− Toimeentulotuen perusosan siirryttyä Kelaan, sosiaalityö
painottuu entistä enemmän ongelmia ehkäisevään yhdyskuntatyöhön, sanoo Anitta Kylänpää. Kuva Jussi Partanen
Anitta Kylänpään mielestä sosiaalityöntekijöiden on aika astua ulos turvallisista toimistoistaan ihmisten keskelle.
On kutkuttavaa ajatella mahdollisuuksia, jotka avautuvat työmme uudelleen järjestämiselle perustoimeentulotuen siirtyessä Kelalle, sanoo Rauman kaupungin aikuissosiaalityössä työskentelevä Anitta Kylänpää.
Kylänpää myöntää, että uusi tilanne nostaa esiin monia kysymyksiä. Isoin huoli on, miten asiakkaat kohdataan tulevaisuudessa.
− Jos nuoret saavat olla passiivisina toimeentulotuen hakijoina Kelassa, yhteiskunta ei tule tätä kestämään. Raumalla asiakkaat tulevat aikuissosiaalityöhön pääasiassa toimeentulotuen kautta. Uusien hakemusten vastaanottaja katsoo, mikä on huolen aste asiakkaan asiassa. Jos asiakas käyttää rahansa esimerkiksi pelaamiseen, ohjataan hänet sosiaaliohjaajan luokse. Jos on vuokria rästissä, siihen tartutaan.
Kaikki uudet toimeentulotukihakijat haastatellaan, tehdään alkukartoitukset ja mietitään jatkosuunnitelmat. − Miten tieto kulkee Kelassa? Tarttuuko Kela siihen, jos kaikki rahat menevät pelaamiseen? Miten sosiaalityöntekijälle tulee näistä tieto?
Jos nuoret ovat passiivisina toimeentulo-tuen hakijoina Kelassa, yhteiskunta ei tule tätä kestämään.
Anitta Kylänpäälle on ollut tärkeää, että on saanut työskennellä asiakkaan kanssa pitkäjänteisesti. Nyt häntä huolestuttaa sekin, siirrytäänkö sosiaalityössä Kela-siirron jälkeen lyhytkestoiseen ja neuvovaan työskentelyyn.
Kylänpää muistuttaa, että uusia työtapoja mietittäessä on pidettävä mielessä sosiaalityön tavoite. Sosiaalityön on jalkauduttava sinne, missä ihmiset ovat − myös toisiin työyhteisöihin, kuten nuorisotyöhön, työttömien yhdistyksiin ja terveydenhuoltoon. Raumalla olisi tarpeen jalkautua erityisesti mielenterveys- ja päihdepuolelle, jossa kokonaisvaltaista asiakkaan kohtaamista pitää kehittää.
− Olisiko meillä Prisman aulassa sosiaalityön kioski? Nyt on mahdollisuus miettiä asiat uudella tavalla.
Lukutaitoa Pakistaniin
Neljän lapsen äiti ja kymmenen lapsenlapsen muori Anitta Kylänpää on kokenut elämässään monenlaisia vaiheita. Rauman aikuissosiaalityössä hän on työskennellyt kolme ja puoli vuotta. Hän siirtyi sinne Mynämäeltä, missä hän teki pienen kunnan sosiaalityötä yli kymmenen vuotta.
Sitä ennen, vuodesta 1988 lähtien, Kylänpää asui perheensä kanssa 13 vuotta Pakistanissa. Siellä Anitta työskenteli Suomen Lähetysseuran palveluksessa Community Development ‑ohjelmassa, jossa tehtiin lukutaitotyötä. Koska erityisesti naisten lukutaitoprosentti on maassa alhainen, hanke järjesti pääasiassa naisille suunnattuja lukutaitoluokkia, joissa paikallisia opetettiin opettamaan muita lukemaan.
Ensin Kylänpäät asuivat kymmenen vuotta Dera Ismail Khan ‑nimisessä kaupungissa lähellä Afganistanin rajaa. Sen jälkeen vielä jonkin aikaa Peshawarissa ja lisäksi pääkaupungin Islamabadin lähellä. Elämä Pakistanissa päättyi dramaattisesti 11/9‑tapahtumiin vuonna 2001. Kaikki Lähetysseuran työntekijät siirrettiin nopeasti pois Pakistanista, koska pelättiin, että USA aloittaa pommitukset kostona kaksoistornien iskusta.
− Äkkilähtö oli ikävää. Kodinkin jouduimme purkamaan vauhdilla, ja ystävät sekä työtoverit jäivät hyvästelemättä, Kylänpää muistelee.
Innostava työyhteisö
Koska Kylänpää oli ollut kauan poissa suomalaisesta työelämästä ja yhteiskunnasta, hänen oli vaikeaa palauttaa mieleen, kuinka yhteiskunta ja sosiaalipalvelut Suomessa toimivat.
− Kun muuttaa tyystin erilaiseen kulttuuriin, tietää, että sopeutumiseen menee aikaa. Kun tulee takaisin, luulee löytävänsä vanhan tutun elämän, mutta eipä tänne niin vain sukellettukaan.
Pakistanissa ollessaan Kylänpäätä huolestutti, saako hän Suomessa enää oman alan töitä. − Hyvä murehtiminen meni hukkaan, sillä sainkin töitä aika pian.
Entisen työnantajan suostumuksella Kylänpää opiskeli eri vapaudella ja palkallisesti kaksi kuukautta Turun yliopistossa sosiaalityöhön liittyviä aineita. Pian hän sai työn Mynämäeltä, jossa mukavat työkaverit vielä auttoivat eteenpäin.
Kela-siirron lisäksi kunnassa on mietittävä uusiksi työllistämisasiat ja pakolaisten kotouttaminen.
Anitta Kylänpää arvostaa suuresti myös nykyistä työyhteisöään Raumalla. Joissakin kunnissa sosiaalityöntekijät joutuvat Kela-muutosten myötä miettimään työnsä järjestämisen ihan uusiksi, mutta Raumalla on jo kymmenisen vuotta uudistettu innovatiivisesti sosiaalityön rakenteita. Sosiaalityöntekijöille eivät esimerkiksi kuulu toimeentulotukihakemukset, vaan niitä hoitavat etuuskäsittelijät.
− Meillä on erittäin hyvä esimies, joka suhtautuu kaikkeen uuteen ennakkoluulottomasti, Kylänpää kiittelee. Koko työyhteisö on Kylänpään mielestä muutosmyönteinen, eikä pidä jääräpäisesti vanhasta kiinni. Se onkin tarpeen, sillä Kela-siirron lisäksi kunnassa on mietittävä uusiksi sen vastuulle pikkuhiljaa siirtyvät työllistämisasiat ja merkittävästi lisääntyneiden pakolaisten kotouttaminen. Kylänpää myöntää uudistuspaineiden nostavan esiin pienen jännityksen, sillä nyt on ehkä luovuttava jostain tutusta ja turvallisesta, ja kaikki uusi voi hajottaa kivan työyhteisön.
− Ja jos pintaa raaputtaa, niin kyllä sieltä esiin tulee myös laiskuus. Uuden etsiminen vaatii vaivannäköä.
Lisää itsearvostusta
Yksi asia on Kylänpään mielestä kuitenkin varmaa: sosiaalityön on ehkäistävä ongelmia, ei paikkailtava niitä. Pakistanissa tälle asialle oli osuva vertaus: jos vuorenrinteeltä putoaa ihmisiä tämän tästä alas laaksoon, eikö kannattaisi pystyttää aita vuorenrinteelle sen sijaan, että laaksoon rakennetaan ensiapuasema hoitamaan pudonneita? − Nyt sosiaalitoimistossa hoidetaan pudonneita, vaikka sosiaalityön pitäisi olla aita estämässä putoamisia. Kylänpää ei ole vielä keksinyt keinoja, kuinka tämän voisi parhaiten tehdä. Jo se auttaisi, että sosiaalityöntekijät nostaisivat ammattinsa profiilia. Heidän pitäisi tuoda esiin ammattitaitoaan moniammatillisissa tiimeissä ja kaikkialla, missä ihmisiä liikkuu. − Kun terveydenhoitaja, poliisi tai päihdeklinikan työntekijä kohtaa asiakkaan, jolla on asiat rempallaan, hänellä pitäisi syttyä lamppu, että tässä tarvitaan nyt sosiaalityöntekijää selvittämään asiakkaan kokonaistilanne.
Anitta Kylänpää sanoo itse olevansa valmis kokeilemaan uusia, hullulta tuntuvia tai kummallisiakin juttuja. Kokeiluissa pitää kuitenkin olla nöyryyttä ja myöntää, jos juttu ei toimi. − On uskallettava kokeilla silläkin uhalla, että epäonnistuu.
Kylänpäätä alkoi kiinnostaa uudenlainen työmuoto yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden kanssa sen jälkeen, kun Raumalla alkanut Kris-toiminta esitteli työtään. − Sosiaalipalvelujen järjestäjät tarvitsevat kokemusasiantuntijoita muun muassa kertomaan, miltä sosiaalityö ja ‑palvelut tuntuvat asiakkaiden näkökulmasta.
Aikuissosiaalityön tulevaisuus näyttää niin innostavalta, ettei eläkkeelle jäänti ole Kylänpäällä mielessä. − Kun heittäytyy innolla mukaan uudistamaan, se antaa virtaa.
