Talentia-kysely: Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutuminen huolena

Sosiaalialan ammattilaisten mukaan Epätasa-arvoa vähentäisi, jos asiakasraateja ja asiakaskumppanuuksia käytettäisiin enemmän ja palveluista tiedotettaisiin paremmin kohdejoukkoa tavoittavilla tavoilla.

Sosiaalialan ammattilaiset pelkäävät, että jos vaikeavammaisuuden käsite poistetaan vammaispalvelulaista, kuten on suunniteltu, katoaa myös subjektiivinen oikeus tiettyihin palveluihin. Miten sitten käy vammaisten oikeuksille, joiden perälautana subjektiivinen oikeus on ollut.

Invalidiliitto ja Talentia selvittivät vammaispalveluissa toimivien sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä vammaispalveluista. Kyselyyn vastasi liki 300 ohjaajaa ja sosiaalityöntekijää. Kyselyä pidettiin arvonantona vammaistyölle, joka kaipaa vastaajien mielestä enemmän näkyvyyttä ja julkista keskustelua.

Liki joka kuudes suomalainen on jollakin lailla vammainen. Vammaispalveluiden piirissä on kuitenkin vain alle viisi prosenttia väestöstä.

Vammaispalveluiden työntekijät haluaisivat selkiyttää vammaislainsäädännön ja yleislainsäädännön rajapintaa. Erityisesti se on tarpeen ikääntyvän väestön palveluiden kohdalla. Diagnoosikeskeisyydestä halutaan kohti tarveperusteista harkintaa ja eri vammaryhmien tasavertaista kohtelua. Nykyisessä diagnooseja painottavassa käytännössä huolta aiheuttavat henkilöt, joilla ei ole selvää diagnoosia tai on useita diagnooseja. Nämä henkilöt joutuvat usein väliinputoajiksi, joista yksikään ammattilainen ei kanna kokonaisvastuuta.

Huolissaan ollaan myös eri vammaisryhmien epätasa-arvoisesta kohtelusta. Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämisen toivotaan tuovan tähän epäkohtaan helpotusta.

Epätasa-arvoa vähentäisi, jos asiakasraateja ja asiakaskumppanuuksia käytettäisiin enemmän ja palveluista tiedotettaisiin paremmin kohdejoukkoa tavoittavilla tavoilla.

Talous vai asiakkaan tarve?

Vastaajat esittivät huolensa siitä, että vammaisten oikeudet eivät toteudu tavoitellussa määrin, koska lakeja sovelletaan hyvin eri lailla ja talous ohjaa liikaa päätöksentekoa.

”Johto on ohjannut tekemään mahdollisimman paljon kielteisiä päätöksiä taloudellisista syistä.”

”Onneksi on muutoksenhaku.”

Työntekijät toivovat tarkempaa ohjeistusta ja yhtenäisiä käytäntöjä palvelutarpeen arviointiin ja palvelusuunnitelmien tekoon. Arviointiin tarvittaisiin mittareita, yhteiskäyttöisiä lomakkeita ja arviointikoulutusta. Moniammatillista yhteistyötä kaivattiin myös parempien arviointikäytäntöjen löytämiseksi.

Hyvien vammaispalveluiden resepti

  • koulutettu, osaavaa ja riittävä henkilöstö
  • moniammatillinen yhteistyö
  • asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet
  • toimivat työyhteisöt
  • monipuolinen ja laadukas palveluvalikoima.

Keskustelua palvelutarpeen arvioinnin ja päätöksenteon suhteesta käydään paljon. Toisaalta nähdään, ettei näitä kahta saisi irrottaa toisistaan, jotta päätöksenteko olisi tarpeeksi lähellä asiakkaan tilannetta ja tarpeita. Toisaalta ajatellaan, että mitä useampi silmäpari käy läpi tarvetta ja päätöstä, sitä varmemmin asiat tulevat käsitellyksi oikein.

Moni vastaaja halusi laatua asiantuntijalausunnoilta. Sen sijaan, että arvioisivat asiakkaan toimintakykyä, lääkärit usein suosittelevat jo tiettyä palvelumuotoa, vaikka eivät välttämättä niiden sisältöä ja logiikkaa tunne.

Suuria ongelmia nähdään tietojärjestelmissä, jotka eivät toimi yhteen eivätkä palvele käyttäjien tarpeita. Monilla vastaajilla on myös vanhanaikaiset työvälineet tietojärjestelmien käyttöä varten.

Osaava ja jaksava henkilöstö turvaa laadun

Työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden ongelmat nousevat esille myös vammaistyössä. Asiakasmäärät vaihtelevat vastaajien kesken paljon. Toiset kertovat liian suuresta asiakasmäärästä, joka vaikuttaa jo palvelun laatuun ja työntekijän hyvinvointiin. Toisilla tilanne on aivan kohtuullinen. Vastaajat jakavatkin asiakkaita aktiivista työtä vaativiin ja lepotilassa oleviin. Näin onkin luonnollista, jos esimerkiksi kyse on yksinomaan kuljetuspalvelua tarvitsevasta asiakkaasta. Asiakas työllistää päätöksenteon verran.

Työhyvinvoinnin tukena voisivat olla henkilöstömitoitukset, konsultaation käyttö, työnohjaus ja ammatillinen tuki ja johtaminen.

Enemmistö vastaajista ilmaisee voivansa työskennellä ammattieettisten periaatteiden mukaisesti ja laadukkaasti asiakkaiden etujen puolustamiseksi. He ovat myös työhönsä motivoituneita ja sitoutuneita.

Vammaispalveluiden heikkoudet

  • vammaispalvelulainsäädännön vaihteleva soveltaminen
  • vammaisten oikeudet eivät toteudu
  • talous dominoi päätöksentekoa
  • eriarvoisuus
  • liiallinen työn kuormittavuus.

Osa vastaajista kuitenkin arvioi, että säästötoimenpiteet vaikeuttavat työskentelyä ammattieettisten ohjeiden mukaisesti. Kuntakohtaiset linjaukset aiheuttavat eettisiä ristiriitoja, kun taloudelliset reunaehdot määrittelevät budjetteja ja siten päätöksentekoa asiakasasioissa. Vastaajien mukaan asiakkaiden todellinen valinnanvapaus on vähäinen. Työn määrä, sisältö ja aikataulupaineet voivat myös rajoittaa ammattieettisten ohjeiden mukaista työskentelyä.

Vastaajat ovat sitoutuneita työhönsä ja vammaisten oikeuksien toteutumiseen. Työyhteisöissä työntekijät tukevat toisiaan ja saavat tukea myös esimiehiltään. Kuitenkin joskus koetaan, ettei esimiehellä ole tarpeeksi aikaa työntekijöilleen.

Vahvuutena on se, että asioita käsitellään yhdessä tiimeissä, tehdään moniammatillista yhteistyötä ja myös seudullista yhteistyötä. Sote-uudistuksessa moniammatillinen ja seudullinen yhteistyö toivottavasti myös tiivistyvät. Palveluohjaus ja monitarpeisten ihmisten palvelun integrointi tulevat vaatimaan soten ja valinnan vapauden oloissa erityishuomiota.

Kristiina Koskiluoma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *