Kouluvalmentaja ja Tampereen Rap-Akatemian perustaja Niko Torvinen nauttii, kun pääsee työsään todistamaan huimia kasvutarinoita. Kuva: Rami Marjamäki
Kouluvalmentaja Niko Torvinen vetää nuorille rap-työpajoja ja pitää samalla huolta siitä, että kukaan ei putoa kyydistä.
Tampereen Hervannassa Ahvenisjärven koulun väistötiloissa kouluvalmentaja Niko Torvinen, 42, räppää freestylena mitä ensimmäisenä mieleen tulee.
Seiskaluokkalaiset rap-työpajalaiset seuraavat vieressä ujoina ja vähän jännittyneinäkin. Kohta on heidän vuoronsa.
Tästä Torvinen tunnetaan. Jo yläkoulua odottavat kuudesluokkalaiset tietävät Torvisen olevan se rap-ope; esihenkilöt Tampereen kaupungilla ja kollegat ympäri Suomen tuntevat hänet Tampereen Rap-Akatemian perustajana ja johtajana.
– Kaikki alkoi vuonna 2020, kun huomasin koulun pihalla seiskaluokkalaisten poikien porukan, joka oli kiinnostunut rapin tekemisestä. Ajattelin, että lähdetään kokeilemaan improvisaatiorappia. Laitettiin biitti soimaan ja alettiin keksiä riimejä, Torvinen muistelee.
Rapin kautta yhteys löytyi luontevasti. Torvinen kuvailee kasvaneensa itse yhdessä Suomi-rapin kanssa 2000-luvun alusta. Mies räppää ja tekee musiikkia harrastusluontoisesti itsekin.
Rapin kautta yhteys nuoriin syntyy luontevasti.
Torvinen ja pojat kokoontuivat räppäämään viikoittain koko yläkoulun ajan. Kolmen vuoden aikana riimeihin siirtyi monta tarinaa, monta kokemusta. Samalla muualta Suomeen muuttaneiden poikien suomen kieli rikastui ja syveni.
– Minulla oli se porukka näpeissäni harrastustoiminnan kautta, jolloin pystyin vaikuttamaan heidän muuhun arkeensa ja elämäänsä myös.
”Ymmärräthän sä Niko, että tämä on meille muutakin kuin rappia. Sä olet auttanut meidät näiden vuosien läpi, selviämään peruskoulun loppuun ja tukenut muutenkin elämässä”, yksi pojista puki muiden tunnot sanoiksi yhdeksännen luokan lopulla.
Yhteisöllistä kasvatus- ja kohtaamistyötä
Sittemmin toiminta on laajentunut. Työpajoja on perustettu Tampereelle lisää. Toiseen yläkouluun, tutkintoon valmentavaan koulutukseen (tuva) sekä Tampereen seudun ammattiopistoon Treduun. Tampereen Rap-Akatemialla on myös oma vuoden mittainen rap-musiikkilinja Voionmaan koulutuskeskuksen kanssa.
Mukaan on tullut vuosien mittaan lisää väkeä, sekä nuoria että ohjaajia. Toimintaa pyörittävät Torvisen lisäksi sellaiset Suomi-rapin pioneerit kuin Are, Mega-Masa, DJ Massimo sekä 6Mäki.
Työpajat ovat saaneet myös komean nimen: Tampereen Rap-Akatemia.
Malli on poikinut niin Tampereen kaupungin Henkilöstö kehittäjänä -palkinnon vuonna 2023 kuin finaalisijan Talentian Hyvä käytäntö 2024 -kilpailussa.
Nyt kunniakirjat komeilevat Ahvenisjärven koulun väistötilojen nuorisotilan seinällä. Torvinen on selvästi iloinen toiminnan saamista tunnustuksista.
– Näkyvyys helpottaa rahoituksen saamista ja toiminnan jatkamista. Lisäksi se on auttanut viemään viestiä tästä Tampereen ulkopuolelle, muihin kuntiin. Moni on ollut työstämme kiinnostunut.
Kouluvalmentajat ehkäisevät koulupudokkuutta, kiusaamista ja syrjäytymistä.
Mutta ei Torvisen työ ole pelkkää rappia. Edelleen hän on tuttu näky koulun sokkeloisilla käytävillä Hervannassa.
– Kouluvalmentajan työ on yhteisöllistä kasvatus- ja kohtaamistyötä. Lehtijutuista saa usein sen kuvan, että me kouluvalmentajat vain pelaisimme kaiket päivät korista nuorten kanssa. Onhan työ välillä sitäkin, mutta viime kädessä tämä on ihan oikeaa sosiaalialan työtä. Me ehkäisemme koulupudokkuutta, kiusaamista ja syrjäytymistä. Kun me teemme työmme hyvin, koko kouluyhteisö voi paremmin.
Työpäiviensä aikana Torvinen pääsee hyödyntämään monenlaisia ennaltaehkäisevän työn menetelmiä. Läheisimpiä niistä hänelle ovat erilaiset kulttuurihyvinvoinnin sovellukset: rapin lisäksi esimerkiksi teatteri.
– Tutkitusti viikoittainen harrastus on tehokasta ennaltaehkäisyä. Siinä nuoren elämään tulee lisää välittäviä, turvallisia aikuisia. Harrastus opettaa myös vastuunottoa ja elämänhallintaa. Nuorelle se on vain harrastus; sosiaalialan ammattilaisen silmissä taas syrjäytymistä ehkäisevä asia nuoren elämässä.
Torvinen tähdentää, että hänen työnsä on tunnistaa nuorten joukosta ne, ketkä hyötyvät ennaltaehkäisevästä työstä eniten.
Vapaaehtoistyö avasi silmät
Alun perin Torvisesta piti tulla automaatioasentaja. 1990-luvun keskivaiheilla yläasteen oppilaanohjaaja suositteli teknistä alaa pojille, parturikampaamo- tai lähihoitajalinjoja tytöille. Kaverit ja serkut tekivät valintoja tulevaisuutensa suhteen samalla tavalla.
Armeijan aikana nuori Niko alkoi kuitenkin miettiä muitakin vaihtoehtoja.
– Teininä olin pohtinut työtä, jossa voisin auttaa muita. Se ajatus alkoi sitten vahvistua. Armeijan jälkeen hain lähihoitajakouluun pitkän harkinnan jälkeen. Pääsykokeissa ymmärsin, että olin tullut oikealle alalle.
Lähihoitajaopintojen aikaan Torvinen lähti Allianssin nuorisovaihdon kautta vapaaehtoistyöntekijäksi Peruun. Hän teki etsivää työtä rutiköyhän slummin katulasten parissa. Tarkoitus oli kannustaa lapsia koulun penkille, oppimaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.
Kokemus oli nuorelle miehelle pysäyttävä.
– Ihmiset olivat onnellisia, vaikka he eivät omistaneet juuri mitään. Se jätti minuun pysyvän jäljen.
Lähihoitajaopintojen ja vuoden työrupeaman jälkeen Torvinen halusi vielä kehittää osaamistaan ja laajentaa työmahdollisuuksiaan ja lähti opiskelemaan sosionomiksi.
Opintojen aikaan tie vei työharjoitteluun Vietnamiin. Siellä Torvisen työsarkaa oli jälleen lasten ja nuorten koulunkäynnin edistäminen, huolehtiminen siitä, että mahdollisimman moni oppisi lukemaan ja kirjoittamaan.
– Lukutaito on pääsylippu pois slummista. Vietnamissa saimme monta lasta koulutielle lupaamalla heille koulupäivän aikana yhden lämpimän aterian. Se oli perheille iso apu. Vanhemmat yleensä ajattelivat, että lasten pitäisi tehdä oma osuutensa perheen elannon eteen keräämällä roskia. Heidän mielikuvissaan koulu oli turhaa leikkiä.
Koulun kautta moni pääsi kiinni parempaan elämään. Torvinen kertoo esimerkin pojasta, joka sai koulun jälkeen kokin paikan ravintolasta.
Opintojen jälkeen hän kolusi kaikkiaan 11 Kaakkois-Aasian maata työskennellen välillä sukelluksenopettajana, välillä erilaisissa avustusjärjestöissä.
Nyt hän ajattelee, että vuodet ulkomailla ovat olleet hänelle itselleenkin hyvä koulu nykyistä kouluvalmentajan työtä varten.
Ahvenisjärven koulu on monikulttuurinen. Suunnilleen puolet koulun oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Suomea toisena kielenä opiskelevia oppilaita on paljon.
Koulun käytävillä erilaisten kulttuurien ymmärryksen merkitys korostuu.
– Eri kulttuureissa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miten pitää käyttäytyä ja olla. Nuoria kohdatessa pitää olla sensitiivinen. Pitää huomioida myös se, mitä nuoren kotimaassa tapahtuu, mitä on meneillään nuoren perheessä ja suvussa.
Monikulttuurisessa koulussa pitää välttää myös asioiden pitämistä itsestäänselvyyksinä. Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneelle koulun käytännöt voivat olla tuttuakin tutummat, mutta muualta tulleelle ne eivät sitä välttämättä ole.
Koulumaailmaan tutustumista ja lisäoppia
Vuonna 2018 reissuiltaan Suomeen palattuaan Torvinen kuuli, että Lahden kouluissa työskenteli sosionomeja. Mies kiinnostui uudenlaisesta työstä. Hän oli yhteydessä Tampereen kaupungin opetuspäälliköihin ja kertoi, että haluaisi tehdä Tampereella vastaavaa työtä.
Ovet avautuivat. Torvinen pääsi Linnainmaan kouluun alueelliselle erityisluokalle vuodeksi tekemään ohjaajan työtä ja suunnittelemaan kouluvalmentajan tai ajan termein koulusosionomin työnkuvaa. Suunnitteluun hän sai käyttää yhden päivän viikoittain.
– Tuo vuosi oli hyvin opettavainen. Erityisluokanopettajat ja koulunkäynninohjaajat johdattivat minut hyvin koulumaailman tavoille.
Vuoden mittaan hän teki yhteistyötä myös koulusosionomien koulutusta kehittäneen Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.
Itsestäänselvyyksiä täytyy välttää.
Seuraavan lukuvuoden alussa Tampereen ensimmäiset viralliset koulusosionomit aloittivat työnsä. Torvinen oli yksi heistä.
2020-luvulla mies janosi vielä lisäoppia. Hän suoritti työn ohessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.
Huimia kasvutarinoita
Palataan vielä rapin pariin. Työpajoissa ensimmäiset kerrat kuluvat kuulostellessa, toisiin tutustuessa, hieman varovaisesti riimitellessä.
Kun porukka käy tutummaksi, riimittely saa syvempiä sävyjä. Nuoret räppäävät omakohtaisista kokemuksista tai hyppäävät mielessään jonkun aivan toisenlaisen ihmisen housuihin. Usein käsiteltävänä on jokin teema.
Biisien kirjoittamisen jälkeen edessä on visiitti studiolle ja oman biisin äänitys. Kun biisi on purkissa, pitää heittäytyä vielä musiikkivideon tekemiseen. Lopuksi halukkaat pääsevät esiintymään yleisön eteen.
– Kaiken tekemisen lomassa nuoret rakentavat omaa identiteettiään, käsittelevät turvallisesti vaikeitakin aiheita. He pohtivat vaikkapa kielenkäyttöä tai sitä, miten pojat suhtautuvat tyttöihin. Jotkut haluavat kirjoittaa omasta taustastaan, kotimaastaan.
Kuin varkain mahdolliset elämänhallinnan ongelmat korjaantuvat. Studiolle ja kuvauksiin pitää saapua ajoissa, puhtaat vaatteet päällä, kunnolla harjoitelleena ja valmistautuneena. Tutuksi käy myös turvallinen tila, toisten kunnioittaminen, kuunteleminen ja yhteistyö.
– Tässä työssä pääsee todistamaan huimia kasvutarinoita. Mieleen on jäänyt hyvin esimerkiksi eräs tuvalainen, jolla oli voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Työpajan jälkeen hän kapusi Ratinafestin lavalle ja esiintyi monisatapäiselle yleisölle. Lavalta pois tullessaan hän sanoi, että tämän jälkeen ei tarvitse jännittää enää yhtään esitelmää.
