Täyttä elämää Senioripihassa

Juuri 90 vuotta täyttänyt Silja Kettunen ihailee lasitetulta parvekkeeltaan kadun toisella puolella sijaitsevan ortodoksisen pappisseminaarin pientä kirkkoa. Hänestä elämä Senioripihalla on aivan mallillaan.

Silja Kettusen parvekkeella on pieni pöytä ja kaksi tuolia. Siinä voi nauttia vaikka kahvit vieraankanssa. Huoneisto on valoisa ja kodikas. Se sijaitsee Joensuun Senioripihan pienryhmäkodissa ja käsittää tupakeittiön, makuuhuoneen, kylpyhuoneen ja eteisen. Tupakeittiössä on sohva, jossa pitempimatkalaiset vieraat voivat nukkua – ja lähi-omaiset usein yöpyvätkin Siljalla kun tulevat häntä tervehtimään.

Keittiön hella on moderni ja varustettu turvalukolla. Silja on aina rakastanut ruoanlaittoa. Vanhasta tottumuksesta hänellä on nytkin pöydällä aloitettu kauppalista: sokeri, jauhoja, sipulia, hiivaa. Silja on tehnyt elämänsä työuran raja-vartioston ruokalassa ja muistaakin usein mainita, että on ruokkinut koko Suomen armeijan.

Hän kerää edelleen ruokaohjeita, joita hänellä on satoja laatikoissa ja kansioissa. Nykyisin hän ei kuitenkaan laita enää itse ruokaa, sillä sen Silja saa ”talon puolesta”. Pienryhmäkodin asukkaat saavat nauttia yhteistilassa aamiaisen, lounaan, päiväkahvin, päivällisen ja iltapalan.

Silja muutti Senioripihaan puolitoista vuotta sitten. Hän sanoo, että Senioripihalla on hyvä asua. Ei tule yksinäinen olo, ja talon sijaintikin on niin hyvä, että ystävät voivat pistäytyä helposti kylässä.
− Hoitajien kanssa ollaan ihan ystäviä. Eikä ole riitaa muidenkaan asukkaiden kanssa, vaan ollaan kaikki tasavertaisia, Silja tuumii.

Asuntoja kaikille

Senioripiha on Joensuun kaupungin rakennuttama ikäihmisten hyvinvointikeskus. Se sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä torilta korttelissa, jota ympäröivät vuolaana virtaava Pielisjoki, hautausmaa ja ortodoksinen kulttuurikeskus.
Toimitusjohtaja Jukka Masalin kertoo, että kaupunki halusi rakentaa kampuksen, jossa olisi mahdollisimman monenlaisia asumismuotoja ikäihmisiä varten.

Nyt Senioripihaan on noussut jo kaksi ARA-rahoitteista rakennusta. Seitsemänkerroksisessa Maija-talossa on vuokra-asuntoja itsenäiseen asumiseen ja lisäksi viidessä kerroksessa pienryhmäkodit, joissa kussakin neljä asuntoa. Matti-talossa on tehostettua palveluasumista, vapaaehtois-toiminnan keskus sekä ravintola.

Jo alusta lähtien oli selvää, että Senioripihasta kehitetään ikäihmisten yhteisöllinen asuinkortteli.

Lisäksi siellä on tilat päiväkuntoutukselle ja kotihoidolle, ja talossa toimivat myös kaupungin Seniorineuvonta Ankkuri, ikäneuvola ja palveluohjaus. Koska ARA-rahoitteisiin asuntoihin on tulo- ja varallisuusrajat, on rakenteilla vielä vapaarahoitteinen Martta-talo. Siihen tulee vuokra- ja omistusasuntoja niille, joille ARA:n rajat tulevat vastaan.

− Tämä lienee koko Suomen mittakaavassa harvinaista ja ainutlaatuista, että samassa korttelissa on näin monia erilaisia asumismuotoja ikäihmisille, Masalin sanoo.

Masalinin mukaan Senioripihan idean ydin on siinä, että asukkaan ei tarvitse muut
taa pois tutusta ympäristöstä kunnon heikentyessäkään, sillä apua ja tukea voidaan tarvittaessa tehostaa.
− Parhaassa tapauksessa pienryhmäkodissakin voi asua pitkään, eikä ehkä tarvitse siirtyä ollenkaan tehostettuun palveluasumiseen tai laitoshoitoon, Masalin sanoo.

Isäntä–emäntä-malli

Jo alusta lähtien oli selvää, että Senioripihasta kehitetään oikeasti ikäihmisten yhteisöllinen asuinkortteli. Kun asukkaat olivat muuttaneet Maija-taloon keväällä 2014, kutsuttiin heitä ja heidän omaisiaan suunnittelemaan talon aktiviteetteja ja ympäristöä.

Erityisesti omaisten mukaan saanti oli tärkeää, jotta nämä voisivat osallistua vanhempien sukulaistensa elämään muutenkin kuin vierailijoina. Yhteistyökumppaneiksi kutsuttiin kaupungissa toimivia järjestöjä ja oppilaitoksia.

Jaana Huohvanainen työskenteli talon asuttamisen alkuvaiheessa määräaikaisena projektipäällikkönä ja vastasi Senioripihan toimintojen suunnittelusta ja aloittamisesta. Suunnittelun ytimenä toimi Huohvanaisen kehittelemä isäntä–emäntä-malli, jossa kaupungin palkkaama työntekijä osallistuu
asukasvalintoihin, uuden asukkaan perehdyttämiseen sekä tarvittaessa arjessa auttamiseen ja palveluohjaukseen.

Isäntä–emäntä myös koordinoi ja kehittää yhteistyötä asukkaiden, heidän omaistensa sekä oppilaitosten, seurakuntien ja järjestöjen kanssa sekä huolehtii sisäisestä ja ulkoisesta tiedotuksesta. Senioripiha onkin saanut kiitettävän paljon yhteistyökumppaneita sekä vapaaehtoisia ja omaisia vetämään harrastuspiirejä.

− Yhteisöllisyys ja naapurihenki ovat jo nyt toteutuneet Maija-talossa hienosti. Talon ilmapiiristäkin aistii, että täällä huolehditaan muidenkin hyvinvoinnista kuin omasta, sanoo Huohvanainen.

Huohvanaisen mielestä pienryhmäkodeissa tehtävän kotihoidon hoivatyön käytäntöjä voisi kuitenkin kehittää vielä enemmän vastaamaan Senioripihan yhteisöideaa. Pienryhmäkotien asukkaita voisi kannustaa osallistumaan kykyjensä mukaan useammin yhteisiin arjen puuhiin, kuten vaikkapa ruokapöydän kattamiseen, mikä tukisi heidän omatoimisuuttaan.

Osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ei aina ole helppo saada arjen-

käytäntöihin.

− Hyvä elämä sisältää paljon muutakin kuin hoivaa. Moni varmaan haluaisi itse olla
arjessa mukana, eikä katsella sivusta kun kaikki tehdään valmiiksi.

Kotihoitoon voisi Huohvanaisen mielestä palkata myös sosionomeja ja toimintaterapeutteja, jolloin työote olisi kuntouttavampi ja aktivoivampi. Huohvanainen toivoo lisäksi, että itsenäisen asumisen puolella asuvat ja pienryhmäkodin asukkaat voisivat olla enemmän tekemisissä keskenään.

Nyt viidennen kerroksen pienryhmäkodin ovi saman kerroksen itsenäisen asumisen puolelle on lukossa, koska jotkut itsenäiset asukkaat ovat valittaneet käytävillä harhailevista pienryhmäkotilaisista. Muissa kerroksissa ovet ovat auki.

Kotihoito huolehtii kokonaisuudesta

Silja raottaa ovea ja kurkkaa käytävään, jossa tuoksuu jo yhteistilassa tarjoiltava lounas. Yhteistila on kodikkaasti sisustettu: ruokapöydän lisäksi on kaksi sohvaa, nojatuoli ja keinutuoli. Huoneessa on myös tv, jota asukkaat jäävät joskus katsomaan yhdessä aterian jälkeen. Parvekkeella kasvaa kirsikkatomaatteja korkeissa pensaissa ja pulleita paprikoita ruukuissa. Pelargonia hehkuu punaisena vehreyden keskellä.

Silja istuu pöydän ääreen, jossa istuvat jo kolme muuta asukasta. Tänään on tarjolla

uunikalaa ja perunamuusia. Ruoka tuodaan viereisessä Matti-talossa sijaitsevasta ravintolasta, jossa sen voi käydä halutessaan syömässä itse. Lähihoitaja Pirjo
Elia annostelee ruoan lautasille.

Kotihoidon henkilökunta työskentelee kahdessa vuorossa, kussakin kolme ja sauna
päivinä neljä lähihoitajaa. Lisäksi päivävuorossa työskentelee yksi sairaanhoitaja.
Kotihoidon työntekijät huolehtivat Elian mukaan lähes kaikista pienryhmäkodin asukkaiden elämään liittyvistä asioista.

Apua tarvitsevat autetaan aterioimaan yhteistilaan, katetaan pöytä ja jaetaan ateriat, järjestetään yhteistiloja kodikkaiksi. Iltaisin ja aamuisin autetaan pesussa ja annetaan lääkkeet apteekin jakamista annospusseista. Hoitajat myös suunnittelevat ja toteuttavat erilaisia tapahtumia pienryhmäkodin asukkaille: pitävät laulu- ja jumppatuokioita, järjestävät retkiä ja muita tapahtumia.

− Nyt meille on tulossa päiväkodin lapset laulamaan ja vapaaehtoiset ulkoiluttamaan,Elia kertoo.

Elian mukaan kenelläkään kotihoidon työntekijöistä ei ole aiempaa kokemusta työ-
paikasta, jossa on samassa kerroksessa itsenäisiä asukkaita ja pienryhmäkoteja.
− Tällainen yhteiselo on ihan uutta, joten onhan tässä vähän opettelua puolin toisin, Elia sanoo.

Uudessa paikassa on Elian mukaan se etu, että kenellekään ei ole ehtinyt muodostua
urautuneita työkäytänteitä, ja työtä voidaan kehittää joustavasti. Kun joku keksii sujuvan tavan hoitaa jokin tehtävä, hän kertoo ideastaan muille. Jos se todetaan yhdessä toimivaksi, siitä tehdään uusi käytäntö.

Hoito- ja palvelusuunnitelmat ovat sitovia, sillä ne ovat asiakaskohtaiset. Niiden lisäksi hoitohenkilökunnan tehtävänä on virike- ja virkistystoiminnan suunnittelu ja toteutus.
− Siinä meitä sitoo ainoastaan käytettävissä oleva aika ja se, että asiakkaistamme useimmat ovat muistisairaita ja vaativat ohjausta ja valvontaa.

Yhteisöllisyyteen opitaan

Maija-talon ylimmässä kerroksessa on talon sydän, sauna ja saunatupa. Saunatupa on kaikkien asukkaiden yhteinen tila, jossa on keittiö kahvinkeittotarvikkeineen, lehtiä ja kirjo- ja lainattavaksi ja pari tietokonettakin. Saunaosaston molemmin puolin on isot terassit, joista avautuvat upeat näkymät yli Joensuun kaupungin.

Saunatuvan vieressä on pyykkitupa, jonka kaksi pesukonetta sekä kuivaushuone ovat vapaasti talon asukkaiden käytettävissä. Lauantai-aamuna saunatuvassa on menossa tuolijumppa. Sitä vetää Hilja Kanninen, joka asuu miehensä kanssa itsenäisellä puolella.
− Enimmäkseen jumppaan osallistuvat itsenäiset asukkaat, mutta joskus mukana on
myös pienryhmäkodin asukkaita, jos hoitajat saattavat heidät tänne, Kanninen kertoo.

Tuolijumpan lisäksi Kanninen vetää saunatuvassa laulutuokioita, joita varten opiske-
lijat ovat tuoneet laulumonisteita. Kanninen kehuu, että saunatuvasta voi löytää rupattelukaverin vaikka keskellä päivää.
− Sunnuntai-iltapäivisin meillä on täällä asukkaiden yhteinen kahvihetki, jonne kah-
vileivät tuodaan nyyttäriperiaatteella.
Taannoin pihalla järjestetyssä grillijuhlassa Kanninen totesi, että Senioripihassa asuu paljon lahjakkaita ihmisiä: haitaristeja, runonlausujia, tarinankertojia.

Täällähän olisi mahdollista järjestää vaikka kuinka hienoja ohjelmallisia iltoja.

Kanninen kiittelee senioripihalaisten aktiivisuutta. Jotkut tulevat yhteisiin tilaisuuksiin ensin vähän arastellen, mutta kysyvät heti tilaisuuden jälkeen, milloin seuraavan kerran tavataan.
− Yhteisöllisyys on asia, johon hiljaa kasvetaan, mutta sen voi oppia vaikka satavuotiaana, Kanninen sanoo.

Vanhuspalvelulaki ohjenuorana

Tarja Parviainen on Joensuun kaupungin ikäihmisten vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. Isäntä–emäntä-mallin mukaisesti hän kehittää Senioripihan toimintaa ja hankkii yhteistyökumppaneita sekä vapaaehtoisia.
Parviaisen rekisterissä on tällä hetkellä 75 vapaaehtoista, mutta lisää mahtuisi vaikka vierailijoiksi tai ulkoiluttajiksi.
− Senioripihan Matti-talon tapahtumat ja tilaisuudethan on tarkoitettu kaikille joen
suulaisille ikäihmisille, ei vain talossa asuville, Parviainen muistuttaa.

Senioripihasta on Parviaisen mukaan tarkoitus tehdä kaikille asukkaille, heidän läheisilleen, muille ikäihmisille, vapaaehtoisille sekä toimijoille viihtyisä kortteli, jossa olisi paljon kokemista ja tekemistä. Sen toteuttamiseksi tarvitaan avointa mieltä ja valmiutta järjestää aktiviteetteja eri toimijoiden voimin.

− On tärkeää huolehtia, että voimme toimia yli rajojen ilman, että rakenteet olisivat
sille esteenä. Senioripihassa onkin jo nyt paljon vapaaehtoisten järjestämää toimintaa: erään asukkaan omainen vetää yhteislaulutuokioita, on käsityökerhoa, äijäkerhoa omana toimintana, retkiä, jumppaa ja pienryhmäkotilaisille ulkoilutusta.

Hyvä elämä sisältää paljon muutakin kuin hoivaa.

Parviaisen mukaan erityisesti eläkeläisjärjestöistä löytyy monen eri alan taitajia ja asiantuntijoita.
− Olisi hienoa, jos ihmiset voisivat harrastaa ikääntyessään sitä, mitä ovat ikänsä harrastaneet. Sen toteuttaminen vaatii meiltä muilta vain vähän mielikuvitusta.

Parviainen kiittelee Senioripihan kotihoidon työntekijöitä, jotka oman hoitotyönsä ohessa ehtivät järjestää pienryhmäkotien asukkaille monenlaista virkistystoimintaa.
Senioripihan työntekijöiden tehtävänä on Parviaisen mielestä myös järjestää mahdollisuuksia yhteisöllisyyden toteutumiseksi. Siinä on muistettava, että kaikki eivät ole yhtä aktiivisia osallistumaan yhteisiin tapahtumiin.
Ja jos ikänsä metsurina työskennellyt mies ei halua näprätä ruusuja silkkipaperista, on sitäkin kunnioitettava.

Tässä on Parviaisen mielestä syytä pitää mielessä, mitä uusi vanhuspalvelulaki sanoo
ikäihmisten itsemääräämisoikeudesta.
− Se ja laatusuositukset riittävät hyvin meidän ohjenuoraksemme.

Yhteisöllisyys on Parviaisen mielestä alkanut hyvin toteutua, mutta toistaiseksi se vaatii vähän ulkopuolisten tukea, ettei kaikki kaadu samojen asukkaiden harteille.
− Meidän työntekijöiden tehtävänä on auttaa näkymättömien kynnysten yli niitä, joilla on vaikeuksia lähteä kotoaan mukaan yhteisön tapahtumiin, Parviainen sanoo.

Hyvä työilmapiiri

Kettusen Silja istuu katselemassa televisiota, kun ovikello soi. Lähihoitaja Vuokko Kuronen kutsuu Siljan päivälliselle. Kurosen mukaan pienryhmäkodin asukkaat viettävät paljon aikaa yksin omissa kodeissaan, vaikka hoitajat kannustavatkin heitä yhteistilaan, vaikkapa vain katselemaan televisiota yhdessä.

− Kanssakäyminen olisi varmaan vilkkaampaa, jos ryhmäkodissa asuisi miehiä ja naisia sekaisin ja kussakin enemmän kuin neljä ihmistä. Nyt seurustelu jää meidän hoitajien kannustuksen varaan.

Kotihoidon henkilökunta huomioi Kurosen mukaan kiitettävän hyvin pienryhmäkodin asukkaiden tarpeita ja varaa aikaa henkilökohtaiseen yhdessä oloon ja myös ulkoiluttamiseen.

Henkilökunnalla on hyvä henki, ja se ottaa mieluusti vastaan vinkkejä omaisilta toiminnan kehittämiseksi. Kun uusi asiakas on tulossa taloon, tavataan hänen omaistensakanssa ensin.
− Yhteistyö omaisten kanssa on kaiken a ja o, Vuokko Kuronen sanoo.

Päivällisen jälkeen Silja nousee pöydästä ja alkaa raivata likaisia astioita tiskipöydälle. Hän nostelee tottuneesti maidot ja voit jääkaappiin. Kuronen kertoo, että asukkaita kannustetaan osallistumaan arjen pikku askareisiin kykyjensä mukaan. Jotkut vievät mielellään roskiksenkin, vaikka se vaatiikin hoitajan mukana olon.

Leipominen on monelle pienryhmäkodin asukkaalle mieluista puuhaa, ja nyt on
kin suunnitteilla kutsua marttoja tekemään lanttukukkoja yhdessä pienryhmäkotilaisten kanssa. Keväällä täältä mentiin tekemään karjalanpiirakoita naapuriin, ortodoksiseen kulttuurikeskukseen.

Siljakin pyöritti pulikalla piirakanpohjia aivan yhtä vauhdikkaasti kuin ennen vanhaan. Hän ei tarvinnut siihen ketään ohjaamaan, sillä hänhän on sentään pais
tanut elämänsä aikana tuhansia karjalanpiirakoita.

Iita Kettunen