Työstressi ja psyykkinen oireilu ovat yleisiä sosiaalityössä työn kuormittavuuden vuoksi. Työterveyslaitoksen pitkässä tutkimuksessa paneuduttiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.
Työterveyslaitos ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön oppiaine aloittivat vuonna 2014 Sosiaalityöntekijän hyvinvointi ja jaksaminen työssä ‑hankkeen osana Kunta10-tutkimusta. Hankkeessa selvitettiin sitä, miten mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kehittyneet 2000-luvulla sosiaalityöntekijöillä Suomessa ja Ruotsissa verrattuna muihin kasvatus- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin.
Lisäksi hankkeessa tutkittiin sosiaalityöhön liittyvien kuormitustekijöiden, työn voimavarojen ja työntekijän ominaisuuksien yhteyttä sosiaalityöntekijöiden mielenterveyden häiriöistä johtuviin sairauspoissaoloihin. Tutkimustietoa on hyödynnetty Kunta10- tutkimukseen osallistuvien kuntien kanssa sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamisen tukemiseksi. Esimerkiksi syksyllä 2015 hankkeessa järjestettiin yhteistyössä kuntien sosiaalipalvelujen ja Talentian kanssa kolme työpajaa, joissa pohdittiin sosiaalityön ajankohtaisia aiheita ja työn kehittämistä.
Kunta10-tutkimuksessa on havaittu, että sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot johtuvat mielenterveyden ongelmista useammin kuin muilla ammattiryhmillä. Vuosina 2005–2011 sosiaalityöntekijöiden sairauspoissaoloista 42 prosenttia johtui mielenterveysongelmista kun esimerkiksi opettajilla osuus oli 26 prosenttia. Mielenterveysongelmista noin 90 prosenttia oli masennus- tai ahdistuneisuushäiriöitä.
Kunta10-tutkimuksessa mukana Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Oulu, Raisio, Nokia, Valkeakoski, Naantali ja Virrat Helsingin kaupunki liittyi tutkimukseen 2014
Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu useita erityisesti sosiaalityöhön liittyviä kuormitustekijöitä, mutta kuormitustekijöiden ja työssä jaksamista tukevien voimavarojen yhteyttä mielenterveysongelmiin ei ole aiemmin tutkittu. Näistä lähtökohdista Kunta10-tutkimukseen osallistuneille sosiaalityöntekijöille lähetettiin vuonna 2013 kysely, johon vastasi 601 työntekijää (vastausprosentti 72).
Vuonna 2015 lähetettiin seurantakysely, johon vastasi 982 työntekijää (vastausprosentti 68). Helsingin kaupunki liittyi Kunta10-tutkimukseen vuonna 2014, mikä selittää vastaajamäärän kasvua.
Kuormitus edelleen suurta
Yhteiskunnan taloudellinen tilanne heijastuu sosiaalityön kuormittavuuteen, sillä sosiaalityössä työskennellään usein marginaaliryhmien parissa. Esimerkiksi köyhyys on kasvanut Suomessa nopeammin kuin muissa Pohjoismaissa ja sen takia toimeentulotuen saajien määrä on noussut. Suomessa on myös enemmän pitkäaikaistyöttömiä kuin muissa Pohjoismaissa.
Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalityön yleisimpiä kuormitustekijöitä julkisella sektorilla ovat asiakkaiden moniongelmaisuus, asiakkaiden suuri määrä ja jatkuva monimutkainen ongelmanratkaisu sekä päätöksenteko. Vuoden 2015 kyselyssä lähes kaksi kolmasosaa sosiaalityöntekijöistä koki, että nämä asiat kuormittavat heitä melko usein tai jatkuvasti.
Lisäksi noin puolet työntekijöistä koki melko usein tai jatkuvasti kuormitusta asiakkaista kannettavan vastuun takia. Sosiaalityöhön usein liittyvä traumatisoituneiden ihmisten kohtaaminen aiheutti kuormitusta yli kolmannekselle työntekijöistä. Pääosin eri kuormitustekijöitä raportoitiin hieman harvemmin tai yhtä usein vuoden 2015 kyselyssä verrattuna vuoteen 2013.
Vuonna 2013 kaikista sosiaalityöntekijöistä 68 prosenttia koki melko usein tai jatkuvasti asiakkaiden moniongelmaisuuden kuormittavana tekijänä. Vuoden 2015 kyselyssä tämä laski noin 64 prosenttiin. Asiakasmäärien kuormittavuuden osalta lasku oli 68 prosentista 61 prosenttiin.
Kehityskulut olivat kuitenkin hieman erilaisia eri kunnissa. Pääasiassa kuormitus oli laskenut vain hieman, eräässä kunnassa kuitenkin jopa 12–16 prosenttia. Toisaalta joissakin kunnissa kuormitus oli kasvanut. Jatkuva monimutkainen ongelmanratkaisu ja päätöksenteko kuormittivat yhtä usein molemmissa kyselyissä. Myös näiden kuormitustekijöiden kehitys oli erilaista eri kunnissa.
Vastuu asiakkaista ja potilaista kuormitti joissakin kunnissa hieman harvemmin vuonna 2015, mutta parissa kunnassa sitä raportoitiin useammin kuin vuonna 2013.
Rooliristiriidat ja arvostuksen vähyys
Rooliristiriitojen kokeminen yleistyi ensimmäisen kyselyn jälkeen useimmissa tutkimuksessa mukana olleissa kunnissa. Rooliristiriidat vaikuttavat vahvasti siihen, miten työntekijä kokee asiakastyön kuormittavuuden. Asiakkaan odotukset sosiaalityöntekijää kohtaan voivat usein olla ristiriidassa työtä ohjaavien linjausten suhteen. Työntekijä joutuu tällöin siirtymään auttajan tukea tarjoavasta roolista rajoja ylläpitävään rooliin, jossa ei välttämättä toimita asiakkaan odotusten mukaisesti. Tämä kuormittaa työntekijää.
Rooliristiriidat yleistyvät resurssipulassa, koska työntekijällä ei ole mahdollisuutta paneutua asiakkaansa tilanteeseen riittävästi tai tarjota riittäviä tukitoimia vähäisten taloudellisten resurssien vuoksi.
Rooliristiriitoja mitattiin kolmesta eri näkökulmasta: 1) eri henkilöiden samanaikaiset vaatimukset, 2) ristiriitaiset ohjeet ja vaatimukset ja 3) viranomaisten ja asiakkaiden taholta asetetut ristiriitaiset vaatimukset.
Vastaajilta kysyttiin, missä määrin nämä työn piirteet vaikeuttavat heidän työtään. Vuonna 2013 työntekijöistä 24 prosenttia koki tällaisia ristiriitoja, ja vuoteen 2015 mennessä osuus nousi 29 prosenttiin. Viime vuosina sosiaalityö ja erityisesti lastensuojelu ovat joutuneet yhä useammin arvostelun kohteeksi mediassa. Aiheita ovat olleet kriisitapaukset lastensuojelussa, asiakasmäärät ja sosiaalialan resurssipula.
Tutkimuksessa kysyttiin, kuinka kuormittavaksi vastaajat kokivat sosiaalityön heikon maineen yhteiskunnassa. Työn vähäinen arvostus yhteiskunnassa kuormitti noin kahta viidestä tekijöistä vuonna 2013 ja vuoteen 2015 mennessä osuus laski 36 prosenttiin. Monet hakeutuvat sosiaalityöhön halusta auttaa muita ja siksi alaan kohdistuva kritiikki voi tuntua erityisen raskaalta.
Yliopistoissa huolen aiheena onkin alan houkuttelevuus ja työntekijöiden saatavuus jatkossa. Työn arvostuksen puutteeseen voidaan
organisaatioissa vaikuttaa esimerkiksi varmistamalla työntekijän ja esimiehen väliset säännölliset tapaamiset, lisätä avointa kommunikaatiota ja myönteisen palautteen antamista työyhteisössä sekä tarjoamalla käytännön tukitoimia työssä jaksamiseen.
Kuormitus yhteydessä eettisiin ongelmiin
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa yksittäisen sosiaalityöntekijän asiakasmäärät ovat suurempia kuin muissa ohjoismaissa. Yksi sosiaalityön ongelma Pohjoismaissa on, että työntekijät vaihtavat usein työpaikkoja ja hakeutuvat pois asiakastyöstä, mikä lisää jäljelle jäävien työntekijöiden työtaakkaa.
Kun vaativalle asiakastyölle ei jää tarpeeksi aikaa, kuormittavuus lisääntyy ja työn laatu heikkenee. Samalla osa asiakkaista voi jäädä kokonaan huomiotta. Helsingin Sanomien mukaan esimerkiksi Vantaalla arviolta 200 lasta on jäänyt vaille työntekijää ja yhtä monen lapsen kohdalla lain vaatima asiakassuunnitelma puuttuu tai se on vanhentunut.
Tämän myötä työntekijät kokevat kuormitusta asiakkaista kannettavasta vastuusta, heitä koskevasta päätöksenteosta ja tekemättömistä ratkaisuista. Sosiaalityön päätöksentekoon sisältyy muun muassa tavoitteiden asettaminen, toimenpiteiden toteuttaminen, toimenpiteiden toteutumisen seuranta ja vaikuttavuuden arviointi.
Asiakkaiden palvelutarpeen huomioon ottaminen kiireessä on haastavaa ja virhealtista, mikä voi aiheuttaa työntekijässä epätietoisuutta siitä, onko asiakas saanut tarpeeksi tukea ja ohjausta.
Sosiaalityössä koetaankin usein epätietoisuutta oikeista toimintatavoista (A‑tyypin eettinen dilemma) ja harvemmin myös tilanteista, joissa joutuu toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti (B‑tyypin eettinen dilemma). Sosiaalityön päätöksentekoon liittyy paljon tuen ja kontrollin vaihtelua sekä vastuuta ja valtaa, mikä lisää eettisten ristiriitojen riskiä. Tässä työntekijää voidaan tukea ottamalla käyttöön selkeämmät ja yhtenäiset toimintamallit sekä antamalla mahdollisuus käyttää konsultaatiota. Lisäksi asiakastyölle tulisi olla riittävästi aikaa.
Sosiaalityöntekijän hyvinvointi ja jaksaminen työssä ‑hankkeessa 27 prosenttia työntekijöistä raportoi vuonna 2015, ettei saanut työnohjausta. Heistä yli puolet koki sitä kuitenkin tarvitsevansa. Viime vuosina kunnissa on tosin pyritty varmistamaan se, että työnohjausta saisivat kaikki asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät.
Hanna Ruonti
tutkija, VTM, Työterveyslaitos
Otso Rantonen
tutkija, PsM, Työterveyslaitos
Paula Salo
professori, Turun yliopisto ja Työterveyslaitos
