LohjalaisenOjaniitun päiväkodin Robotiikka-kerhon lapsilla oli toukokuisena perjantaina jännittävä päivä. Päiväkodin keittiövastaava Sonja Rask ja Lohjan kaupungin ruokapalveluista vastaava ruoka- ja siivouspalvelupäällikkö Nina Olsbo ovat saapuneet katsomaan lasten kehittämää ruokarobottia. Automaattia on kehitetty ja rakennettu kevään aikana ryhmän ohjaajan, varhaiskasvatuksen opettajan Lotta de Ponten johdolla.
Idea robotista on lähtöisin lapsilta itseltään.
– Taustalla on käytännön ongelma. Päiväkodissa tarjotaan joskus ruokaa, joka ei lapsille oikein maistu. Mutta hyvien tapojen mukaisesti sille ei voi sanoa yäk, de Ponte selvittää.
Olsbo ja Rask odottavat ryhmää päiväkodin kirjastossa, minne lapset saapuvat robotin kanssa jännitystä kihisten.
Lapset asettuvat robotin ympärille ja ryhtyvät kertomaan, miten se toimii.
Aikuisten vastuulla on huolehtia turvallisuudesta.
– Robotti auttaa, jos on pahaa ruokaa. Jos ei tykkää jostain ruoasta, niin voi painaa näitä nappeja, Riina kertoo.
– Mitä sitten tapahtuu, kun painaa napista? Kysyy de Ponte.
– Sitten saa herkun, Riina huudahtaa.
– Kun on syönyt, niin saa herkun palkinnoksi. Robotti vähän kannustaa maistamaan ruokaa, josta lapsi ei niin pidä. Ja herkun saa itse valita eri vaihtoehdoista, de Ponte selvittää.
Herkkuvaihtoehdoista löytyvät ainakin karkkeja, suklaata ja jäätelöä.
– Robotin päällä on tuuletin. Se tuulettaa, jos robotti ylikuumenee. Niin kuin tietokoneet, huudahtaa Eveliina väliin.
– Niin ja tämä täällä on semmoinen, että jos tulee sähkökatko, niin robottia voi käyttää silloinkin, Riina kertoo ja osoittaa robotin päällä olevaa käppyräistä mehupilliä.
– Se on robotin varavirtalähde, de Ponte auttaa.
– Kylläpäs on hienosti suunniteltu, kun sähkökatkotkin on otettu huomioon, Nina Olsbo kiittelee.
Lapset esittelevät vielä lisää robotin hienouksia. Robotista löytyy esimerkiksi akku, moottori ja kamera.
– Mitä se kamera tekee? Muistatko sinä Benjamin? de Ponte kysyy.
– Se kuvaa sitä ruokaa, poika vastaa.
Mahtava idea!
De Ponte kertoo, että robottiin syötetään tietoa, mitkä ruoista ovat kullekin lapselle mieluisia ja mitkä eivät. Robotissa on tutka, näyttö ja kädenjälkitunnistin, jonka avulla se tunnistaa lapsen.
Sen jälkeen robotti hyödyntää tekoälyä ruoan tunnistamisessa ja osaa yksilöllisesti neuvoa lapsia kannattaako heidän ottaa ruokaa maistiainen vai isompi annos.
– Sitten robotti kannustaa maistamaan sitä inhokkiruokaa. Että se voi olla hyvääkin! Riina kertoo.
Robotti myös kannustaa täydentämään ruokaa näkkileivällä, jos ruoka ei maistu.
De Ponte kysyy Sonja Raskilta ja Nina Olsbolta olisiko robotista hyötyä päiväkodin ruokalan linjastolla.
– Tämähän on ihan mahtava idea, Oslbo kertoo.
Erityisesti Olsbo tykkää robotin kehotuksesta kokeilla ruokia.
– Oli hienoa, että robotti antoi ohjeita ja kannusti maistamaan. Se on äärettömän tärkeää. Uusia makuja pitäisi maistaa seitsemän kertaa, ennen kuin pystyy sanomaan, tykkääkö siitä vai ei, Olsbo kertoo.
Olsbo piti hyvänä myös sitä, että robotti kehotti syömään näkkileipää, jos päivän ruoka ei ole maistunut.
– Se on tosi tärkeää, että jaksaa päivän.
Tärkeintä on ilmiöiden tutkiminen
Tuleeko robotti joskus päiväkodin ruokalaan käytettäväksi, jää vielä arvoitukseksi.
– En tiedä olisiko tämä toteutettavissa heti. Tämä on hyvin monimutkainen robotti. Mutta meillä voi olla tässä tulevaisuuden keksijöitä tai insinöörejä, jotka muutaman kymmenen vuoden päästä rakentavat tämmöisen robotin, missä on chat-ominaisuus ja kannustava puheohjaus, pohtii sosionomi, varhaiskasvatuksen opettaja Tuulia Lyytikäinen.
Lyytikäinen on toiminut hankeopettajana ja projektityöntekijänä Lohjan kaupungin Tekoälyä varhaiskasvatukseen -hankkeessa. Lohja on yksi opetushallituksen rahoittaman Än, yy, tee, nyt! Tekoälyä varhaiskasvatukseen -hankkeen yhteistyökumppaneista.
Hanke puolestaan on osa Helsingin yliopiston koordinoimaa kansallista Innokas-verkostoa, joka edistää digitaalisuuden ja teknologian ymmärtämistä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
– Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä tulevaisuuden insinöörejä. Pienten lasten kanssa tärkeintä on ihmettely ja ilmiöiden tutkiminen, Lyytikäinen muistuttaa.
Sitä korostettiin myös Innokas-verkoston robotiikka- ja ohjelmointiturnauksessa, johon de Ponten ryhmä osallistui yhdessä Tuulia Lyytikäisen kanssa. Turnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana Apuäly freestyle -luokka, johon osallistuvat eivät valmista konkreettisesti toimivaa robottia, joka on ohjelmoitu tekemään jotain. Sen sijaan sarjan tarkoitus on tutustuttaa tekoälyyn.
– Se on huomattavasti vaikeampi konsepti lapsille ymmärtää, Lyytikäinen kertoo.
Tarkoitus ei ole tehdä tulevaisuuden insinöörejä.
Lapset olivat hänen mukaansa projektin alussa vähän hämillään.
– Heillä oli paljon ihania selityksiä tekoälylle. He ajattelivat, että se tarkoittaa, että ollaan leikisti älykkäitä. Tai jos ei enää olla älykkäitä, niin tulee tekoäly, jonka avulla ollaan älykkäämpiä.
Aiheeseen tutustumisessa käytettiin apuna tekoälyn opetuspeliä, jossa robotin avulla puhdistetaan merenpohjaa. Pelin avulla lapsille pystyttiin näyttämään, miten koneelle voidaan syöttää tietoja eri esineitä painamalla ja kone osaa sen jälkeen lajitella ja luokitella sitä tietoa.
Pienten kanssa ilman laitteita
Tekoälyä pyrittiin konkretisoida lapsille myös esimerkiksi ruokakasseja kaupoista kuljettavien ruokarobottien avulla. Ja miettimällä mitkä päiväkodin arjessa olevat asiat saattaisivat sisältää tekoälyn elementtejä.
– Meillä esimerkiksi vesihanoissa on liiketunnistimet ja pattereissa sensorit, jotka reagoivat lämpöön, de Ponte kertoo.
Sen jälkeen lapset piirsivät kaikki omat suunnitelmansa ruokarobotista. Yksittäisten suunnitelmien jälkeen robotille ryhdyttiin keksimään toimintoja. Tekoäly-sanan sijaan tärkeämpää oli de Ponten mielestä ilmiön käsittely.
– Tärkeämpää on sen ilmiön kanssa leikittely: Miten koneelle voidaan syöttää erilaista tietoa. Ja miten sitä konetta voidaan opettaa auttamaan ihmisiä.
– Varsinkin pienempien lasten kohdalla se on hyvin pitkälti laitteetonta toiminta, Lyytikäinen lisää.
Lopulta robotti rakennettiin yhdessä kierrätysmateriaaleista.
Hyppy syvään päätyyn
De Pontelle itselleen tekoäly oli ennen hankkeeseen lähtemistä hyvin vieras.
– Hyppäsin ihan syvään päätyyn. Suurin haaste koko projektissa olikin oman epävarmuuden sietäminen. Välillä tuntui, että en tiedä yhtään, mitä olen tekemässä, de Ponte nauraa.
Tuuli Lyytikäinen toimi de Ponten ryhmän mentorina koko projektin ajan.
– Hänestä on ollut iso apu ja tuki. Saatoin aina laittaa Tuulille viestiä ja kysyä, jos olin jostain asiasta epävarma, de Ponte kertoo.
Projektin myötä myös kasvattajat ovat lisänneet omaa tietämystään ja ymmärrystään tekoälyyn liittyvistä ilmiöistä.
– Huomasin itsekin, miten suppeasti olen ajatellut tekoälystä. Että, se on pelkästään ChatGPT tai muut vastaavat, de Ponte pohtii.
Lyytikäinen korostaakin, että kasvattajien on tärkeää hahmottaa tekoälyä myös vastuullisuuden ja turvallisuuden näkökulmasta.
– Puhumme usein tänä päivänä diginatiivista sukupolvesta. Aikuisten vastuulla on kuitenkin turvallisuudesta huolehtiminen. Kasvattajilla on oltava käsitys siitä, mitä tekoäly on ja mitä sillä voidaan tehdä, jotta he voivat mallintaa ja opettaa lapsille sen turvallista käyttöä.
Hankkeen yksi tavoite on ollut madaltaa kynnystä käsitellä lasten kanssa tekoälyä. Se on ainakin Lohjalla toteutunut.
– Olen tämän hankkeen myötä ymmärtänyt enemmän, minkälaisessa toimintaympäristössä me nykyään elämme ja minkälaisten tekoälysovellusten kanssa me olemme tekemisissä. Se on tuonut minulla varmuutta ja ymmärrystä ilmiöstä. Enkä näe siinä enää turhia uhkia, de Ponte kertoo.
Hyödynnä ilmaisia materiaaleja
Innokas-verkoston hanke on tuottanut materiaalin johdannoksi tekoälyyn varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
Materiaalin voi tulostaa itse hankkeen sivuilta tai hyödyntää materiaalin digitaalista versiota. Materiaalin kymmenen kysymyksen avulla käydään läpi muun muassa mistä tekoäly tulee, mitä tekoäly muuttaa ympärillämme ja esimerkiksi, miten tekoäly auttaa oppimisessa. Jokaiseen kysymykseen liittyy alakysymyksiä, tietoiskuja, lämmittelytehtäviä sekä eritasoisia harjoitustehtäviä.
Innokas-hankkeen sivuilla on myös koulutusvideoita ja valmiita materiaaleja päiväkotien hyödynnettäviksi.
OPH valmistelee yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa parhaillaan suosituksia tekoälyn käytölle varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
Suositusten tavoitteena on tukea varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjiä tekoälyn hyödyntämisessä osana opetusta ja opiskelua. suositukset julkaistaan syksyn 2024 aikana.
