Reetta Salonen pitää opettajaansa Katja Hämäläistä huipputyyppinä, joka joustaa aikuisopiskelijoiden aikataulujen mukaan. Kuva: Annika Rauhala
Digipalveluita käytetään sosiaalialallakin entistä enemmän. Verkkokampukselta valmistuneille sosionomeille digitaidot tulevat tutuiksi jo opintojen aikana.
Vielä vajaat 10 vuotta sitten lehtori Katja Hämäläinen oli ehdottomasti sitä mieltä, että sosiaalialaa ei voi opiskella etäyhteydellä.
– Pullikoin vielä vuonna 2015 älypuhelimiakin vastaan. Olin oikea digijullikka! hän nauraa.
Nyt sosiaalialan lehtorina Laurea ammattikorkeakoulun verkkokampuksella työskentelevä Hämäläinen on henkeen ja vereen verkko-opiskelun puolella. Laurean verkkokampuksella kuten monessa muussakin ammattikorkeakoulussa voi työharjoitteluita lukuun ottamatta suorittaa koko sosionomin tutkinnon verkko-opintoina.
Hämäläinen työskentelee kotoaan Kuopiosta käsin ja käy Laurean Tikkurilan kampuksella harvoin. Hänet sai verkko-opiskelun puolestapuhujaksi digitaalisten oppimisalustojen, työvälineiden sekä oppimisympäristöjen kehittyminen, sekä uteliaisuus uutta kohtaan. Verkossa opiskelu ei nykyään enää tarkoita sitä, että vain luennoidaan passiivisesti.
– Nyt ollaan ihan eri maailmassa. Opettaja ei ole se puhuva pää, jota opiskelijat kuuntelevat linjan päässä. Me opetamme, ohjaamme ja osallistamme ja opiskelijat toimivat verkko-oppimisen ympäristössä, joka on suunniteltu nimenomaan verkko-opiskeluun, Hämäläinen painottaa.
Hyvä verkko-opetus on opiskelijalähtöistä.
Opiskelussa hyödynnetään uusinta tekniikkaa ja tietoa verkkopedagogiikasta. Oppimisalustoina käytetään esimerkiksi Teamsia, Zoomia sekä Laurean UAS Canvas-alustaa, joilla kaikilla on omat roolinsa kokonaisuudessa. Verkko-opetus sisältää itsenäisesti suoritettavien opintojen lisäksi ryhmätöitä, verkkokeskusteluja tai kehittämisprojekteja. Verkkotapaamiset voivat verkko-opetuksen rinnalla olla ohjauskeskusteluja, tukea tehtävien tekemiseen, hops-keskusteluja, tutortunteja tai vaikka yhteiskehittämistä yhdessä opiskelijoiden kanssa.
– Yhteisöllistä opetusta toteutetaan osallistavien webinaarien avulla. Canvas-alusta on paljon muuta kuin aikaisemmat materiaalipankit, jotka eivät tukeneet vuorovaikutusta, Hämäläinen kertoo.
Opintoihin liittyvät oppimistehtävät voivat olla toteutettu akateemisten kirjoittamistehtävien lisäksi myös videoin, äänitiedostoin tai visuaalisia esityksiä hyödyntäen. Erilaisilla tehtävillä tavoitellaan monikanavaisuuden hyödyntämistä ja siten tuetaan erilaisia oppijoita.
Verkko-opetus on muuttanut opetusta
Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkkopedagogiikan suunnittelija Mari Varonen, kertoo, että verkko-opetuksen yleistyminen on muuttanut opetusta.
– Ennen opettaja oli se, joka määräsi tahdin. Nyt ollaan menossa siihen, että opettaja on enemmän oppimisen mahdollistaja.
Hyvä verkko-opetus on Varosen mielestä opiskelijalähtöistä. Sitä kehitettäessä on pyrittävä asettumaan oppijan rooliin ja mietittävä prosessia hänen kannaltaan. Asiat, mitkä pitää ottaa huomioon ovat erilaisia kuin luokkahuoneessa.
– Erityisesti ohjauksen rooli korostuu, Varonen sanoo.
Samaa mieltä on Hämäläinen.
– Tämä vaatii opettajalta ohjausosaamista. Verkko-opettajana ja ohjaajana teen rinnasteisesti hetkittäin samaa kuin ohjaajan työssäni tein työelämässä ennen opettajaksi ryhtymistä.
Hämäläinen mielestä hänellä on verkkokampuksella enemmän aikaa opiskelijoiden yksilölliseen ohjaukseen, kun aikaa ei mene luokkahuoneista tai paikoista toiseen siirtymiseen. Se mahdollistaa nopean reagoinnin opiskelijan tarpeisiin.
– Itse annan esimerkiksi paljon video- tai äänikommentteja ihan tehtäväkohtaisesti. Hyvin matalalla kynnyksellä laitan myös viestiä tai soitan Teamsilla, jos huomaan, että opiskelijan tehtävänpalautuksessa on jotain huomioitavaa tai herää muuta kysyttävää.
Verkko-opiskelu vaatii itsekuria
Laureassa sosionomin verkkokoulutus alkoi vuonna 2018. Nyt valmistuneita on jo lähes 200. Suurin osa opiskelijoista on aikuisopiskelijoita. Yksi heistä on Reetta Salonen. Hän on aikaisemmin valmistunut liikuntaneuvojaksi ja lähihoitajaksi, sekä opiskellut Yhdysvalloissa mielenterveyteen painottuvat sosiaalialan korkeakoulututkinnon. Nyt hänellä on tähtäimessä varhaiskasvatuksen sosionomin tutkinto.
– Minulla on perhe ja kaksi lasta. Opiskelen työn ohessa. En pystyisi opiskelemaan täysipäiväisessä lähiopetuksessa, hän kertoo.
Vantaalla asuvan Salosen opiskelijakaverit ovat ympäri Suomea. Se ei ole estänyt yhteisöllisyyden muodostumista.
– Olin aina ajatellut, että inhoan ryhmätöitä. Hämmästykseni huomasin, että verkko-opinnoissa ne olivat kivoja.
Saloselle on muodostunut muista varhaiskasvatukseen erikoistuneista opiskelijoista oma ryhmä, jossa vaihdetaan ajatuksia, vinkkejä ja neuvoja.
Teknisiä taitoja tarvitaan.
– Pidämme yhteyttä WhatsApin kautta. Pääkaupunkiseudulla asuvien kanssa olemme nähneet kasvotusten.
Hankalin asia verkko-opinnoissa Saloselle oli aluksi teknisten taitojen opettelu.
– Omat tietotekniikkataitoni eivät olleet riittävät. Niiden opetteluun meni hirmuisesti aikaa. Aluksi kaikki meni sekaisin. Mutta nyt olen tyytyväinen, että hallitsen ne. Niitä tarvitaan kuitenkin työelämässä.
Verkossa opiskelu vaatii myös enemmän itsekuria ja itsensä johtamista kuin lähiopinnot.
– Näin aikuisopiskelijana se sopii minulle. En myöskään kaipaa opiskelijarientoja samalla tavalla kuin joku juuri lukiosta valmistunut. Heille verkko-opinnot ei välttämättä ole paras valinta, Salonen pohtii.
Ennakkoluuloja edelleen ilmassa
Vaikka verkkokampukselta valmistuneet suorittavat täysin saman laajuisen tutkinnon kuin lähiopetuksessa opiskelevat, törmäävät Hämäläinen ja Salonen edelleenkin ennakkoluuloihin verkko-opintoja kohtaan.
– Erityisesti ihmetellään, että miten sosionomiksi voi valmistua etänä, koska se on kohtaamisala, joka perustuu hyviin vuorovaikutustaitoihin, Hämäläinen kertoo. Hän kuitenkin tyrmää ennakkoluulot, että vuorovaikutus ei olisi mahdollista verkon välityksellä.
– Meillä on videoyhteyksissä aina kuvat päällä. Siinä näkee eleet ja ilmeet yhtä lailla kuin muissakin vuorovaikutustilanteissa.
Saloselta puolestaan on kyselty, että joko hän on saanut käytyä sen ”kirjekurssinsa” loppuun.
– Tämmöinen ”valelääkärin” maine on tosi harmillista, hän sanoo.
Salosen ja Hämäläisen mielestä verkko-opiskelusta on päinvastoin hyötyä tulevaisuuden työelämässä.
– Sosionomin työtä tehdään myös verkossa. Meillä on jo nyt täysin verkkopohjaisia sosiaalialan palveluita ja muun muassa sosiaaliohjausta tehdään osin puhtaasti verkossa. Meiltä valmistuneilla sosionomeilla on valmius ottaa nämä uudet kanavat heti käyttöön, Hämäläinen painottaa.
Tekoäly mullistaa opetuksen
Tekoälyn nopeaa kehittymistä ei opetuksessakaan voi enää ohittaa. Tekoälyn yleistyessä korkeakouluissa mietittiin, miten voidaan estää sen käyttäminen opinnoissa. Nyt opettajia kannustetaan hyödyntämään sitä opetuksessa. Kyseessä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkkopedagogiikan suunnittelija Mari Varosen mukaan iso paradigman muutos.
– Se tule mullistamaan koko opetusalan, ei pelkästään verkko-opetusta.
Varonen toimii myös kansallisen Digipeda-verkoston varapuheenjohtajana. Verkosto kokoaa yhteen Suomen eri korkeakoulujen digiopetuksen kehittäjät ja toimii kansallisella tasolla korkeakoulujen digiopetusasioiden vuorovaikutuskanavana. Verkosto tekee tiivistä yhteistyötä Digivisio2030-hankkeen kanssa. Hankkeessa kehitetään suomalaista korkeakouluopetusta digitalisaation avulla.
Esimerkiksi osaamisen mittaaminen pitää Varosen mukaan tehdä tänä päivänä eri tavalla kuin ennen.
– Esseen voi kirjoittaa kokonaan tekoälyn avulla, eikä mitkään plagioinnin tunnistusohjelmat saa sitä kiinni.
Osaamisen voisi tulevaisuudessa hänen mukaansa osoittaa esimerkiksi kuvaamalla sen prosessin, miten tehtävässä on hyödyntänyt tekoälyä. Muutos vaatii opettajilta paljon.
– Opettajien täytyy ymmärtää, miten tekoäly toimii ja miettiä miten hyödyntävät sitä oppimistehtävissä. Ja miten pystyvät estämään sellaisen tekoälyn hyväksikäytön, joka ei johda oppimiseen.
Tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa.
– Kehitys on ollut valtavan nopeaa. Puolessa vuodessa on tapahtunut todella paljon. Kukaan ei osaa tässä vaiheessa sanoa, mitä tapahtuu seuraavan puolen vuoden aikana.
