Tanskan aktivointimalli työllistää sosiaalityöntekijöitä

Ottaako Suomi oppia Tanskan hyvin resurssoiduista työnvälityspalveluista ja korkeasta työttömyysturvasta vai uusliberalistisesta työttömien kurituspolitiikasta

Tanskassa työvoima liikkuu enemmän kuin Suomessa. Tanskan taloustilanne on myös parempi kuin Suomessa. Kukaan ei sinnittele vastenmielisessä työpaikassa, vaan irtisanoutuu ja etsii paremman paikan. Irtisanotuksi tuleminenkaan ei ole samanlainen kauhistus kuin Suomessa, sillä työttömyysturva on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Tosin se on myös lyhyempi, samoin kuin ammattisuoja, joka on vain kolmen kuukauden pituinen.

Työvoimapalvelut on sijoitettu kuntien ylläpitämiin jobcentereihin. Myös työttömyyskassat auttavat jäseniään etsimään työtä.

Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana työnhakija tapaa kuukausittain jobcenterin työntekijän. Työpaikkoja etsitään aktiivisesti ja robotiikkaakin hyödynnetään työpaikkojen löytämiseksi. Robotit etsivät yritysten sivuilta avoimia paikkoja, sillä Tanskassakaan kaikkia avoimia työpaikkoja ei ilmoiteta työvoimahallinnon järjestelmiin.

Neljä viidestä työttömästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä. Aika on tärkeä tekijä. Jos työnhakija ei työllisty puolessa vuodessa, on työllistyminen aina vain vaikeampaa.

Jos työtä ei heti löydy, jatketaan Tanskan mallissa palveluja kaksi vuotta. Viimeisen puolen vuoden aikana työttömästä otetaan jälleen tiukempi ote, ja suunnitellaan erityistoimenpiteitä työllistymisen tai kouluttautumisen tueksi. Kuten Suomessa, myös Tanskassa on kahden lajin työttömiä: vakuutettuja ja vakuuttamattomia pelkän sosiaaliturvan varassa eläviä. Jälkimmäisten asema on heikompi.

Neljä viidestä työttömästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä.

Vajaakuntoisille on tarjolla joustavaa työtä, esimerkiksi muutaman tunnin työpajatyötä, josta jobcenter maksaa osan, työnantaja osan. Sosiaali-, terveys-, opetus- ja työvoimapalvelut työskentelevät yhdessä vajaakuntoisten työllistämiseksi ja laativat pyöreänpöydän keskustelussa suunnitelman, joka toteutetaan myös yhdessä.

Hjørring on esimerkillinen

Työvoimapalveluiden resurssointi vaihtelee kunnittain. Sen vuoksi joissakin kunnissa on hyvät tulokset, toisissa huonommat. Asiakkaita voi olla liikaa, jotta jobcenterin työntekijä voisi paneutua jokaisen tilanteeseen. Kuntoutustiimi voi tehdä suunnitelman palveluista, mutta kunnan ei tarvitse antaa niitä. Pahimmillaan systeemi ei tuota muuta kuin tapaamisia ja turhautumista.

Luoteis-Tanskassa sijaitseva 40 000 asukkaan Hjørringin kunta on esimerkki mallikkaasta työttömyydenhoidosta. Se päätti tosissaan investoida työllistämiseen. Kunnassa laskettiin, että kunta saa viidessä vuodessa kaksinkertaisena takaisin työllistämiseen sijoitetut 125 miljoonaa kruunua. Kolmen vuoden kohdalla kunta on jo edellä tavoitteestaan.

Mihin on sijoitettu? On palkattu jobcentereihin lisää sosiaalityöntekijöitä siten, että kullakin on 20 asiakasta entisen 90 asiakkaan sijaan. Jokainen kunnan 600 työttömästä on otettu tarkasteluun ja selvitetään työkuntoisuus, järjestetään koulutusta, kuntoutusta tai etsitään työpaikka. Käytössä on tukipalveluita kuten fysioterapeutteja ja mielenterveyden asiantuntijoita. Jobcenterin työntekijät etsivät aktiivisesti työpaikkoja käymällä yrityksissä ja esittelemällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Kiristynyt tukipolitiikka

Vuosi sitten Tanskassa kiristettiin sosiaalietuuksia. Jos työnhakija ei ole edellisen vuoden aikana tehnyt työtä 225 tuntia, hänen etuuksiaan voidaan leikata. Sosiaalituelle asetettiin myös katto. Matalampaa tukea maksetaan myös kaikille, jotka ovat olleet vuoden verran pois Tanskasta edellisten 8 vuoden aikana. Näin saatiin tasavertaisuuden periaatetta rikkomatta turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille pienemmät tuet kuin tanskalaisille. Toki jokunen ulkomailla oleskellut tanska laistalouskin ratkaisusta kärsii.

Uusi käytäntö on leikannut tukia huomattavasti suuremmalta joukolta kuin lakiesitystä parlamentissa käsiteltäessä oletettiin. Silloin puhuttiin 25 000 taloudesta, mutta määrä on liki kolminkertainen. Leikkaukset ovat suuruudeltaan merkittäviä.

Vuosi sitten Tanskassa kiristettiin sosiaalietuuksia.

− Köyhyys ja lapsiköyhyys on lähtenyt kasvuun kohisten samalla kun sosiaalitukien saajien määrä on pienentynyt. Yksinhuoltajiin muutokset ovat iskeneet pahiten, kuvaa Tanskan sosiaalityöntekijäjärjestön DS:n erityisasiantuntija Henrik Egelund Nielsen.

Asumisesta on myös tullut ongelma. Tukien leikkaaminen pakottaa etsimään halvempaa ja usein ahtaampaa ja puutteellisempaa asuntoa. Halvat asunnot ovat paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Köyhyyden ja syrjäytymisen kehä on valmis.

Sosiaalityöntekijät nousivat kuripolitiikkaa vastaan

Muutos iski myös sosiaalityöntekijöihin, jotka joutuvat panemaan toimeen muutokset. 225 tunnin sääntö pakotti tutkimaan 250 000 sosiaalitukea saavan kansalaisen tilanteen nopealla aikataululla. Yhtään lisätyövoimaa tähän urakkaan ei tarjottu. Sosiaalityöntekijät ovat myös kohdanneet kansalaisten vihanpurkaukset kohtuuttomista leikkauksista.

Kun sosiaaliturvan kiristys hyväksyttiin parlamentissa, oli ammattiliitto DS jo laatinut jäsenilleen ohjeet ja informaatiomateriaalia verkkoon. Liiton työntekijät ja hallituksen jäsenet jalkautuivat eri alueille ja neljä konsulttia aloitti kiertämisen luottamusmiesten luona. Alueyhdistyksissä opiskeltiin ja pohdittiin kysymystä.

Lakien toimeenpano jäi kuntien päätettäväksi. Oli muitakin mahdollisuuksia kuin leikkaukset. Voitiin esimerkiksi investoida ehkäisevään työhön. DS tuotti alueellisille yhdistyksille niin ikään lehdistömateriaalia ja inspiraatiopapereita miten vaikuttaa kuntapäättäjiin.

− Onneksi vain noin puolet kunnista on ottanut leikkaukset täysimääräisinä käyttöön, kertoo Nielsen.

Jobcenterin työntekijät etsivät työpaikkoja käymällä yrityksissä ja esittelemällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Liiton uusi tapa toimia herätti jäsenissä innostusta, mutta myös hämmennystä. Heräsi paljon kysymyksiä. Voivatko sosiaalityöntekijät olla poliittisia ja liittoutua asiakkaiden kanssa? Joudutaanko ristiriitoihin esimiesten ja kuntien johdon kanssa? Kummasta on kyse, omasta asiasta vai asiakkaiden asiasta? Alueyhdistykset kokivat myös haasteen suureksi. Jäsenistä tuntui, että materiaalia on jo aivan liikaa.

− Otimme tästä opiksi. Nyt kun valmistaudumme marraskuussa 2017 pidettäviin paikallisvaaleihin, olemme liikkeellä huomattavasti suppeammalla materiaalilla. Yhteiskunnallista vaikuttamista emme jätä, vaan se on tärkeä ammattiliiton tehtävä niin kansallisesti kuin paikallisesti, Nielsen vakuuttaa.

Maahanmuuttajien integraatiota

Anja Vindal Johansen työskentelee maahanmuuttajien integraatio ja työllistämisyksikön tiiminvetäjänä Hørsholmin kunnassa Kööpenhaminan pohjoispuolella. Toimintatavat ovat samanlaiset kuin tavallisessa jobcenterin tiimissä. Erona se, että maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva on pienempi, keskimäärin 2/3 pysyvästi Tanskassa asuvan sosiaaliturvasta.

Luonnollisesti kieli muodostaa ongelman. Englannintaitoisilla maahanmuuttajilla on helpompaa. Anja Vindal Johansen kertoo, että integrointi tapahtuu kolmiportaisesti. Ensimmäisenä askeleena ovat harjoittelupaikat. Maahanmuuttaja totuttelee tanskalaiseen työelämään ja työhön palkatta, ja saa sosiaaliturvaa. Harjoittelujakso voi kestää 4−13 viikkoa.

Toinen askel on työllistää maahanmuuttaja palkkatuen avulla. Työnantaja saa osan palkkaukseen tarvittavasta rahasta yhteiskunnalta. Palkkatukea voi saada 3−6 kuukauden ajan.

Jobcenter käyttää tarvittaessa mentoreita tukemaan maahanmuuttajien työtä harjoittelupaikoissa ja palkkatuetussa työssä. Nämä menevät työpaikalle ja seuraavat työtä, juttelevat työllistettävän ja tämän esimiesten kanssa, auttavat ja tukevat.

Oikeita työpaikkoja on vaikea luoda

Harjoittelu- ja työpaikkojen löytämiseksi jobcenterit järjestävät työnantajien ja maahanmuuttajien treffejä. Paikalle kutsutaan alueen työnantajia ja maahanmuuttajia ja nämä voivat tutustua. Tavoitteena on yhdistää työnantaja ja työntekijä ja saada nämä tapaamaan keskenään uudelleen.

− Toiveena on tietenkin, että työnantaja tämän ajan jälkeen löytää itse palkkarahat kokonaisuudessaan ja työllistää oikeasti. Joskus näin käy, Anja Vindal Johansen kertoo.

Väärinkäytöksiä on pyritty ehkäisemään siten, että yhdellä työnantajalla ei voi olla kuin tietty määrä harjoittelijoita tai palkkatuella työskenteleviä.

− Jos havaitsemme, että työnantaja on halukas ottamaan harjoittelijan tai palkkatuetun yhden toisensa perään, mutta ei työllistä muuten, lopetamme yhteistyön hänen kanssaan, Vindal Johansen kertoo.

Palkaton harjoittelu on Vindal Johansenin mielestä hyvä keino auttaa kiinni tanskalaiseen työelämään. Kielitaito, työtaidot, kyky olla täsmällisesti paikalla ja toimia työpaikalla paranevat. Toisaalta Vindal Johansen näkee myös sen, että harjoittelu kaunistaa tilastoja.

− Näyttää siltä, kuin työttömien määrä vähenisi, vaikka he ovat vain piilossa palkatonta työtä tekemässä. Oikeita työpaikkoja ei synny kovin paljon näillä keinoilla.

Kristiina Koskiluoma

Päivitetty otsikko 29.12.2017.