Tasa-arvovaltuutettu, tutkija sekä opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntija puhuvat varhaiskasvatuksen tasa-arvosta.
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara suhtautuu kriittisesti hallituksen aikeeseen laajentaa tasa-arvosuunnittelu koskemaan myös varhaiskasvatusta.
– Sukupuoliroolit ja ‑stereotypiat muodostuvat varhain, ja ne pitäisi myös purkaa varhain. En usko, että asia hoituu erillisellä asiakirjalla. Se ei ole toimiva tapa, Maarianvaara toteaa.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmaan on kirjattu, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista tulee velvoittavat myös varhaiskasvatuksessa. Nykyisin suunnitteluvelvoite koskee oppilaitoksia. Kirjaus edellyttää muutosta tasa-arvolakiin.
Varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävät kirjaukset auttavat tehokkaammin kuin tasa-arvolain velvoitteet.
Maarianvaara perustelee kriittistä näkemystään muun muassa sillä, että oppilaitoksissa toimintakenttä on huomattavasti yhdenmukaisempi varhaiskasvatukseen verrattuna.
– Meillä on 3 600 varhaiskasvatuksen toimipistettä ja yksityiset sekä kunnalliset perhepäivähoitajat päälle. Osa toimipisteistä on pieniä, ja henkilöstön koulutustaso on varsin moninainen.
Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on valvoa tasa-arvolain noudattamista. Maarianvaara muistuttaa, että jos lakiin tulee uusia velvoitteita, niitä täytyy jollain tavalla myös valvoa.
– Voimme ainoastaan todeta, että tasa-arvosuunnitelma on tehty. Onko se riittävä toimenpide, että asiakirja vaaditaan? Edistyykö tasa-arvo oikeasti sillä, Maarianvaara kysyy.
Tasa-arvotyö ja sukupuolitietoinen kohtaaminen osaksi varhaiskavatussuunnitelmaa
Tasa-arvosuunnitelman sijaan Jukka Maarianvaara täsmentäisi varhaiskasvatuslain säädöksiä ja tukeutuisi Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin laatuindikaattoreihin.
– Jos Karvin varhaiskasvatusta koskevissa laatuindikaattoreissa huomioitaisiin sukupuolten välinen tasa-arvo, niiden kautta nähtäisiin, miten se edistyy, Maarianvaara sanoo.
Hänen mukaansa myös varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävät kirjaukset edesauttaisivat lasten sukupuolitietoista kohtaamista tehokkaammin kuin tasa-arvolain velvoitteet.
Pelkkä sanahelinä ei Maarianvaaralle kuitenkaan riitä. Hän penää lisäksi koulutusta koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle, ei vain varhaiskasvatuksen opettajille.
– Sukupuolisensitiivisyys ei varhaiskasvatuksessa ole välttämättä tämän päivän tasolla. Henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutus olisi erittäin tärkeää.
Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan jo lakimuutoksia tasa-arvosuunnittelun ulottamiseksi varhaiskasvatukseen.
Talentian mielestä tasa-arvosuunnitelman tekemiseen on otettava mukaan myös lapsen huoltajat ja vanhemmat.
Tasa-arvovaltuutetun lisäksi muun muassa Talentia ja Seta ovat ottaneet kantaa säädösvalmisteluun. Talentia on sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitelma tulisi liittää kiinteäksi osaksi varhaiskasvatuksen muuta suunnittelua ja arviointia. Jotta tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat varhaiskasvatuksen arjessa, henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta. Lisäksi Talentia korostaa, että tasa-arvosuunnitelman tekemiseen on otettava mukaan myös lapsen huoltajat ja vanhemmat.
Varsinaisille lausunnoille lakiesitys tulee aikaisintaan loppusyksystä.
Osallistumisaste ongelma tasa-arvon kannalta
Varhaiskasvatuksen alhaista osallistumisastetta on syytä tarkastella myös tasa-arvon näkökulmasta, sanoo tutkija Maiju Paananen Tampereen yliopistosta.
– Osallistumisaste vaihtelee kunnittain aika paljon. Se, mistä se johtuu ja liittykö siihen jotain mahdollisia eriarvoisuuden mekanismeja, vaatii huolellista arviointia, Paananen toteaa.
Toissavuonna 1–6‑vuotiaista suomalaislapsista vain 74 prosenttia osallistui varhaiskasvatukseen. Luku jää selvästi jälkeen muista Pohjoismaista, Virosta ja OECD-maiden keskiarvosta.
Paanasta mietityttää, kohdistuuko osallistumattomuus sellaisiin perheisiin, jotka elävät haastavissa tilanteissa, tai onko perheillä kenties vaikeuksia päästä palvelun piiriin.
– Se, minkälaista tietoa perheet saavat palvelumahdollisuuksista, eroaa todella paljon kuntien välillä. Palveluohjauksen kehittämiseen kannattaisi kiinnittää huomiota.
Maiju Paananen väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 2012 varhaiskasvatuksen tulosohjauksesta, ja hän on siitä lähtien tutkinut tasa-arvon kysymyksiä varhaiskasvatuksessa.
– Kysymys voi olla lasten, perheiden tai jonkun marginaalissa elävän ryhmän, kuten kielivähemmistön, tasa-arvosta suhteessa muihin. Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Tunnistetaan eriarvoisuutta tuottavat mekanismit
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan suomalainen varhaiskasvatus on keskimäärin laadukasta. Laadussa esiintyy kuitenkin vaihtelua, Paananen sanoo.
– Varhaiskasvatuksessa on lapsia, jotka jäävät säännöllisesti leikkien ulkopuolelle tai joilla ei ole yhtään kaveria.
Paanasen mukaan meillä on yhä opeteltavaa siinä, miten hyvin tunnistamme omassa toiminnassamme olevia eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja.
– Meillä on esimerkiksi tapana ohjata lasta leikkimään samaa sukupuolta olevien lasten kanssa tai kannustaa häntä sukupuolityypilliseen toimintaan.
Tutkimusten mukaan epätasa-arvo varhaiskasvatuksessa ei johdu yksittäisestä tekijästä, vaan taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus, Paananen sanoo.
– Varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee eri toimintayksiköissä ja luultavasti myös eri ryhmissä saman toimintayksikön sisällä pikemmin kuin kuntien tai maakuntien välillä.
Varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttavat muun muassa henkilöstön ja johtajan osaaminen, taloudelliset resurssit ja vuorovaikutuksen sisältö.
– Jos lapsia on jossain ryhmässä enemmän kuin toisessa, se ei välttämättä laske varhaiskasvatuksen laatua, jos ryhmän henkilökunta on kokenutta ja toiminut pitkään yhdessä.
Lisääkö kaksivuotinen esiopetus tasa-arvoa?
Esiopetuksen pidentäminen vuodella on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön kokeilusta, joilla se pyrkii kehittämään varhaiskasvatuksen laatua ja tasa-arvoa.
– Tarkoituksena on arvioida muun muassa, miten kaksivuotinen esiopetus vaikuttaa lasten koulutukselliseen tasa-arvoon ja oppimistuloksiin, kertoo erityisasiantuntija Mervi Eskelinen.
Esiopetuksen pidentämisellä pyritään yhtenäistämään lasten polkua varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, Eskelinen sanoo. Kokeilu käynnistyy syksyllä 2021, mutta vielä ei ole tiedossa, missä kunnissa kokeilu toteutetaan ja miten kokeiluun osallistuvat kunnat valitaan.
Henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta tasa-arvokysymyksistä.
Kokeilu on osa ministeriön Oikeus oppia ‑ohjelmaa. Siinä varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon kehittämiseen on varattu 125 miljoonaa vuosille 2020–2022.
– Varhaiskasvatukseen kohdistuu tällä hallituskaudella toimenpiteitä myös yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi, Eskelinen jatkaa.
Tammikuussa opetusministeri Li Andersson (vas.) kertoi, että viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu saa jatkoa. Elokuussa alkavalle kolmannelle kierrokselle haki 28 kuntaa, jotka kaikki pääsevät mukaan. Kolmas kausi kestää vuoden, ja kokeilussa on mukana noin 17 800 lasta.
– Mitä aikaisemmin lapset saadaan varhaiskasvatuksen piiriin, sen varmemmin pystymme tasaamaan myöhemmässä vaiheessa ilmeneviä oppimiseroja, Eskelinen sanoo.
Osallistumisasteen nosto on yksi maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun keskeisimpiä tavoitteita. Siinä on Eskelisen mukaan myös onnistuttu.
– Myöhemmin on mahdollista tarkastella myös sitä, onko kokeilulla ollut vaikutuksia esimerkiksi vanhempien työllisyyteen.
Lisäksi ministeriö pyrkii nostamaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta kehittämällä palvelunohjausta lastenneuvoloissa.
Eduskunta päätti joulukuussa, että varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus palautuu ennalleen yli 3‑vuotiaiden ryhmissä elokuun alusta. Päätös todennäköisesti nostaa osallistumisastetta, sillä vanhempien mielikuva varhaiskasvatuksen laadusta vaikuttaa lapsen hoitopaikan valintaan.
– Jos ryhmät ovat vanhemmista suuret tai henkilöstö eikelpoista, he eivät Karvin selvityksen mukaan halunneet lastaan varhaiskasvatuksen piiriin, Eskelinen kertoo.
Myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poisto tuonee kesälomien jälkeen lisää lapsia varhaiskasvatuksen piiriin.
Meeri Ylä-Tuuhonen
