Maaret Kallio kokee psykoterapian itselleen omimmaksi alaksi. Kuva: Veikko Somerpuro.
Psykoterapeutti Maaret Kallio on unelmatyössään. Vastaanottonsa lisäksi hän saa auttaa ihmisiä kirjoittamalla mielen ja ihmissuhteiden kummallisista kiemuroista.
Psykoterapeutti Maaret Kallio harrasti lapsena ahkerasti eri taiteenlajeja. Yhtenä haaveena oli näyttelijän ammatti. Kallio muistaa kuitenkin pienestä pitäen olleensa kiinnostunut myös ihmismielestä, ihmissuhteista ja psykologisista ristiriitaisuuksista.
– Ihmettelin vaikka sitä, miksi joku ikätoverini, joka korosti olevansa varma ja rohkea, silti käyttäytyi muita kohtaan ikävästi. Tai sitä, miksi joku kysymys luokassa sai opettajan hämilleen, Maaret Kallio kertoo.
Kallion isä työskenteli poliisina. Sen myötä Kallio mietti jo nuorena, mitä rikollisuuden takana oikein on.
– Oivalsin, ettei ihmisiä voinut suoraan jakaa hyviin ja pahoihin. Ihmisiä joutui tai meni rikosten tielle monista eri syistä. Minua kiinnosti todella, miksi joillekin tapahtui näin.
– Muistan, miten lapsena luin jostakin otsikon ”kylän mukavin mies tappoi perheensä”, ja mietin, että eihän tuo voi olla mahdollista. Kaiken takana täytyi olla paljon monimutkaisempi kuvio, ja siitä olisin halunnut tietää enemmän.
Aiheet arjen havainnoista
Kallio on ollut aina kova kirjoittamaan. Lapsuudessa ja nuoruudessa päiväkirjoja täyttyi vihkotolkulla, ja ne ovat kaikki tallessa.
– Onneksi en heittänyt mitään pois kuohuvina teinivuosinani! Teksteistä pääsen katsomaan, mitä ajattelin vaikka viidesluokkalaisena. Näytän omille lapsilleni aina vuosi vuodelta, mitä olen heidän kanssaan samanikäisenä pohdiskellut.
Kolumniensa aiheet Kallio löytää omista arjen havainnoistaan.
Lukiossa Kallio havahtui huomaamaan kirjoittajanlahjansa, kiitos opettajien kehuvan palautteen.
– En ollut ällän oppilas, mutta kirjoitin ällän aineita. Se oli herättävää. En ollut tajunnut osaavani erityisesti kirjoittaa.
Sittemmin Kallio on päässyt hyödyntämään kirjoitustaitojaan paljon työurallaan. Ensimmäisen tietokirjansa hän kirjoitti aikuisiän seksuaalisuudesta toimiessaan vuonna 2010 Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla erityisasiantuntijana.
Muutamaa vuotta myöhemmin hän kirjoitti Väestöliiton verkkosivujen lisäksi kolumneja Espoon seurakuntasanomiin ja Helsingin Sanomiin. Helsingin Sanomien suosittu Lujasti lempeä ‑blogi jatkuu yhä.
Kolumniensa aiheet Kallio löytää yleensä omista arjen havainnoistaan. Sen jälkeen aihe kehittyy ja kypsyy joskus pitkäänkin ennen julkaisua. Kolumnien taustamateriaalina hän käyttää myös paljon lähteitä ja joskus haastatteluja.
– Omaa osaamistaan voi ja kannattaa aina syventää. Asioita voi aina päästä tarkastelemaan hieman objektiivisemmin, Kallio miettii.
Lastensuojelutyö kiinnosti
Lukion jälkeen Kallio piti välivuoden, opiskeli avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa ja työskenteli avustajana kehitysvammaisten koulussa.
Opiskelun ja avustamistyön kautta heräsi ajatus sosionomiopinnoista. Kallio oli oivaltanut, että haluaa työkseen auttaa perheitä ja lapsia kohti parempaa elämää.
– Erityisesti minua alkoi kiinnostaa lastensuojelutyö. Kenties siksi, että olin huomannut, millaista kukkua oli tyypillinen tapa jakaa perheitä hyviin ja huonoihin vaikka varallisuuden mukaan.
– Niin paljon on hyviksi katsottuja perheitä, joihin piiloutuu jopa järkyttäviä asioita ja toisaalta heikommassa asemassa olevissa perheissä voi olla hirveästi voimavaroja ja lämpöä.
Psykoterapian parissa olen juuri siellä missä pitääkin.
Vuosituhannen vaihteessa Kallio valmistui sosionomiksi Helsingin Diakista. Lopputyönsä hän teki seksuaalisuuden kohtaamisesta sosiaalialan asiakastyössä.
Omin ala löytyi psykoterapiasta
Valmistumisensa jälkeen Kallio teki osa-aikatöitä lastensuojelulaitoksissa ja turvakodeissa, ja näissä paikoissa seksuaalikysymykset olivat koko ajan läsnä. Seksuaalisuuden kysymykset veivät Kallion nopeasti valmistumisensa jälkeen Jyväskylän ammattikorkeakouluun seksuaaliterapeutin opintojen pariin. Myöhemmin Kallio kouluttautui myös työnohjaajaksi.
Työnohjaajakoulutuksen jälkeen Kallio aloitti kognitiivis-analyyttisen psykoterapian opinnot ja koki elämyksen. Omin ala oli nyt löytynyt.
– Se oli kerta kaikkiaan hieno tunne! Koin, että psykoterapian parissa olin juuri siellä missä minun pitikin. Sain itselleni sopivan vahvan teoreettisen kehyksen analysoida ja syventää tietämystäni tunteista, työtilanteista ja ihmissuhteiden kiemuroista, joita olin aina pohtinut, hän kertoo.
Aiempia koulutuksiaan ja töitään Kallio ei missään nimessä vaihtaisi pois. Hän on hyvin kiitollinen laaja-alaisesta sosionomin tutkinnostaan ja alalla saamastaan työkokemuksesta.
– Tykkäsin todella paljon lastenkodissa ja turvakodissa työskentelemisestä. Työ havahdutti huomaamaan, miten monenlaisilla taustoilla ja kokemuksilla ihmiset elävät ja selviytyvät. Lapsiin ja nuoriin vaikuttaminen on suurinta vaikuttamista, sillä se kantaa parhaimmillaan pitkälle tulevaisuuteen.
Vaikka Kallio piti töistään, hän huomasi silti yhä kyselevänsä mielessään niitä miksi-kysymyksiä.
– Minulla oli yhä tarve saada syvemmin selkoa ihmisten hankalien tilanteiden syistä. Siihen tarpeeseen psykoterapeutin koulutus antoi sopivan kehyksen.
Julkinen työ mahdollistaa vaikuttamisen
Tätä nykyä Maaret Kallio on julkisesti tunnettu terapeutti. Kaikelle kansalle hän tuli tutuksi etenkin parisuhdeasiantuntijana television Ensitreffit alttarilla ‑ohjelmasta.
Kallio on sittemmin huomannut, ettei nauti julkisuudesta.
– Tämä voi tietenkin kuulostaa aika ristiriitaiselta ottaen huomioon mitä työtä teen, mutta en rehellisesti sanottuna pidä tunnettavuudesta lainkaan. Sen sijaan pidän erittäin paljon mahdollisuudesta vaikuttaa ja tuoda asioita esille laajasti, ja sen osin julkinen työ mahdollistaa, Kallio sanoo.
Televisioon Kallio lähti nimenomaan asiantuntijan rooliin ja vaikuttamismahdollisuuden vuoksi.
– Realistisesti ajateltuna vaikka kirjoittaisin kuinka loistavan tietokirjan, sen lukee vain murto-osa siitä määrästä ihmisiä, jotka katsovat televisiota.
Voimme valita millaisen jäljen jätämme
Yksi keskeinen viesti Kallion tietokirjoissa ja kolumneissa on ollut aidon kohtaamisen tärkeys ihmisten välillä.
Kallio näkee, että sosiaalialan ammattilaisten tulisi aina esimerkiksi alkoholistin, masentuneen tai lastensuojelulapsen kohdatessaan jaksaa miettiä kuka tämä ihminen oikein on, miksi hän toimii kuten toimii ja mitä hänelle on kenties aiemmin tapahtunut.
– Tämä on tietenkin helppo sanoa ja vaikeampi tehdä, varsinkaan ylikuormittuneissa työtilanteissa. Väsyneenä ymmärrys yksioikoistuu ja sitä saattaa lähinnä miettiä, miksei tuo vain lopeta huonoa käytöstään, Kallio ymmärtää.
Iso ongelma taloudellisesti kireälle vedetyllä sosiaalialalla on, että aikaa kunnon kohtaamisiin ei usein ole tarjolla.
– Ammattilaiset ovat kovissa paineissa, joten voi tuntua kohtuuttomalta vaatia heiltä entistä parempaa läsnäoloa. Sosiaalialan rakenteita tulisi muokata niin, että ihmiset pääsisivät toimimaan parhaan osaamisensa mukaisesti, Kallio painottaa.
Ammattiviitan taakse ei saa liikaa piiloutua.
Moni työntekijä on kuvannut Kalliolle ristiriitaa mikä syntyy, kun itse haluaisi pysähtyä ja rauhoittaa tilanteita, mutta aikataulut eivät anna myöten.
– Kun työyhteisö tai työtahti vaatii ammattilaista toimimaan tahtoaan teknisemmin, tuottaa se sisäisen arvoristiriidan, joka uuvuttaa huomattavasti enemmän kuin se, jos ajoittain sattuu kasaantumaan paljon töitä.
– Silti ajattelen, että lyhyessäkin ajassa me voimme aina valita, olemmeko ihmisiä ihmiselle ja millaisen jäljen toiseen kohtaamisemme jättää. Ammattiviitan taakse ei saa liikaa piiloutua, vaikka se onkin tärkeä suoja sekä asiakkaalle että työntekijälle.
Omasta toivosta on huolehdittava
Rakenteiden muuttaminen on hidasta, joten toistaiseksi ammattilaisten täytyy etsiä muita keinoja irrottautua henkisesti kuormittavasta työstä. Miten Kallio itse välttää työuupumuksen?
– Hyvä ja riittävä työnohjaus on sosiaalialalla kriittisen tärkeää. Itse käyn säännöllisesti työnohjauksessa erillisesti yksilö- ja pariterapioihin liittyen.
Kallio on itse tilanteessa, että voi jonkin verran säädellä töittensä määrää.
– Olen oppinut hyväksymään rajallisuuttani ja sanomaan ei. Kaikkeen tarjottuun työhön ei tarvitse suostua, vaikka etenkin julkisuuden myötä kyselyjä ja toiveita tulee todella paljon.
– Itsestä ja omasta toivosta on velvollisuus pitää huolta. Jos itse ei ole kunnossa, ei jaksa hoitaa toisiakaan.
Mielensä hyvinvointia Kallio hoitaa irrottautumalla henkisestä työstään konkreettisen käsillä tekemisen pariin. Vapaa-aikanaan hän hoitaa kukkia ja kunnostaa mielellään vanhoja huonekaluja.
– Psykoterapiatyössä kaikki muutokset asiakkaiden kanssa tapahtuvat hitaasti ja osin näkymättömästi. Sen vastapainona tuolin hiominen ja maalaaminen, se konkreettinen tulos ja muutos, mikä siitä tulee näkyviin… siinä on jotain hyvin huojentavaa ja tyydyttävää.
