“Tehtävämme on luoda olosuhteet, jossa lapsi saa loistaa”

Päiväkodinjohtaja Maritta Opas nauttii työstään niin, että arvelee eläkepäivien aloituksen siirtyvän kauas tulevaisuuteen. Työ varhaiskasvatuksessa on juuri nyt erityisen kiinnostavaa.

Pieksämäen kasvattajaopistosta valmistunut sosiaalikasvattaja Maritta Opas työskenteli 1980-luvulla koululaisten päiväkodissa, jonne oli sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä valittuja lapsia. Työssä oli usein vaativia tilanteita.

– Muistan pohtineeni, mitä lapsille oli tapahtunut ennen kuin he menivät kouluun. Miksi lasten tilanne oli vaikea?

Maritta alkoi haaveilla päiväkodista, joka antaa lapselle mahdollisimman hyvät eväät koulutielle.

– Suunnittelin, että perustaisin päiväkodin, josta lapset jatkaisivat kouluun iloisina eikä heillä olisi mitään kielteistä mielikuvaa itsestään eikä heitä ole lannistettu. Halusin, että vanhemmilla on luottamusta kasvattajiin ja työyhteisö voi hyvin.

Tilaisuus tuli vuonna 1987. Maritta pääsi perustamaan Metsälinnun päiväkotia Vantaan Korsoon. Lyhyitä virkavapauksia lukuun ottamatta hän on toiminut talon johtajana siitä lähtien. Hän on myös läheisen Korson päiväkodin johtaja.

– Halusin alusta lähtien, että päiväkodin työyhteisö on monipuolinen. Niinpä tänne valittiin eri-ikäisiä työntekijöitä, joilla on monipuolinen koulutustausta ja myös erilainen temperamentti.

Kun työyhteisö oli valittu, kokoonnuttiin yhteen puhumaan toiveista. Millainen olisi unelmien päiväkoti? Mitä ovat ne kielteiset kokemukset, joita vanhoista työpaikoista ei haluta kuljettaa uuteen taloon.

Ajattelemme täällä aina, että meillä on ihania lapsia ja yhteistyöhaluisia vanhempia, sanoo Maritta.

– Lapsi on sellainen, millaiseksi näemme hänet. Lapsi puolestaan näkee meistä, onko silmissämme pedagogista rakkautta vai näkyykö katseestamme ja olemuksestamme jotain muuta.

Vahvistetaan, kiitetään ja kehutaan

Metsälinnussa ryhdyttiin toteuttamaan lapsen vahvuuksiin perustuvaa pedagogiikkaa heti toiminnan alkaessa vuonna 1987. Tänä päivänä positiivinen pedagogiikka on laajasti levinnyt, ja Kaisa Vuorisen sekä Lotta Uusitalon oppien mukaan varhaiskasvatuksessa virheiden sijasta etsitään lapsen vahvuuksia, kiitetään ja kehutaan.

– Aloittaessa sovimme, että täällä ei ole pakkoja. Ei ole pakko syödä, ei pakko nukkua. Sovimme myös, että mitään ei tehdä vain siksi, että näin on ennenkin tehty. Kaikelle pitää löytyä perustelu.

Heti alusta lähtien tavoitteena oli myös, että päiväkodissa on hyvä ilmapiiri. Lapsi kasvaa tuossa ilmapiirissä ja sen luomassa vuorovaikutuksessa.

– Sovimme työyhteisön käyttäytymiseen ja toisten kohteluun liittyviä pelisääntöjä. Lähtökohta oli ystävällisyys.

Lapsen pitää saada kokea, että hän kelpaa sellaisena kuin on.

Marittan päiväkodissa kaikki tietävät, että kasvattajien väliset ristiriidat otetaan nopeasti puheeksi tiimissä. Jokainen joutuu miettimään, mitä on tehnyt ja miten käyttäytynyt.

– Kun oletamme, että lasten on kyettävä tulemaan toimeen toisten lasten kanssa, eivät aikuisetkaan voi mököttää. Yhdenkään lapsen ei taritse kasvaa ilmapiirissä, missä kasvattajat eivät puhu toisilleen.

Maritta sanoo, ettei heillä kuitenkaan työskennellä missään lintukodossa. Kaikki tavanomaiset työyhteisöjen ilmiöt on kohdattu.

– Ongelmatilanteiden purkamisessa minua johtajana on auttanut työnohjaajakoulutukseni. Olen pitänyt sisäistä työnohjausta kaikille ryhmille vuodesta 1990 lähtien. Olen lisäksi psykoterapeutti.

Johtajaoppeja

Maritta haluaa olla johtajana sellainen kuin toivoisi itsellään olevan. Johtaja ei ole käskyttäjä, vaan hän on auttamassa työntekijöitä, jotta he voivat olla hyviä työssään.

– Oma arvoni ei vähene, vaikka menen inhimillisyys edellä. Päinvastoin. Olen saanut hyvää palautetta johtamistyölleni, että olen inhimillinen ja silti kykenevä tekemään päätöksiä. Tiedän oman arvoni johtajana.

Johtaja luo kulttuurin ja tilan hyvälle työyhteisölle – ja vastuuttaa työntekijöitä.

– Kehityskeskusteluissa kysyn jokaiselta, minkä kouluarvosanan hän antaa motivaatiolleen, kun uutta toimintakautta aloitetaan. Kutosellakaan meillä ei tehdä työtä ryhmässä, vaan mietitään, mitä tehdä. Vaihdetaanko taloa, ryhmää vai jäädäänkö vuorotteluvapaalle.

– Jostain se motivaatio on löydyttävä, sillä lasten ei tarvitse kasvaa sellaisessa ilmapiirissä, jossa kasvattajat eivät ole innostuneita omasta työstään. Se on velvollisuus tällä alalla.

Marittan johtamissa päiväkodeissa on viihdytty. Taloista on lähdetty yleensä vain joko eläkkeelle tai muutettu toiselle paikkakunnalle. Tietysti naisvaltaiselle alalle tyypillisesti työntekijöitä on äitiys- ja vanhempainvapailla.

– Meitä on usein ihailtu, että onpa hienoa, kun on pysyvä henkilökunta. Sanon kuitenkin aina, että se on hienoa vain silloin kun jokainen huolehtii itsensä johtamisesta, koulutuksestaan ja ammatillisesta osaamisestaan koko uransa ajan.

– Kasvatustyössä pitää pystyä arvioimaan, reflektoimaan ja analysoimaan itseään kasvattajana ja työyhteisön jäsenenä.

Eihän tätä malta jättää

Maritta nauttii ilmiselvästi työstään. Hän olisi päässyt marraskuussa 2018 jo eläkkeelle, mutta ei vielä tahdo luopua.

– Totesin varhaiskasvatusjohtajallemme, että en haluaisi mennä eläkkeelle ollenkaan! Tämä yksikkö on ikään kuin kolmas lapseni. Olen ylpeä tästä toimintakulttuurista, joka tänne on rakentunut: Tästä myönteisestä ja valoisasta lapsikäsityksestä, jossa lasta ei turmella syyllistämisellä eikä häpäisyllä.

Maritta on innostunut työstään. Ala on hänen työvuosiensa aikana mennyt valtavasti eteenpäin. On saatu uusi varhaiskasvatuslaki, joka henkilöstörakennetta lukuun ottamatta on hyvä. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset perusteet on hieno, velvoittava asiakirja, joka yhdenmukaistaa varhaiskasvatusta maan joka kolkalla.

– Kun aloitin, käsitys lapsesta oli behavioristinen. Lapsi ajateltiin tyhjäksi tauluksi ja koulutetut lastentarhanopettajat kaatoivat viisautensa lapselle ja muu henkilökunta oli apuna. Mikään ei ole tänä aikana mennyt niin upeasti eteenpäin kuin lapsikäsityksemme.

Juuri nyt työssä haastaa varhaiskasvatuslain linjaukset työnjaolle, varhaiskasvatuksen opettajan uusi rooli, mutta myös lastenhoitajien paikan pohdinta.

– Koska olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksessa, muistan senkin ajan, jolloin lastentarhanopettaja oli ikään kuin omassa kastissaan ja muu henkilöstö oli avustavassa roolissa. Tätä hierarkiaa en halua takaisin.

Silti meidän pitää miettiä, että mitä varhaiskasvatuksen opettajan vastuu varhaiskasvatussuunnitelmasta tarkoittaa käytännössä, sanoo Maritta.

Johtaja luo kulttuurin ja tilan hyvälle työyhteisölle – ja vastuuttaa työntekijöitä.

– Vantaalla varhaiskasvatuksen opettajat eivät ole vain vastuussa vasuista, vaan he myös laativat ne.

– Nyt pohdin sitä, kuinka paljon tämä työllistää heitä ja kuinka lastenhoitajien huomiot ja osaaminen otetaan mukaan vasujen laatimiseen. Tämä on oikeasti iso asia, koska esimerkiksi meillä kasvattajaporukka on ollut tasavertainen siltä osin, että kaikkien osaaminen on ollut lasten käytössä.

Varhaiskasvatuksen sosionomien tuloon Marittalla on ainakin kaksi vahvaa näkemystä.

– Varhaiskasvatuksessa ei voida mennä sellaiseen henkilöstörakenteeseen, missä vain yksi ammattiryhmä pääsee loistamaan, vaan hyvän pedagogisen laadun varmistamiseksi kaikkien tulee saada loistaa omalla osaamisellaan. Jos tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen sosionomi tehtävät tulevat, toivon sydämestäni, että liittomme pystyy torjumaan kaksiportaisen palkkarakenteen.

Helena Jaakkola