- Jotta nuoria voidaan tukea, pitää palvelujen perusrakenteet olla kunnossa ja työntekijöillä aikaa ja tilaa auttaa, sanoo Rauno Perttula.
Kuva: Mikko Lehtimäki
Julkisesta keskustelusta välittyy kuva, että nuoren pelastaa syrjäytymiseltä opiskelu tai työnteko. Nuorella saattaa kuitenkin olla muita ongelmia, joihin hän tarvitsee apua, sanoo koulukuraattori Rauno Perttula.
Syrjäytymispuhe vaikeuttaa nuorten avunsaantia, selviää koulukuraattori Rauno Perttula sosiaalityön väitöskirjasta. – Hänellä voi olla esimerkiksi piilevä masennus tai oppimisvaikeuksia. Silloin ei opiskelu- tai työpaikasta ole hyötyä, jos varsinainen ongelman syy jää hoitamatta, koulukuraattori Rauno Perttula sanoo.
Hän tutki väitöskirjassaan, miten syrjäytymispuhetta käytetään poliittisen vallan ja hallinnan välineenä nuorisoasteen koulutusta ja opiskelijahuoltoa koskevassa julkisessa keskustelussa. Tutkimusaineistona Perttula käytti muun muassa Helsingin Sanomien artikkeleita ja ministeriöiden asiakirjoja. – Tässä maassa on lukemattomia projekteja, joilla yritetään estää nuorten syrjäytymistä. Minua alkoi kiinnostaa, miksi silti niin monet nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa apua.
Tutkimus osoittaa, että nuorten syrjäytymisestä käytävä puhe vaikuttaa sosiaalialan ammattilaisten työhön opiskelijahuollossa. Työtä tehdään tehokkuuden ja tuloksellisuuden paineessa, jossa työntekijän onnistumista arvioidaan helposti mitattavilla asioilla, kuten auttaako hän nuorta saamaan opiskelupaikan. – Tämä saattaa johtaa siihen, että nuoren ongelmien katsotaan ratkenneen, vaikka näin ei olisikaan. Kyse on näennäisvaikutuksista, joista ei ole hyötyä pidemmällä aikavälillä. Pahimmillaan toimitaan nuoren edun vastaisesti.
Syrjäytymispuhetta
Syrjäytymiskeskustelua on käyty Suomessa jo yli 30 vuotta, mutta se voimistui 1990-luvun laman jälkeen. Perttulan mielestä syrjäytymispuhe on poliittista vallankäyttöä, jossa kansalaisia luokitellaan ja määritellään ylhäältä käsin. Ihmiset nähdään kontrollin kohteena, ei niinkään ainutlaatuisina yksilöinä, joiden ongelmat vaativat erilaisia ratkaisuja.
Vastuun opettamiselle ei anneta koulumaailmassa paljon aikaa, ja lapsilta odotetaan itseohjautuvuutta aina vain nuorempina.
– Syrjäytymispuheessa nuoria pidetään taloudellisena riskinä. Yhteiskunnalle koituu valtavia kuluja siitä, jos kaikki nuoret eivät opiskele tai käy töissä. Koulutusputken ulkopuolelle tippuneet ovat iso ongelma.
– Puhe on syyllistävää: nuori on laiska ja kelvoton, joka saa syyttää tilanteestaan vain itseään. Tällaisesta puheesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä. Paradoksaalisesti se jopa pahentaa nuoren tilannetta, ja yhteiskunta voi hyvistä tarkoituksistaan huolimatta edesauttaa syrjäytymistä, Perttula sanoo. Nuori saattaa alkaa pitää itseään epäonnistuneena. Vielä edellisen laman aikaan ajateltiin, että koulutus on paras lääke syrjäytymisen ehkäisyyn. Nykyään korkeakoulutuskaan ei takaa työtä ja toimeentuloa, joten kuka tahansa on vaarassa syrjäytyä.
Aikaa kasvaa rauhassa
Perttula arvostelee aikamme nopeus- ja tehokkuusvaatimuksia, joissa nuorelle ei anneta tilaa kasvaa rauhassa. Kaikkien halutaan menevän valmiin kaavan mukaan, jossa ensin käydään koulut loppuun ja sen jälkeen siirrytään työelämään. Tähän kaavaan eivät katkokset kuulu. – Nuoruuteen kuuluu hapuilua ja etsintää. Nyt kuitenkin odotetaan, että ihminen tietää jo 15-vuotiaana, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä. Nuori tarvitsisi aikaa miettiä, mihin suuntaan mennä.
Tämä asettaa vaatimuksia myös kasvatukselle. Vastuun opettamiselle ei anneta koulumaailmassa paljon aikaa, ja lapsilta odotetaan itseohjautuvuutta aina vain nuorempina. Perttula pelkää, ettei tilanne muutu lähitulevaisuudessa. Suomen nykyisen hallituksen tehokkuus- ja säästövaatimukset osuvat myös nuoriin. Vaarana on, että yhä useampi nuori jää lamatalkoiden jalkoihin.
Sosiaalityöllä virtaa vastaan
Perttulan mielestä sosiaalialan ammattilaisten on kuljettava virtaa vastaan ja uhmattava koulutuksen politiikan lyhytjänteistä toimenpide- ja välinekeskeistä ajattelua. Sosiaalityö on vahvasti yhteiskunnallinen auttamisammatti, jossa pitää kirkkaana pitää esillä tavoitetta ihmisten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Mitä asioita voisi tehdä toisin?
– Sosiaalityöhön kuuluu monenlaisten lomakkeiden ja tilastojen tekemistä, mikä palvelee lähinnä hallinnon tarvetta. Työntekijän pitäisi varata riittävästi aikaa asiakastyöhön ja antaa vähemmän huomiota dokumenttien tekemiselle. Ymmärrän tietysti, että tämä on varsin hankala tehtävä, Perttula sanoo. Hän kannustaa työntekijöitä virittämään vastapuhetta aikamme hallintokieleen ja kyseenalaistamaan vallitsevat totuudet. Virtaa vastaan kulkeminen tarkoittaa sitä, että opiskelijahuollossa sosiaalityön ammattilaisten pitää aidosti kuunnella nuorta ja auttaa häntä saamaan oikeanlaista apua. Hallinnosta tulevat vaatimukset ovat toisarvoisia.
– On uskallettava toimia toisin ja päästettävä irti tehokkuusajattelusta. Jos esimerkiksi nuori tarvitsee kuntouttavaa hoitoa, on häntä autettava saamaan sitä, vaikka se tarkoittaisikin keskeytystä opintoihin, Perttula painottaa. Jos Perttula saisi päättää, lopettaisi hän syrjäytymisen ehkäisemisestä puhumisen kokonaan. Käyttökelpoisempi sana olisi huono-osaisuus, joka ei ole samalla tavalla vallankäytön käsite kuin syrjäytyminen.
– Nuorta auttaisi parhaiten se, jos hän saisi apua ajoissa, ennen ongelmien kärjistymistä. Se vaatii, että palvelujen perusrakenteet ovat kunnossa, eli työntekijöillä on aikaa ja tilaa auttaa lapsia ja nuoria. Erilaisilla projekteilla ja hankkeilla nuoria ei pelasteta.
