Kaisa Yliruokanen on Talentia-lehden päätoimittaja.
Tekoäly tarjoaa sosiaalialalle huimat mahdollisuudet.
Sosiaalipalveluita tarvitaan monesta eri syystä. Yksi tärkeimmistä syistä on, että sosiaalipalvelut auttavat ihmisiä selviytymään erilaisista vaikeista elämäntilanteista ja haasteista.
Näitä voivat olla esimerkiksi taloudelliset vaikeudet, terveysongelmat, asunnottomuus, yksinäisyys tai perheongelmat. Sosiaalipalvelut ovat myös tärkeitä yhteiskunnan kannalta, sillä ne auttavat ehkäisemään syrjäytymistä ja köyhyyttä.
Kuulostaako pätevältä? Niin minustakin. En tosin itse kirjoittanut tämän kirjoituksen alkua, vaan sen teki assistenttini Chat GPT -tekoäly, jolta kysyin, miksi sosiaalipalveluita tarvitaan.
Vastaus on autenttista keinoälyä. Koneen tuotos, mutta sopisi hyvin vaikka sosiaalialan oppikirjaan.
Tekoäly tarjoaa sosiaalialalle huimat mahdollisuudet. Jo nyt on käytössä palveluita, joissa kysytään, miten ihminen jaksaa ja erilaisten lisäkysymysten avulla, tuetaan ja neuvotaan ihmisiä heidän elämässään.
Tekoäly oppii käyttäjiltään, joten vähitellen se osaa opastaa ja neuvoa yhä paremmin ja pystyy tarjoamaan ihmiselle apua, jota hän ei tiedä tarvitsevansa. Esimerkiksi tekoälyä hyödykseen käyttää nuorten hyvinvointia tukeva Zekki-palvelu, joka voitti tänä vuonna Hyvä käytäntö -palkinnon.
Valtionhallinnon kehittelemä Aurora AI puolestaan pyrki tekemään pohjatyön ihmiskeskeisen hallinnon toimintamalliksi ja kehitti tekoälyavusteiset AuroraAI-tukipalvelut eri organisaatioiden käyttöönotettavaksi. Tekoäly siis tulee – ja vauhdilla – myös sosiaalialalle.
Suuret mullistukset eivät tietenkään suju kivutta eikä tekoäly pysty korvaamaan ihmistä ja aitoa kohtaamista. Kritiikkiä on esitetty erityisesti eettisestä näkökulmasta ja avoimuudesta. Myös salassapito on otettava huomioon.
Ollaan avoimia muutokselle.
Voiko kone oikeasti tulkita ihmistä oikein? Ymmärtävätkö kaikki, että vastauksia antaa kone eikä ihminen? Kuka kantaa vastuun? Pysyykö tieto salassa, koska kone tallentaa sen oppiakseen lisää?
Vaikka tekoälystä ei ole ihmisen korvaajaksi, ensimmäiset askeleet sosiaalipalveluissa se voi tarjota ja madaltaa kynnystä työntekijän kohtaamiseen.
Osa saattaa saada tarvittavan ohjauksen koneeltakin, jolloin työntekijöiden aikaa jää enemmän heille, jotka ovat järeämmän tuen tarpeessa tai haluavat kohdata ihmisen.
Emme ole enää kaukana siitä, kun tietokoneet ja kehittyvä puheentunnistus tekee asiakasmuistiinpanot automaattisesti, antaa työntekijälle asiakaskirjausten pohjalta puolivalmiit mallit asiakassuunnitelmien ja päätösten tekemiseen lakipykälineen sekä tarjoaa vaihtoehtoja, miten asiakkaan kanssa voisi lähteä etenemään. Samalla se kääntää kaiken laadukkaasti asiakkaan omalle kielelle.
Mahdollisuuksia rajoittaa vain mielikuvitus ja toistaiseksi lainsäädäntö. Ollaan kuitenkin avoimia muutokselle, joka huolellisesti valmisteluna voi viedä alaa ja asiakkaiden etua eteenpäin.
