Miia Ståhle ja Heidi Muurinen rakentavat Tulevaisuuden sote-keskusta. Miia Ståhle on yksi viidestä sote-keskusaluekoordinaattorista ja Heidi Muurinen vastaa sosiaalihuollon kehittämisohjelmasta, joka sai rahoituksen osana sote-keskushanketta. Kuva: Veikko Somerpuro
Sosiaalialalla on nyt hyvä sauma vahvaan kumppanuuteen terveydenhuollon kanssa, kun laaja-alaisia tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksia rakennetaan.
Sanna Marinin hallituksella on soten suhteen hyvä vauhti päällä. Hallitusohjelman mukaisesti nyt kehitetään sote-palveluiden sisältöä ja uudistetaan rakenteita.
Rakenteellinen tavoite on muokata nykyisistä lähes parista sadasta sote-organisaatiosta 21 sote-maakunnan ja Helsingin kaupungin vastuulla olevaa suurempaa kokonaisuutta.
Sisällöllisiä kehittämishankkeita tehdään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ‑ohjelmassa eri puolilla Suomea. Nämä alueelliset kehityshankkeet saivat kesäkuussa 70 miljoonaa euroa valtionavustusta ja aikaa työlle on kaksi vuotta. Hankkeiden järjestäytyminen on vasta alussa, ja hankkeet pääsevät toden teolla käyntiin myöhemmin syksyllä.
Hankkeita alueiden tarpeisiin
Kullakin hankealueella on tunnistettu omia kehittämistarpeet ja suunniteltu kehittämishankkeet niitä tyydyttämään. Kehitteillä on esimerkiksi monialaisen asiakassuunnitelman laatiminen ja vaikuttavuuden arvioinnin käyttöönotto. Joissakin hankkeissa kehitetään matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa tehtävää sosiaalityötä ja ‑ohjausta. Myös ryhmätoimintaa, yhteisösosiaalityötä ja etsivää sosiaalityötä kehitetään, samoin yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
Toisten ammattien osaamista ei tunneta eikä siksi osata hyödyntää yhteistyötä.
Jotkut hankealueet kehittävät rakenteellista sosiaalityötä ja sosiaalista raportoinnin menetelmiä. Näihin sosiaalihuollon kehittämisohjelman teemoihin liittyen tarjotaan THL:stä myös kansallista tukea alueille.
Monissa maakunnissa palkataan erikseen kehittäjäsosiaalityöntekijöitä, jotka paneutuvat erityisesti sosiaalihuollon asiakasprosessien ja palvelukokonaisuuksien kehittämiseen.
Osana sosiaalialan kehittämistä jatketaan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman kehittämistyötä, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhekeskusten kehittämistyö jatkuu.
Ikääntyneiden sosiaalipalveluita ei ole unohdettu, vaan niitä kehitetään useissa hankkeissa.
THL toimii ohjelman koordinoijana ja kehityshankkeiden toimeenpanon tukena. THL:n viisi aluekoordinaattoria auttavat kukin oman erva-alueensa hankkeissa. Lisäksi THL:ssä on omat kehittämispäällikkönsä sosiaalihuollon kehittämisohjelman, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ja ICT-kehittämisen kansallisen tason tuelle.
– THL:n hanketoimiston työntekijärakenne toteuttaa jo sote-ajattelua käytännössä, meillä on puolet ja puolet työntekijäistä joko sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisia. Tämä mahdollistaa yhdessä tekemisen ja laaja-alaisen keskustelun eri ammatillisten näkemysten välillä, ohjelman HYKS-alueen aluekoordinaattori Miia Ståhle THL:stä sanoo.
– Tulevaisuuden sote-keskus-ohjelman osana toteutetaan ja siihen myönnettyyn rahoitukseen sisältyy sosiaalihuollon kehittämisohjelma.
Palvelut yhdellä yhteydenotolla
Sisällöllisen muutoksen keskeinen päämäärä on sujuvoittaa perustason sote-palveluja asiakkaille. Tätä tavoitellaan etenkin integroimalla sote-palvelut laaja-alaiseksi sosiaali- ja terveyskeskukseksi ja hyödyntämällä digitaalisia palveluja.
Tulevaisuuden visiossa asiakas saa kaikki tarvitsemansa sote-palvelut yhdellä yhteydenotolla. Siksi sote-keskusten alle ollaan nyt kokoamassa yhteen melkoinen määrä toimijoita: perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja kotihoidon lähipalveluja, mielenterveys- ja päihdehuollon perustason palveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvola- ja muita ehkäiseviä palveluja.
Vaikka kyse ei olekaan yhdestä jättimäisestä fyysisestä rakennuksesta, luvassa on huomattavasti enemmän professioiden rajapinnat ylittävää yhteistyötä ja monialaisten taitojen hiomista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
– Ajankohta on sinänsä erittäin otollinen eri alojen lähentymiselle. Tarvetta ja tahtoa integraatiolle näkyy niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin, sosiaalihuollon kehittämispäällikkö Heidi Muurinen THL:stä kertoo.
Tarve ja tahto näkyivät esimerkiksi THL:n vuonna 2019 tekemässä terveyskeskuskyselyssä. Kyselyssä selvisi, että niissä terveyskeskuksissa, joissa sosiaalityöntekijä tai ‑ohjaaja työskenteli paikan päällä, moniammatilliseen tiimityöhön oltiin tyytyväisempiä kuin etäisemmissä, erillisten organisaatioiden alueilla.
– Läheinen monialainen yhteistyö koettiin sujuvaksi ja toi onnistumisen kokemuksia, Muurinen tiivistää.
Hyvin toimiva laaja-alainen sote-keskus epäilemättä parantaisi monien asiakasryhmien palveluja. Esimerkiksi taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevat ikäihmiset ja päihdeongelmaiset terveyskeskuksessa kävijät hyötyisivät siitä, että he saisivat myös tarvitsemansa sosiaalityön palvelun samasta paikasta.
Sote-alojen integraation lisäksi tulevaisuuden sote-keskuksessa tavoitellaan läheistä yhteistyötä myös muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kuten Kelan ja kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.
– Tulevaisuudessa esimerkiksi vammautunut ihminen voisi saada sote-keskuksesta tarvitsemansa hoidon ja sosiaalityön lisäksi apua Kelan kuntoutusasioiden selvittämisessä tai tietoa järjestöjen vertaistukitoiminnasta, aluekoordinaattori Miia Ståhle sanoo.
Uteliasta asennetta tarvitaan
Monialainen yhteistyö ei vielä tänä päivänä ole kaikkialla saumatonta, vaikka useilla paikkakunnalla siinä jo pitkällä ollaankin. Toisten ammattien sisältöjä ja osaamista ei aina tunneta täysin, eikä yhteistyötä osata hyödyntää.
– Varsinkin esimiesten tulee alusta alkaen olla hereillä ja tarkkailla yhteistyön sujuvuutta ammattikuntien välillä, jotta integroivaa kulttuuria saadaan juurtumaan työpaikoille, Ståhle sanoo.
Sekä Ståhle että Muurinen uskovat vilpittömästi, että yhdessä työskentelemällä eri ammattikunnat alkavat nopeastikin tunnistaa toistensa osaamisalueita ja arjen yhteys alkaa luonnollisesti murtaa siiloja.
Tulevaisuuden ammattilaisille löytyy jo valmiiksi integroitua koulutusta. Helsingin yliopistossa käynnistyi vuonna 2019 ensimmäinen lääke- ja valtiotieteellisten tiedekuntien rajat ylittävä sote-maisteriohjelma.
– Integroivat maisteriohjelmat ovat erittäin hyviä avauksia tulevaisuuden kannalta, Ståhle sanoo.
– Tiedän, että myös ammattikorkeakouluissa mietitään ja kehitetään kovasti erilaisia oppisisältöjä, joilla kouluttaa tulevia eri sote-alojen ammattilaisia monialaiseen työskentelyyn, Ståhle kiittää.
Toivon uteliasta, yhdessä ihmettelemisen pyrkivää työkulttuuria.
Entä jo töissä olevat ammattilaiset? Kuinka heidän tulisi varautua muutokseen? Perustutkinto- ja täydennyskoulutusten lisäksi integroidussa työympäristössä tarvitaan ehkä ennen kaikkea oppivaa ja tutkivaa asennoitumista omaan ja toisten työhön, Muurinen miettii.
– Toivon uteliasta, yhdessä ihmettelemiseen pyrkivää työkulttuuria. Uskallusta argumentoida, kokeilla, ja jopa leikitellä yhdessä ideoilla huolellisen ja tarkan arviointityön lisäksi, Muurinen sanoo.
Lisäksi tarvitaan valmiutta muuttaa omaa näkemystään, jos huomataankin, että joku toinen menetelmä toimii.
– Tämä vaatiikin jo varsin hyvää luottamusta työntekijöiden kesken, joten on ensisijaisen tärkeää huolehtia avoimesta ja hyvästä työilmapiiristä. Tärkeää on löytää halu ymmärtää toista ja keskustella siitä, mitä kukin tekee ja miksi. Näin ymmärrys toisten työstä ja osaamisesta kasvaa.
Nyt on aika aktivoitua!
Jo vuonna 1972 terveyskeskuksia perustettaessa silloisen kansanterveyslain säätäjät peräänkuuluttivat sosiaali- ja terveydenhuollon tiivistä yhteyttä, jotta asiakkaan elämäntilanne tulisi paremmin huomioiduksi kokonaisuutena.
– Näiden vuosikymmenten aikana sosiaalialan yhteys terveyskeskuksiin on välillä ollut tiiviimpi ja välillä löyhempi, mutta valitettavasti yhteys on ajan saatossa kaiken kaikkiaan melkoisesti ohentunut, Ståhle miettii.
– Nyt on erinomainen hetki vahvistaa sosiaalityön roolia perusterveydenhuollossa. Se tuntuu olevan kaikkien toiveena.
– Ei siis nurista siitä, miten sosiaalialaa ei koskaan kuulla, sillä nyt kuullaan! On täydellinen aika olla aktiivinen ja ryhtyä terveydenhuollon ammattilaisten kumppaniksi.
Sosiaali- ja terveysalat eivät ole vastakkaisia vaan hyvin toisiaan täydentäviä toimijoita, Ståhle muistuttaa.
– Lääkäri hoitaa yksilöä ja sosiaalityöntekijä katsoo ihmisen koko sosiaalista tilannetta ja verkostoa. Kun eri alojen ammattilaiset työskentelevät näin yhdessä asiakkaan parhaaksi, pystytään asiakasta ja perhettä tukemaan elämäntilanteen muutoksissa ennaltaehkäisevästi ja laaja-alaisesti.
Muurinen ja Ståhle uskovat, että ratkaisut maailman sujuvimman soten rakentamiseen löytyvät sote-maakuntien ammattilaisilta, jotka tekevät käytännön työtä.
– On arvokasta löytää omasta arjesta käsin ideoita siitä, mikä juuri meidän yksikössämme jo toimii ja mitä meidän pitäisi tulevaisuudessa saada paremmin toimimaan, Muurinen sanoo.
– Väitöskirjassani kävi ilmi, että kun kokeilut liittyvät omaan työhön ja ovat sopivan pieniä, niiden toteuttaminen on mahdollista osana kiireistä perustyötä. Mahdollisuus kehittää omaa työtään on innostavaa, motivoivaa ja tekee työstä mielekästä, Muurinen jatkaa.
Muurisen mukaan suhtautuminen uusiin ideoihin avartuu ja vallitsevia käytäntöjä oppii kyseenalaistamaan, kun osallistuu kokeilutoimintaan.
– Tutkimukseni mukaan kokeiluja voi hyödyntää myös yhteiskehittämisessä asiakkaiden kanssa, hän muistuttaa.
Toki on myös niin, etteivät yksittäiset kokeilut yleensä riitä ongelmanratkaisuun tai uuden toiminnan luomiseen.
– Systemaattinen kokeiluprosessin ja kokeilevan lähestymistavan hyödyntäminen edellyttääkin, että tiimi sopii yhteisistä tavoitteista, keskinäisistä vastuista ja tiedon kokoamisen tavasta.
THL:n tarjoama tuki sosiaalihuollon sisällölliselle kehittämiselle tarkoittaa esimerkiksi erilaisten työpajojen järjestämistä tai tukea menetelmien käyttöönotossa.
Muiden kokeiluista ja käytännöistä kannattaa rohkeasti ottaa selvää ja kokeilla niitä omissa yksiköissä, Muurinen vinkkaa.
– Kannattaa säännöllisesti kurkata Innokylä-alustamme antiin. Innokylä on alusta, johon tulevaisuudessa kaikki tämän ohjelman hyväksi havaitut kokeilut ja toimintamallit tullaan keräämään yhteen ja samaan paikkaan kaikkien käyttöön.
