työparina sijoituspäätöksiä sekä tilata ja käynnistää asiakkaiden palveluja.
Juneksen mukaan tärkein ja innostavin erityissosiaaliohjaajan työnkuvaan kuuluva asia on ehdottomasti suora ihmisten kanssa tehtävä asiakas- ja verkostotyö.
Ammattikunnat eivät kilpaile keskenään
Vantaan lastensuojelun avopalveluissa työskentelee tällä hetkellä 7 vakituista ja 9 määräaikaista erityissosiaaliohjaajaa. Vaatimuksena virkaan on ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa on Juneksen mukaan toimivaa, eivätkä ammattikunnat kilpaile keskenään.
– Erityissosiaaliohjaajan rooliin on Vantaalla suhtauduttu hyvin. Aluksi sosiaalityöntekijöiden piirissä ehkä ajateltiin meidän vievän tai heidän työnsä. Mutta kun nähtiin yhteistyöstä saatava hyöty ja meidän osaamisemme, ei ongelmia ole ollut.
Erityissosiaaliohjaajien vahvuudeksi Junes mainitsee koulutuksen tuoman osaamisen erityisesti asiakkaiden kohtaamisessa ja haastavissa asiakastilanteisissa.
– Sosionomin koulutukseen kuuluu iso määrä käytännön- ja asiakastyön harjoitteluja sekä vuorovaikutusosaamista. Iso vahvuus on myös meidän työkokemuksemme kentältä. Ennen YAMK-tutkintoa täytyy olla vähintään kolme vuotta alan työkokemusta.
Pois yksin puurtamisen eetoksesta
Vuorovaikutustaidot korostuvat erityisesti tiimityössä.
– Asiakasmäärät ovat suuret. Asiakkaat tarvitsisivat enemmän aikaa mitä yksittäisellä työntekijällä on. Työparityöskentely helpottaa. Neuvotteluissa esimerkiksi olemme paikalla molemmat. On kätevää, kun toinen voi hoitaa kirjaamiset heti paikan päällä.
Työparityöskentely on asiakkaan edun mukaista.
Työparityöskentely on Juneksen mukaan myös asiakkaiden edun mukaista. Jommankumman työntekijöistä saa useimmiten kiinni lyhyelläkin varoitusajalla. Myös asiakkaan asioiden reflektointi mahdollistuu nopeammin ja tehokkaammin työparityöskentelyn ansiosta.
– Pyrimme pois yksin puurtamisen eetoksesta. Ajattelemme, että asiakkaat ovat meidän tiimimme yhteisiä. Kun on useampi pää pohtimassa asioita ja tuomassa erilaisia näkökulmia auttaa se myös meitä työntekijöitä jaksamaan paremmin.
Yhteistyötä Junes tekee myös toimiston ulkopuolella. Hän on mukana alueen varhaiskasvatusverkostossa ja Tikkurilan alueen Dixi-verkostossa, missä pyritään eri toimijoiden yhteistyössä auttamaan koronan vuoksi pahoinvoivia nuoria.
Tiimityö sopii Junekselle erinomaisesti. Siihen hänet on harjaannuttanut yli 20 vuoden ura jalkapalloura SM-tason jalkapalloilijana.
