Kaikki kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa saaneet eivät palaa kotimaahansa. Yhteisöllisessä mielessä nämä ovat ihmisiä, jotka elävät keskuudessamme. Sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle synnyttää vain ongelmia. Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Hallitus on päätöksillään luonut paperittomuusongelman, sanoo Ville Elonheimo.
Ville Elonheimo tekee monikulttuurisuustyötä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä. Hän on verkostojen vetäjä, toimijoiden yhteensaattaja ja koordinoija.
– Teen myös asiakastyötä. Hoidan haastavasti käyttäytyvät asiakkaat ja paperittomat. Yksittäisiä paperittomia meillä oli jo ennen nykyistä pakolaistilannetta.
– Kun huomasimme, että hallituksen turvapaikkapolitiikka alkaa tuottaa paperittomia, aloimme miettiä Joensuun kaupungin ja järjestöjen työntekijöiden sekä vapaaehtoisten kesken, miten toimitaan.
Peruslinja löytyi nopeasti tavasta, jolla kaupunki hoitaa asunnottomia. Yösija löytyy yömajasta, jossa saa ilta ja aamupalan ja voi myös pestä vaatteet ja käydä suihkussa. Sosiaalitoimistosta sai ruokarahaa 200 euroa kuukaudessa, kunnes valtioneuvoston ohjeet ja sosiaali ja terveysministeriön linjaus vetivät linjaa tiukemmalle. Nyt annetaan viikoittain ruokalipukkeita kaupungin ruoka palveluun. Tämän avun toimivuus riippuu siitä, onko hakija paikalla oikeaan aikaan.
Joensuussa on toiminut kahden ja puolen vuoden ajan Global Clinic, joka on hoitanut noin 25 potilasta. Sillä ei ole viikkovastaanottoa, vaan puhelinpäivystys.
– Saatamme avuntarvitsijan ja lääkärin tai hoitajan yhteen. Verkostossa on lääkäreitä, sairaanhoitajia ja kätilöitä. Kiireinen hoito järjestyy, mutta jatkohoito on vaikea saada, jos henkilöllä ei ole kotikuntaa maksamassa tai vakuutusta. Oikeus sosiaali- ja terveyspalveluiden saamiseen riippuu kovin monesta eri lainsäädännöstä.
Minua huolettaa se, että työntekijät saavat kunnan taloudesta – ei ihmisoikeuksista – lähteviä ohjeistuksia.
Valtioneuvoston uudet ohjeet ovat epäselvät. Mitä tarkoittaa, että paperiton avuntarvitsija ohjataan palautusjärjestelmän piiriin, kysyy Ville Elonheimo.
– Mielestäni on aivan riittävää, että avuntarpeessa olevalta kysytään, onko hän kuullut palauttamisjärjestelmästä. Jos se kiinnostaa, annetaan tietoa. Ei ole syytä rikkoa asiakkaan yksityisyyden suojaa ja ilmoittaa henkilöitä ulkomaalaispoliisille. Jos tilastoja tarvitaan, voidaan kyllä kertoa avunhakijoiden lukumäärät.
Elonheimo luottaa siihen, että sosiaalihuollon ammattilaiset pitävät kiinni asiakkaan yksityisyyden suojasta.
– Tuntuu kuitenkin siltä, että apua ei uskalleta nyt hakea, kun pelätään joutumista matkalle kohti vaaraa.
Joensuussa on kyse toistaiseksi yksittäisistä ihmisistä, pääkaupunkiseudulla kenties jo sadoista. Kielteisten oleskelulupapäätösten määrä kasvaa vielä kevään ja kesän mittaan.
On aika ryhtyä miettimään pitempikestoisia ratkaisuja kielteisen päätöksen saavien turvapaikanhakijoiden tilanteeseen.
Kaikki eivät palaa kotimaahansa. Yhteisöllisessä mielessä nämä ovat ihmisiä, jotka elävät keskuudessamme, sanoo Elonheimo. Heille on järjestettävä asunto, riittävä ravinto ja vaatetus, terveydenhoito ja mielekästä tekemistä. Sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle synnyttää vain ongelmia.
– Olen miettinyt paljon, miten tämä järjestetään Pohjois-Karjalassa niin, ettei tuoteta harmia tai luoda ihmiskauppaa muistuttavia olosuhteita. Olisiko mahdollista elää vapaaehtoismajoituksessa, auttaa naapureita ja saada vastineeksi heiltä vaatteita, ruokaa ja taskurahaa?
– Valtioneuvoston sanavalinnat pyrkivät pelottelemaan. Puhe laittomista maassaolijoista ja rikollisuudesta karkottaa auttajat, kuten ilmeisesti on tarkoitus, sanoo Ville Elonheimo.
– Pelkään pahimmillaan sitä, että ihmisiltä kielletään toistensa auttaminen.
