− Helpoin tapa tehdä sähköinen portfolio on koota se esimerkiksi blogialustalle tai perustaa sille omat kotisivut ja alkaa sinne jäsentää osaamistaan ja koota näyttöjä, Ilona Laakkonen vinkkaa. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Portfoliotyöskentely kehittää kykyä tunnistaa omaa osaamista ja kuvata sitä.
Portfoliotyöskentely on asiantuntijaksi kasvamisen prosessi, kiteyttää yliopiston opettaja Hanna Laitinen. Hän vastaa opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittämistyöstä ja tutkimisesta Jyväskylän yliopistossa.
Laitisen mukaan jo heti ensimmäisen lukuvuoden alussa aloitetaan uuden opiskelijan kanssa portfoliotyöskentely, jossa hahmotetaan hänen osaamistaan: hänen aikaisempi koulutuksensa, työpaikat ja harrastuksensa kartoitetaan ja kuvataan, millaista osaamista ne hänelle tuottavat. Sitten opiskelija alkaa asettaa tavoitteita alkavalle koulutukselle ja haluamalleen osaamiselle.
− Joillakin opiskelijoilla voi olla työkokemusta ja aikaisempia opintoja, mutta on niitäkin, jotka tulevat yliopistoon suoraan toiselta asteelta, eikä heillä ole opiskeltavan alan substanssista tietoa. Siksi on tärkeää miettiä, mitä osaamista heillä on ja mitä halutaan kehittää.
Laitinen muistuttaa, että portfoliossa asiantuntijuus käsitetään formaalista koulutuksesta, työelämästä ja muista ympäristöistä kuten harrastuksista hankittuna asiantuntijuutena. Siinä kuvataan, millaisia tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita henkilöllä on tietyssä asiantuntijuudessa ja kerrotaan lisäksi, kuinka ne ovat kehittyneet ja kuinka ne näkyvät.
Portfoliotyöskentely on tavoitteellista kehittämistä sekä oman osaamisen tunnistamista, sanoittamista ja kuvittamista.
Portfoliotyöskentely on tavoitteellista kehittämistä, mutta myös oman osaamisen tunnistamista, sanoittamista ja kuvittamista.
− Jos opiskelija on asettanut tavoitteita koulutukselle, hän pyrkii osoittamaan, kuinka hän aikoo toteuttaa ne.
Motivaatio ja itseluottamus kasvavat
Jos opiskelija haluaa esimerkiksi sosiaalityön alalla kehittää verkostoitumistaitojaan, hän osoittaa koulutuksen aikana erilaisilla näytteillä, kuten kurssitehtävillä ja harjoitteluilla, kuinka on pystynyt kehittämään niitä konkreettisesti. Opintopisteiden, suoritusten ja tutkintojen lisäksi portfoliossa kerrotaan, millaista osaamista ne tarkoittavat, mitä valintoja on opinnoissa tehty ja mitkä tiedot, taidot ja arvot sekä reflektio ovat kehittyneet eri osa-alueilla.
− Tämä on selkeä ero perinteiseen CV:hen, jossa vain luetellaan työ- ja opintopaikat, Laitinen huomauttaa.
Portfoliotyöskentelyssä opiskelija hahmottaa itsekin osaamistaan laajemmin. Hänen motivaationsa lisääntyy, kun hän huomaa, kuinka vaikkapa harrastuksista voi olla hyötyä erilaisten tietojen ja taitojen kehittämiseksi.
− Hänen itseluottamuksensakin kasvaa, kun hän hahmottaa kirjattuna, millaista osaamista ja asiantuntijuutta hänellä jo on, ja hän alkaa ottaa vastuuta niiden kehittämisestä, Laitinen lisää.
Portfolion voi laatia sähköiseen muotoon, posteriksi tai perinteiseksi A4-kansioksi.
− Minä en ota kantaa välineeseen, koska se ei saa olla opiskelijan luovan prosessin este. Välineen on oltava sellainen, jonka opiskelija kokee omakseen, Hanna Laitinen sanoo.
ePortfolio kokoaa ja jäsentää
Ilona Laakkonen työskenteli vuosina 2012−15 Jyväskylän yliopistossa Student Life ‑suunnittelijana ja vastasi yliopiston ePortfolioympäristön ja ohjausmallien kehittämisestä.
Jyväskylän yliopiston ePortfolio on räätälöity Jyväskylän yliopiston ohjaustarpeisiin ja rakennettu yliopiston Palane-sisällönhallintajärjestelmään.
ePortfolioon merkitään tutkinnot ja opintokokonaisuudet ja niistä kerättyjä tietoja ja taitoja.
− Se on kokonaisuus, joka on hyvin jäsennetty ja suunniteltu tukemaan osaamisen tunnistamisen ja kehittämisen prosessia korkeakouluopiskelijoilla, Laakkonen täsmentää.
ePortfoliossa ympäristöä ei voi irrottaa ePortfolio-ohjauksesta. Laakkonen muistuta, että tutkinnoista valmistuu opiskelijoita, joilla ei ole mitään valmista ammattia ja jotka voivat sijoittua moniin eri tehtävin. Siksi nimenomaan on tärkeää kertoa omasta osaamisesta esimerkiksi työhaastattelussa.
ePortfolio auttaa kokoamaan, jäsentämään ja tunnistamaan osaamista. Siihen merkitään tutkinnot ja opintokokonaisuudet ja niistä kerättyjä tietoja ja taitoja. Lisäksi sinne kootaan muissa kiinnostuksen kohteissa, luottamustoimissa, harrastuksissa tai vapaaehtoistyössä kehittynyttä osaamista.
Osaamismatriisin avulla voi tarkastella taitojen kehittymistä ja sitä, mistä ne ovat peräisin. Jos opiskelija tietää tarvitsevansa tulevaisuudessa esimerkiksi johtamis- tai viestintätaitoja, niistä on ePortfoliossa valmiit matriisit. Jos niihin ei ole vielä kertynyt paljon kokemuksia, opiskelija voi suunnitella, kuinka niitä voisi kartuttaa.
ePortfolio sisältää myös näyteportfolioita, jotka ovat ikään kuin näyteikkunoita työportfolion sisältöön.
− Sieltä voi tiettyä työpaikkaa varten valita haluamiaan näytteitä ja rakentaa sopivaa kuvaa, Laakkonen sanoo.
Työnhaussa ePortfolion voi lähettää linkkinä, ja sitä voi käyttää lisäksi kotisivuna.
Kaikilla korkeakouluilla ei ole omaa ePortfoliota, mutta sähköistä portfoliota pystyy Laakkosen mukaan tekemään monella muullakin tavoin. Verkossa on saatavana esimerkiksi suomalainen kyvyt.fi-palvelu, jonka oppilaitos voi ostaa käyttöönsä. Tällä palvelulla tehty portfolio säilyy ja kulkee opiskelijan mukana opintojen päättämisen jälkeenkin.
− Helpoin tapa tehdä sähköinen portfolio on koota se esimerkiksi blogialustalle tai perustaa sille omat kotisivut ja alkaa sinne jäsentää osaamistaan ja koota näyttöjä, Ilona Laakkonen vinkkaa.
