− Ajattelen, että työni tärkeä, sillä sukupuolivähemmistöt ovat jääneet yhteiskunnallisessa keskustelussa ja mediassa seksuaalivähemmistöjen varjoon. Erityisesti intersukupuolisuus on käsitteenä suurelle yleisölle melko tuntematon, sanoo Eeva-Stiina Jaakonsaari. Kuva: Jyrki Komulainen
Eeva-Stiina Jaakonsaari teki Laurea ammattikorkeakouluun opinnäytetyön intersukupuolisten ihmisten kokemuksista päiväkodissa ja koulussa. Työ sai Talentian ammattieettisen lautakunnan etiikkapalkinnon.
Talentian ammattieettinen lautakunta valitsi heille lähetetyistä oppilaitosten ehdotuksista vuoden 2018 parhaaksi opinnäytetyöksi sosionomi (AMK) Eeva-Stiina Jaakonsaaren työn. Siinä kartoitettiin intersukupuolisten ja heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä siitä, kuinka intersukupuoliset lapset tulisi kohdata ja miten sukupuolen moninaisuus tulisi ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
Ammattieettisen lautakunnan mukaan aihe on tekijältään rohkea eettinen valinta, joka vahvistaa lastentarhanopettajien osaamista ja tietopohjaa. Työssä tulee esille erilaisuuden kytkeytyminen ihmisoikeuksiin ja aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen. Aihepiirin teoreettinen käsittely on ansiokas. Lisäksi työssä on useita käytäntöön sovellettavia kokonaisuuksia.
Vähän tutkittu aihe
Intersukupuoliseksi kutsutaan henkilöä, joka ei fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa perusteella määrity suoraan perinteisen kahtiajaon mukaan joko mieheksi tai naiseksi. Tila havaitaan useimmiten vastasyntyneenä, ja intersukupuoliselle lapselle valitaan varhain nais- tai miessukupuoli kirurgisten ja hormonaalisten toimenpiteiden avulla.
− Nykyisin ajatellaan entistä vahvemmin, ettei tällainen menettely ole eettisesti kestävä toimintatapa. Sukupuolen kokemus on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen, eikä sitä voi ulkoapäin määritellä, sanoo Jaakonsaari.
Jaakonsaari tuotti opinnäytetyössään kokemusperäistä tietoa asenteiden muuttamiseksi ja intersukupuolisuuden ymmärtämiseksi. Hän valitsi opinnäytetyönsä aiheen osittain sen ajankohtaisuuden ja toisaalta omien aikaisempien opintojensa innoittamana.
− Törmäsin intersukupuolisuuteen ensimmäisen kerran opiskellessani ihmisen kehitys- ja lisääntymisfysiologiaa sivuaineena osana genetiikan opintojani Helsingin yliopistossa. Seuraavan kerran kuulin aiheesta kätilöopintojeni aikana.
Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.
Sosionomi (AMK) ‑opintoihin liittyvän opinnäytetyön edetessä Jaakonsaari huomasi, että intersukupuolisuutta on tutkittu Suomessa kaiken kaikkiaan vähän ja etenkin muista kuin terveydenhuollon näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia on vain muutamia.
Näe minut kokonaisena
Eeva-Stiina Jaakonsaari sanoo, että intersukupuoliset toivovat kaikille lapsille yksilöllistä kohtelua sekä sukupuolisensitiivistä ja sukupuolen moninaisuuden tiedostavaa kasvatusta ja opetusta päiväkodeissa ja kouluissa.
− Opinnäytetyöhöni osallistuneet intersukupuoliset eivät toivo henkilökohtaista erityiskohtelua, eikä sitä että heidän intersukupuolisuuttaan tuodaan julki tai korostetaan.
Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella ei ole tarkoitus häivyttää tai neutraloida sukupuolia. Pikemminkin pyritään vaikuttamaan aikuisten asenteisiin ja siihen, että päästään eroon turhasta sukupuolittamisesta, sanoo Jaakonsaari.
− Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Tytöillä on lupa olla tyttömäisiä ja poikia saa edelleen kutsua pojiksi, mutta yhtä lailla kaikenlainen muu sukupuolen ilmaisu on sallittua.
− Olen huomannut, että tämä asia halutaan helposti ymmärtää väärin siten, että kaikenlainen sukupuoleen kytkeytyvä ilmaisu olisi kiellettyä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Niissä asioissa, joissa sukupuolella ei oikeasti ole merkitystä, tulee raja-aitoja purkaa, sanoo Jaakonsaari.
− Kuten haastateltavanikin totesi: ”ei korjata tai muokata lasta sen takia, että hän sopisi yhteiskuntaan, vaan muokataan yhteiskuntaa vähän huomioimaan.”
Vastaajien kokemusten mukaan perinteinen sukupuolijako ja sukupuoliroolit korostuivat koulussa useissa arkisissa käytännön tilanteissa. Päiväkodeissa arkiset käytännöt, tilat ja kasvattajien sekä lasten välinen vuorovaikutus oli kouluja sukupuolisensitiivisempää.
− Sukupuoltaan vastoin odotuksia ilmentävän lapsen kasvu- ja oppimisympäristössä esiintyvät normit ja ennakkoluulot, syrjintä ja kiusaaminen saattavat aiheuttaa lapsissa ahdistusta, pelkoa ja häpeää, ja siten haitata heidän itsetuntonsa ja minäkuvansa kehittymistä.
Opinnäytetyön tekeminen oli Jaakonsaarelle avartava ja opettavainen kokemus.
– Turhia sukupuolinormeja purkamalla ja sukupuolten moninaisuutta esiintuomalla on mahdollista helpottaa monen lapsen ja nuoren elämää. Päiväkotien ja koulujen ilmapiirin ja henkilökunnan toimintatapojen tulisikin olla sellaisia, että ne tukevat jokaisen yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia ihan joka päivä.
− Oivalsin opinnäytetyötä tehdessäni sen, ettei voi automaattisesti ajatella, että vähemmistöön kuulumisesta seuraa tiettyjä kokemuksia tai elämisen tapoja. Syrjinnän kokemukset voivat myös vahvistaa ja tarjota keinoja uusien haasteiden kohtaamiseen.
− Oman aineistoni ohella tutkimuksiin, artikkeleihin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin perehtyessäni onkin ollut ilahduttavaa lukea kurjien ja kiukkuakin herättävien kertomusten ohella tarinoita rohkeista, avoimista ja ennen kaikkea itsensä hyväksyvistä ihmisistä, jotka ovat päättäneet nostaa kohtaamiaan epäkohtia julkiseen tietoisuuteen.
Helena Jaakkola
Eeva-Stiina Jaakonsaari: Intersukupuolisten lasten huomioiminen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa – Intersukupuolisten ja heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä. Laurea ammattikorkeakoulu 2017.
