Talentia-lehti ja sen edeltäjät ovat eläneet jäsentensä mukana: kasvattaneet ammattiyhdistystietoisuutta, osallistuneet sosiaalialasta käytävään keskusteluun ja kertoneet alan onnistumisista ja epäonnistumisista.
Tänä vuonna 50 vuotta täyttävän Talentia-lehden edeltäjä Sosiaalityöntekijä-lehti perustettiin organisoimaan silloisen Sosiaalityöntekijäin Liiton alueyhdistysten toimintaa ja aktivoimaan jäseniä.
– Lehti tehtiin aseeksi taisteluun sosiaalityöntekijöiden etujen puolesta, kertoo lehden ideoija, liittovaltuuston pitkäaikainen puheenjohtaja Jorma Nuotio. Hän toimi myös lehden päätoimittajana seitsemän vuotta.
Ensimmäinen Sosiaalityöntekijä ilmestyi 4-sivuisena tabloidina maaliskuun 29. päivänä 1974. Painos oli 3 000 kappaletta. Lehden päätoimittajalla oli apunaan ulkoasusta vastaava toimitussihteeri Kari Varvikko sekä toimitusneuvosto, jonka jäsenet tulivat eri puolilta maata ja edustivat eri alojen sosiaalityötä. Toimitusneuvoston jäsenet myös itse kirjoittivat lehteen.
Lehti oli ensi sijassa tiedotuskanava ja keskustelualusta. Se esitteli liiton hallituksen ja valiokuntien työtä, mutta myös jäsenten työtä kentällä. Lehti nähtiin alan ja liiton käyntikorttina.
Koulutuskeskustelu 70-luvulla näkyi lehden sivuilla
Nimimerkki Äyriäisen kolumnit olivat luettuja ja hänen terävä kynänsä suomi yhtä lailla työnantajia, poliitikkoja kuin liittoon kuulumattomia vapaamatkustajia, jotka nauttivat liiton työn hedelmistä.
– Nimimerkin takana ollutta arvuuteltiin kovasti, mutta se pidettiin salassa. Nyt voi jo kertoa, että minähän se olin, naureskelee Jorma Nuotio.
70-lukua leimasi vilkas koulutuskeskustelu, mikä näkyi myös lehdessä. Liitto vaikutti koulutuksen kehittämiseen ja sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtojen määrittelyyn. Koulutuskysymyksiä käsiteltiin yhdistyksissä, valtakunnallisissa seminaareissa ja vuosittaisilla koulutuspäivillä, joista lehti uutisoi. Lehti julkaisi myös 8-sivuisia teemanumeroita koulutuksesta ja opiskelijatoiminnasta.
Lehdessä näkyy keskustelu vuonna 1981 voimaan tulleista pätevyysvaatimuksista ja niiden vaikutuksesta palkkaukseen. Jäseniltä tuli ankaraa kritiikkiä liitolle, ”joka teki osasta jäseniään epäpäteviä”, mutta pitkäaikaisen tavoitteen läpimenoa myös kiitettiin.
Lukijaa puhutellaan tukien ja arvostaen.
Lehti kasvatti jäsenten ammattiyhdistystietoisuutta ja lisäsi ymmärrystä siitä, miten palkoista neuvotellaan ja miten palkkoja voidaan saada ylöspäin.
Sosiaalityöntekijä-lehti raportoi Sosiaaliturvan päivillä vuonna 1977 käytyä keskustelua palkkauksesta ja siteerasi Keravan sosiaalijohtajan (ja Sosiaalihuoltajat ry:n puheenjohtajan) Pekka Saarenmaan alustusta, jossa syinä huonoon palkkaan mainitaan ammatin uutuus, heikko tunnettuus ja arvostus, sosiaalityöhön tarkoitettujen valtionosuuksien puute, alan naisvaltaisuus ja huono järjestäytyminen.
80-luvulla lehdessä näkyy valmistautuminen työtaisteluun. Jäsenten tuntoja tutkittiin ja nostettiin lakkovalmiutta. Lakko myös toteutui vuonna 1984. Lehti uutisoi kuusiviikkoiseksi venyneestä työtaistelusta ja tiedotti sen tuloksista.
80-luvulla ammatilliset kysymykset nousivat esiin
Ammatilliset kysymykset alkoivat nousta 80-luvun alussa lehdessä ammattiyhdistysasioiden rinnalle yhä useammin. Esimerkiksi syksyllä 1982 väiteltiin eriytyneen sosiaalityön ja kokonaisvaltaisen sosiaalityön keskinäisestä paremmuudesta.
Yliopisto-opiskelijoiden keskuudesta nousi kriittisiä ääniä sosiaalityötä kohtaan. Harjoittelussa olevat opiskelijat kokivat, että asiakas hukkuu byrokratiaan eikä työntekijällä ole mahdollisuutta tehdä työtään kuten on opetettu.
Uudenlaista työotetta edistämään perustettiin Tampereelle vaihtoehtoisen sosiaalipolitiikan liike Vespa, jonka tuki- ja rohkaisuasemalla pohdittiin kolme kertaa viikossa asiakkaiden kanssa, miten sosiaalihuollon palveluita voitaisiin parantaa. Opiskelijat Kirsi Juhila, Maija Lappalainen ja Arja Jokinen esittelivät Vespan toimintaa lehden haastattelussa loppusyksyllä 1984.
Myös rivijäsenet pohtivat lehdessä, onko sosiaalityö kriisissä ja mikä sen aiheuttaa. Kriisin taustalla nähtiin vuoden 1981 pätevyysvaatimukset ja vaatimukset ammatillistumisesta, jotka pakottavat etsimään uudenlaista ammatti-identiteettiä. Lehdessä näkyi yhtä lailla kritiikkiä kuin kiitostakin kelpoisuusehdoista, joiden eteen liitto oli tehnyt suuren työn.
Varsinkin 80- ja 90-luvuilla yliopistojen opettajat kävivät lehdessä keskustelua sosiaalityöhön kohdistuvasta kritiikistä ja sosiaalityön mahdollisuuksista. Mirja Satka, Synnöve Karvinen, Seppo Kovero ja Mikko Mäntysaari kirjoittavat lehteen perusteellisia pohdiskeluja hallinnosta, asiakastyöstä ja rakenteellisesta sosiaalityöstä. Esitettiin vaade käytännön työtä tukevasta sosiaalityön teoreettisesta raamista.
90-luvulla sosiaaliohjaajat ja sosionomit tulivat koulutus- ja työkentälle ja liiton jäseniksi. Heidän määränsä ylitti 2010-luvulle tultaessa sosiaalityöntekijöiden määrän lehden lukijoina.
Tasapainoilu lehden lukijaryhmien välillä vaatii herkkyyttä.
Sosiaalityöntekijä-lehdessä keskusteltiin tehtävärakenteista ja kiisteltiin sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksen ja osaamisen keskinäisestä paremmuudesta.
Keskustelu sai välillä rumia piirteitä, ja toimitus ilmoitti yhden keskustelun päätteeksi, ettei repiviä ja epäkunnioittavia mielipidekirjoituksia enää julkaista.
Ammattitoimittajat ja kuvaajat mukaan lehden tekoon
Journalistinen ote alkoi korostua Sosiaalityöntekijä-lehdessä 80-luvun lopulla, kun lehteen palkattiin journalistista kokemusta, ensin toimittajat Marja-Leena ja Pertti Suvanto, ja vuoden 1988 kesäkuusta lähtien minut.
Tulimme sosiaalialan ulkopuolelta, viestinnän ja journalismin maailmasta.
Aloittaessani Sosiaalityöntekijäin Liitossa lehti oli tabloidin sijaan aikakauslehden muotoinen. Painos oli jo 6 000 kappaletta, ilmestymiskertoja vuodessa 12. Lehden ulkoasua uudistamaan ja toteuttamaan tuli graafinen suunnittelija Veikko Anttila, joka jatkaa tehtävässä edelleen.
Journalismi näkyi siinä, että lehdessä mietittiin entistä tarkemmin, mitä lukija tarvitsee rakentaakseen käsitystään maailmasta, sosiaalihuollosta, ammattikunnastaan, työstään. Kaikki lehteen painettu ei edustanut liiton virallista linjaa ja lehteen saatettiin haastatella muitakin kuin liiton jäseniä. Liiton ohjaus tapahtui hallituksen valitseman toimitusneuvoston kautta.
Lehden budjetti kasvoi ja saatettiin käyttää enemmän ammattitoimittajien juttuja ja ammattivalokuvaajien kuvia.
Sitoutuminen journalistisiin ohjeisiin sai sinettinsä kuitenkin vasta vuonna 2006, kun liitto liittyi Aikakauslehtien liittoon.
Lehden nimi muuttui samaan aikaan, kun liitto muutti nimensä Sosiaalityöntekijäin Liitosta Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestöTalentiaksi.
Liiton nimestä käytiin keskustelua pari vuotta, mutta lehden nimenvaihto tapahtui kuin lennosta kesken vuosikerran. Sosiaalityöntekijä 1/2002 jälkeen ilmestyi Talentia 2/2002. Jälkipolville jää ihmeteltäväksi, missä on Talentia 1/2002.
Talentia-lehti jäi 2010-luvulla ainoaksi laajasti sosiaalihuoltoa ja sen ammattilaisia käsitteleväksi aikakauslehdeksi, kun sosiaalialan julkaisut kuten Dialogi, Socius, Sosiaaliturva/Sosiaalitieto/Noste lopettivat ilmestymisensä. Tämä lisäsi painetta käsitellä alalle merkittäviä kysymyksiä kriittisesti ja ratkaisuja löytäen.
Tarinoita onnistumisista epäonnistumisia unohtamatta
Lukijasuhde on aikakauslehdelle tärkeä asia. Lukijalle halutaan tarjota ajankohtaista ja hyödyllistä, lähellä arkea olevaa asiaa. Lehden aihepiirin on oltava tuttu, mutta sen on osattava myös yllättää.
– Lehden tulisi olla peili, josta lukija tunnistaa itsensä, mutta havaitsee aina myös jotakin uutta, luonnehtii Sosiaalityöntekijä/Talentia-lehden toimitussihteerinä pitkään toiminut Helena Jaakkola.
Hän tuli lehden toimitukseen sosiaalityön opiskelijana kolmen kuukauden harjoitteluun kesällä 1989, vaihtoi sitten pääaineensa sosiaalipolitiikasta journalismiin ja palasi lehteen 90-luvun puolivälissä. Kahdella jakkaralla – liiton viestintäpäällikkö ja lehden päätoimittaja – istuvalle päätoimittajalle Jaakkolan journalistinen osaaminen oli korvaamaton tuki.
Jaakkola arvioi, että lehti on tukenut lukijoita kertomalla tarinoita työssä onnistumisista, mutta myös käsittelemällä epäonnistumisia. Etenkin lastensuojelutyössä epäonnistuminen on kipeää, mutta niidenkin käsittelyyn lehdessä on kyetty.
– Lukijaa on aina puhuteltu tukien ja kannustaen, sanoo Jaakkola.
Hyvä lukijasuhde näkyy siinä, että lukijat antavat juttuideoita ja palautetta ja luottavat lehden toimitukseen.
– Juttuja ei synny, jos ei ole haastateltavia, jotka antavat kasvonsa ja tarinansa lehden käyttöön. Kun kerrotaan uusista menetelmistä ja hankkeista, tarvitaan haastateltavia. Samoin jos kerrotaan palkkausepäkohdista tai työssä kohdatusta väkivallasta, Jaakkola kertoo.
Lehti on liiton käyntikortti
Tasapainoilu sosiaalialan eri sektoreiden, koulutusammattien, sukupuolten, maantieteen, järjestö- ja ammatillisten asioiden välillä on vaatinut toimitukselta huomiota. Yksi ratkaisu on ollut keskittyä kaikkia koskeviin aiheisiin kuten työhyvinvointi, palkka-asiat ja jäsenedut.
Toisaalta lukijatutkimusten mukaan lukijat arvostavat eniten juttuja, jotka tulevat ammatillisesti lähelle. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaisille tehty Kasvu-lehti saa korkeammat arvosanat palautteessa kuin Talentia-lehti.
Opiskelijat ja tutkijat ovat käyttäneet lehteä lähteenä.
Lehti on ollut liiton käyntikortti ja peilannut alan ammattilaisten pohdintaa työstään. Niinä liki kolmenakymmenenä vuotena, kun toimin lehden päätoimittajana, esiteltiin lehdessä satoja alan ammattilaisia työssään, koulutuksessa ja harrastuksissa. Keskusteltiin perustyön ja hankkeiden merkityksestä, työhyvinvoinnista, digitalisaatiosta ensin uhkana sitten vaatimuksena ja käytäntönä.
Lehti seurasi organisaatiomuutoksia, järjestön lobbaustyötä lainsäädännön kehittämiseksi, sosiaali- ja terveydenhuollon keskinäisiä suhteita, johtamisen ja työntekijöiden työyhteisötaitojen kehittymistä vuosikymmenestä toiseen.
Lehdessä opastettiin lukemaan palkkanauhaa, perustelemaan palkankorotusvaatimuksia, tuntemaan neuvottelujärjestelmä ja luottamusmiesten toiminta. Yhtä lailla kannustettiin lukemaan ammattikirjallisuutta ja kerrottiin alan uudesta tutkimuksesta. Yhteistyössä Sosiaalityön tutkimuksen seuran kanssa perustettiin lehdelle vuosittain ilmestyvä Tutkiva sosiaalityö -liite.
Opiskelijatoiminta ja opiskelijoiden asiat olivat esillä, kuten myös viimeisen kymmenen vuoden aikana eläkeläistoiminta. Lehti todella eli ja elää jäsenten mukana opiskelusta eläkkeelle.
Sosiaalityö on kansainvälinen ammatti ja työntekijät saavat tukea työlleen toisten maiden kollegoiden kokemuksista. Kansainväliset kysymykset olivat jo nykyisen lehden edeltäjien mielessä. Lehti on raportoinut sosiaalialan konferenssien annista, esitellyt kansainvälisen sosiaalityöntekijäjärjestön toimintaa ja linjauksia ja selostanut eri maiden sosiaalisia ongelmia ja sosiaalityön ratkaisuja niihin.
Artikkelin kirjoittaja Kristiina Koskiluoma oli lehden päätoimittaja vuosina 1991–2017.
Järjestölehdillä tärkeä rooli
Lehdistön historiaa tutkineen toimittajan Jyrki Pietilän mukaan ammattiliittolehdet ovat merkittävä osa suomalaista lehdistöä. Liitoissa ymmärrettiin varhain lehden merkitys jäsenten organisoijana ja tiedontarpeen täyttäjänä.
Lehdet julkaisivat julkilausumia, liiton lausuntoja ja puheiden referaatteja. Järjestösihteerit ja tiedotussihteerit toimittivat lehtiä muiden tehtäviensä ohella.
Sotien jälkeen ay-lehdet kehittyivät puoliammattimaiseksi järjestöjournalismiksi, 1970-luvulla ammattitoimittajat astuivat ammattiliittojen palvelukseen. Lehdissä alettiin julkaista ilmiöitä taustoittavia juttuja, reportaaseja ja haastatteluja modernin journalismin keinoin.
Sosiaalityöntekijä-lehden historia seurailee Pietilän kuvaamaa kehitystä, joskin muutama vuosikymmentä myöhemmin.
Vuonna 1949 perustettu ammattiliitto, tuolloin nimeltään Huoltotyöväen Ammatillinen Keskus, nykyisin Talentia, julkaisi alkuun nelisivuista monistetta, jossa esiteltiin palkkausta, selostettiin neuvotteluja ja julkaistiin liiton kannanottoja.
Vuonna 1952 liitto alkoi julkaista Huoltotyöntekijä-lehteä, jonka ensimmäisessä numerossa todettiin, että lehti ”aikoo ilmestyä neljä kertaa vuodessa levittämään tietoa työsuhteistamme ja palkoistamme, mutta myös muista ammattialamme teoreettisista ja käytännöllisistä kysymyksistä.” Lehteä julkaistiin vuoteen 1963.
Kyse oli järjestölehdestä, jonka tarkoituksena oli ”parantaa sosiaalihuollon työntekijäin työoloja ja taloudellista asemaa ja pyrkiä nostamaan huoltotyöntekijät siitä palkkanotkosta, jossa he ovat”.
Sosiaalityö muotoutui uudelleen
Järjestölehden rinnalla julkaistiin aatteellis-ammatillista lehteä, jonka perustivat liiton sisällä toimineet Lääkinnällis-sosiaalinen yhdistys ja Sosiaalihuoltajat ry.
Tämä Sosiaalityö-lehti ilmestyi vuodesta 1958 vuoteen 1968 neljänä numerona vuodessa. Lehden tarkoitus oli määritelty kunnianhimoisesti: tuoda esille ihmisarvon merkitystä sosiaalityön perustana ja selvittää sosiaalityötä ammattina ja sen asemaa yhteiskunnassa.
Sosiaalityö oli muotoutumassa uudelleen, ja käynnissä oli ns. metodikiista, jossa juridis-hallinnollinen sosiaalityö ja case work -perustainen sosiaalityö mittelivät keskenään. Lehti toimi ilmeisen sovittelevana välineenä, vaikka sen taustaorganisaatiot edustivat metodikiistan osapuolia. Lehden tarkoitukseksi kirjattiin myös yhtenäistää työperiaatteita sosiaalityön eri aloilla ja edistää sosiaalityön tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa suunnittelua.
Vuodesta 1964 Sosiaalityöntekijäin Liitto otti Sosiaalityön julkaistavakseen, mutta lakkautti sen vuonna 1968 taloudellisiin syihin vedoten. Liitto tarvitsi voimansa ja varansa järjestön kasvattamiseen.
Iso joukko tekijöitä
Tänä päivänä Talentia-lehti syntyy usean ammattilaisen yhteistyönä. Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen vastaa lehden linjasta ja sisällöistä. Lehden tuottaminen ostetaan yrittäjänä työskentelevältä toimitussihteeri-toimittaja Hanna-Mari Järviseltä. Lehden ulkoasusta vastaa niin ikään yrittäjänä työskentelevä graafinen suunnittelija Veikko Anttila.
Korona-aika muutti toimituksen työtä radikaalisti. Nyt lehti syntyy pääosin etäyhteyksillä Yliruokasen työskennellessä Helsingissä, Järvisen Mathildedalissa ja Anttilan Porvoossa.
Isossa roolissa ovat ympäri Suomea asuvat freelance-toimittajat ja valokuvaajat. Heidän ansiostaan Talentia-lehteen saadaan juttuja ja valokuvia paikan päältä Tunturi-Lapista Hankoon.
Juttuideoita lehteen tulee monia kanavia pitkin. Osa jutuista ideoitaan Talentian sisällä, osa juttuehdotuksista tulee suoraan freelance-toimittajilta. Iso merkitys on myös toimituksen sähköpostiin ja lukijapalautteen kautta tulevilla viesteillä.
Moni mielenkiintoinen ja tärkeä arjen ilmiö jäisikin noteeraamatta ilman suoraan kentältä tulevia juttuvinkkejä.
Hanna-Mari Järvinen
Terveisiä 50-vuotiaalle lehdelle!
Onnittelut täysi-ikäistymisestä!! Jatkakaa hyvien julkaisujen tekoa!
Ni gör ett bra jobb med att sprida information och ta upp viktiga ämnen.
Onnea teille ja meille. Onnittelut, myös ajassa pysymisestä.
Kiitos, kun olet olemassa.
Bra att det finns nånting på svenska också.
Jatketaan samalla uudistumisen tiellä!
KYSYIMME teiltä Talentia-lehden lukijoilta, mitä lehti teille tänä päivänä merkitsee. Useissa vastauksissa korostettiin lehden merkitystä ammatti-identiteetin kehittymiselle. Eräs lukija kiteytti varmasti monen tunnot kertomalla, että lehti muistuttaa häntä näkemään oman ammattialan monet kasvot.
Erityisen tärkeänä pidettiin ajantasaista tietoa. Lehden avulla on helppo pysyä ajan hermolla ja saada tietoa omasta alasta. ”Lehti merkitsee minulle kurkistusta alan nykyhetkeen”, kertoi eräs lukija.
Monille lehti on myös piristys ja ilo arjen keskellä, joka tarjoaa rentoja lukuhetkiä. Oman ammattiliiton lehti kotiin kuljetettuna on monelle turvallinen tervehdys, jota pidetään merkittävänä tiedonvälittämisen tapana liiton ja jäsenten välillä. Lehden koettiin lisäävän myös yhteisöllisyyttä ja antavan jäsenmaksuille katetta.
Suurkiitos kaikista viesteistä!
Hanna-Mari Järvinen
