– Talentiassa näemme, että laajempi keinovalikoima tulisi ottaa käyttöön. Näitä ovat muun muassa palkkaus, joustavat työajat, koulutusmahdollisuudet, hyvä johtajuus − ylipäätään ne tekijät, jotka tiedetään koulutetuille ammattilaisille olennaisiksi tekijöiksi palkitsevalla työuralla, sanoo Marjo Varsa. Kuva: Gary Waters / Icon Images / Bulls Press
Sosiaalityöntekijäpulasta on tarjolla liian vähän ajantasaista tietoa, tieto on ristiriitaista tai liian yleistä. Keinot ratkaista rekrytointiongelmat ovat hitaita. Tehokkainta keinoa, kilpailukykyistä palkkaa ei juuri käytetä.
Usein esitetty karkea arvio on, että kunnissa sosiaalityöntekijöiden henkilöstövaje on noin 10 prosenttia. Mitä suuremmasta kunnasta on kyse, sen vaikeampaa sosiaalityöntekijöiden palkkaaminen on. Paitsi Tampereella tai Jyväskylässä, jotka sosiaalityöntekijöiden kouluttajapaikkakuntina eivät ole kertoneet rekrytointiongelmista. Oulustakin ilmoitetaan, että heillä vakanssit saadaan täytettyä – ja kaikissa Lapin läänin kunnissa vakansseissa on kelpoiset työntekijät. Mitkä ovat kunnat, joilla on jatkuvasti ongelmia täyttää vakansseja?
Helmikuussa 2017 MOL:n sivuilla oli noin sata avointa sosiaalityöntekijän paikkaa. Kuntarekryyn oli ilmoitettu 80, työhakupalvelu Monsteri löysi 95 ja Duunitori 90 avointa sosiaalityöntekijän paikkaa. Tarkemmin jutunteon yhdeydessä ei verrattu, olivatko paikat samoja.
Vuosina 1990–2014 on valmistunut 4 200 maisteria, joilla on sosiaalityö pääaineena. Missä he työskentelevät? Ajantasaisia vastauksia lukuisiin sosiaalityötekijöiden rekrytointiin liittyviin kysymyksiin saadaan vielä tämän kevään aikana, kun sosiaali- ja terveysministeriön (STM) toimeksiannosta sosiaalialan osaamiskeskukset kartoittavat valtakunnallisella sähköisellä kyselyllä sosiaalityöntekijätilanteen.
Kyselyn ensimmäisessä osuudessa selvitetään muun muassa sitä, kuinka paljon sosiaalityöntekijän vakansseja on, miten ne on täytetty, millä tehtäväalueilla on rekrytointivaikeuksia. Kyselyn toisessa osassa selvitetään, miten kunnat ovat toimineet, jotta vakanssit saataisiin täytettyä. Lisäksi kysytään kuntien arviota tulevaisuudesta. Miltä tuleva kevät näyttää, entä maakuntauudistuksen jälkeen.
Missä vuosina 1990–2014 valmistuneet 4 200 sosiaalityön maisteria työskentelee?
Lapin sosiaalialan korkeakoulukonsernin Sociopolis-hankkeessa ennätettiin jo tehdä kartoitus Lapin läänin kuntien tilanteesta. Vielä julkaisemattomasta selvityksestä saatujen tietojen mukaan Lapin läänissä sosiaalialan tutkinnon suorittaneilla lähes kaikilla (97–100 prosentilla) oli muodollinen pätevyys työtehtävässään. Vastaajista suuri osa työskenteli joko sosiaalityöntekijän (89 vastaajaa), sosiaaliohjaajan tehtävissä (72 vastaajaa) tai johto ja asiantuntijatehtävissä (36 vastaajaa).
– Aineisto kerättiin loppuvuoden 2015 ja alkusyksyn 2016 välisenä aikana tekemällä kuntakäynnit kaikkiin Lapin läänin kuntiin, lukuun ottamatta Simoa, jonka sosiaali- ja terveyspalvelut ovat osa Oulunkaaren kunta yhtymää. Lisäksi vierailtiin Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireissä ja Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymään, kertoo Sociopolis-hankkeen projektipäällikkö Tarja Kemppainen.
Rekrytointiponnisteluita
Kouvola on yksi niistä kunnista, joissa sosiaalityöntekijöiden rekrytoimiseksi tehdään lujasti töitä. Lastensuojelun palveluvastaava Päivi Äärynen kertoo, että lastensuojeluun on haettavana neljä sosiaalityöntekijän virkaa. Tehtäväkohtainen palkka on 3 024 euroa.
– Meillä on kaikkiaan lastensuojelun avopalveluissa kymmenen sosiaalityöntekijän virkaa ja sijaishuollossa seitsemän sosiaalityöntekijän virkaa. Tällä hetkellä näyttää, että emme saa täytettyä yhtään virkaa. Määräaikaisesti pystymme ehkä täyttämään osan.
Kouvolan lastensuojelussa on ollut vaihtuvuutta viimeisen vuoden aikana.
– Vuosi sitten teimme palvelurakenteen muutoksen, jolloin saimme kolme uutta sosiaalityöntekijän virkaa lapsiperheiden sosiaalityöhön. Samaan aikaan lastensuojelun virka-aikainen päivystys, jossa käsitellään kaikki huolenilmaukset ja lastensuojeluilmoitukset, siirtyi lastensuojelusta lapsiperheiden sosiaalityöhön, kertoo Äärynen.
Osa lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä siirtyi organisaatiouudistuksen myötä lapsiperheiden sosiaalityöhön, aiemmin muutama työntekijä siirtyi muihin tehtäviin kaupungin sisällä. Vaikka nyt tilanne vaikuttaa vaikealta, Kouvolassa on myös onnistuttu. Yhteistyötä on tehty Itä-Suomen yliopiston kanssa, ja sosiaalityön perus- ja aineopintoja on ollut mahdollista suorittaa Kymenlaakson kesäyliopiston kautta Kouvolassa.
– Yhteistyö alkoi 2009, tätä kautta olemme saaneet useita sosiaalityöntekijöitä virkoihin.
Talentia on esittänyt, että sosiaalityöntekijäpulan ja vaihtuvuuden tilanne selvitetään.
Kuntien sosiaalityöntekijöitä palkkaavat rekrytoijat tarvitsivat myös tukea. Päivi Äärynen ehdottaa, että sosiaalityöntekijöiden rekrytointiin olisi hyvä saada tila, jossa voisi nykyistä enemmän kuvata työtapoja, organisaatiota ja kehittämiskohteita.
– Silloin eri kuntien hyviä käytäntöjä saataisiin näkyviin ja ehkä muuttohalukkuutta eri seuduille löytyisi paremmin kuin nykyisin. Kouvolassakin lastensuojelutyö koetaan kuormittavuudesta huolimatta mielenkiintoisena ja työyhteisö sekä työilmapiiri hyvinä.
Kouvolassa on pystytty tarjoamaan palkallisia opintovapaita niille, jotka suorittavat opintojaan päätökseen. Tällä hetkellä on selvityksessä, kuinka sosiaalityön opinnot voisi suorittaa Kouvolassa.
– Päättäjiltä tarvitsisimme tukea palkkauksen kehittämiseen. Meillä on parhaillaan menossa TVA-neuvottelu palkoista ja toivomme, että lähes vuoden kestäneet neuvottelut saadaan päätökseen ja palkkoja korotetaan.
Ammattihenkilölain 12 § − sijaistaminen
Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa sosiaalialan osaamiskeskusten kautta tehtävällä kyselyllä selvittää myös sen, miten sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on vaikuttanut sijaisten palkkaamiseen. Ammattihenkilölain 12 §: n mukaan tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävässä saa toimia kelpoinen sosiaalityöntekijä tai sosiaalityön pääaineopiskelija, jolla on aineopinnot ja harjoittelu tehtynä.
Jo ennen lain voimaan tuloa povattiin kuntakentällä rekrytointiongelmia. Hätäisimmät vaativat koko pykälän purkamista ja paluuta tai ainakin siirtymäaikaa vanhan kelpoisuuslain mukaiseen tilanteeseen, jossa sosiaalityöntekijän tehtävään voitiin kelpoisten hakijoiden puuttuessa palkata vuodeksi kerrallaan muukin koulutuksen saanut henkilö. Tammikuussa sosiaalityöntekijän sijaisuus keskustelun aloitti jälleen keväällä perhe- ja peruspalveluministerin salkun vastaanottava Annika Saarikko. Hän aprikoi lehtihaastattelussa pitäisikö sosiaalityöntekijöiden sijaisten pätevyysvaatimuksia muuttaa, jos tuore laki uudistus on hankaloittanut sijaisten saamista kunnissa.
Sosiaali- ja terveysministeriössä sijaistamispykälää käydään läpi sosiaalihuollon ammattihenkilölain neuvottelukunnan asettamassa työnjakojaostossa, joka aloitti toiminnan helmikuussa. Talentian ammattiasioiden päällikkö Marjo Varsa on jaoston jäsen.
Työskentelyn pohjaksi myös Talentia on esittänyt, että sosiaalityöntekijäpulan ja vaihtuvuuden tilanne selvitetään ja arvioidaan, onko kunnissa kaikki kivet käännetty, jotta sosiaalityöntekijöiden vakanssit saataisiin täytettyä.
– Talentiassa näemme, että laajempi keinovalikoima tulisi ottaa käyttöön. Näitä ovat muun muassa palkkaus, joustavat työajat, koulutusmahdollisuudet, hyvä johtajuus − ylipäätään ne tekijät, jotka tiedetään koulutetuille ammattilaisille olennaisiksi tekijöiksi palkitsevalla työuralla, sanoo Marjo Varsa.
Ammattijärjestö Talentian mukaan pätevän henkilöstön saatavuusongelmat eivät ole syy muuttaa kelpoisuusvaatimuksia. Ammattihenkilölain on myös tarkoitus luoda vankka pohja sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien (AMK) ja sosionomien (YAMK) välisen työnjaon uudistamiselle siten, että palvelut vastaisivat parhaiten asiakkaiden tarpeita ja yliopisto ja ammattikorkeakouluopintojen tuottama osaaminen saataisiin asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.
STM:n sosiaalihuollon ammattihenkilölain neuvottelukunnan asettaman työnjakojaoston varsinaisena tehtävänä on seurata ja arvioida sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työnjaon kehittämistarvetta sekä edistää tarkoituksenmukaisen tehtävärakenteen muodostumista.
Vaikka tehtävärakenteiden kehittämisestä on puhuttu pitkään, siinä ei ole edetty. Asiaan kiinnitti huomiota myös Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV), joka totesi viime vuonna julkaisemassaan tarkastuskertomuksessa, että kunnat ovat edenneet tehtävärakenteiden kehittämisessä eri tahtisesti ja tehtävä rakenteiden kehittäminen on kunnissa vasta alkuvaiheessa.
Tarkastusvirasto patistaa sosiaali- ja terveysministeriötä ottamaan aktiivisemman roolin kuin pelkän informaationohjauksen. Tarkastusviraston mukaan ministeriön vuonna 2007 laatima sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositukset tai sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistukset eivät anna ohjeistusta sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden väliseen työnjakoon.
Vaihtuvuus on ongelma
Sosiaalityöntekijäpulan ratkaisuista ei voi puhua, ellei huomiota kiinnitetä vaihtuvuuteen ja sen syihin. Vaihtuvuus kertaantuu moneen. Se vaikuttaa tiimien työskentelyyn, vie työaikaa esimiehiltä ja työhön perehdyttäjiltä, lisää kuorimusta.
Vaihtuvuus tuottaa myös tyytymättömiä asiakkaita:aluehallintoviraston mukaan määräaikojen ylitykset johtuvat enimmäkseen siitä, ettei kunnissa ole riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi. Valituksia tehdään myös siitä, ettei työntekijää tavoiteta.
Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuvuus tuo vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön.
Kouvolassa vaihtuvuudelle ei ole laskettu hintalappua, mutta käytetty työaika on haarukoitu. Rekrytointiin on kulunut viimeisen vuoden aikana paljon aikaa, kun niitä on ollut noin joka toinen kuukausi, kertoo Päivi Äärynen.
– Vaikka työntekijä saadaan heti palkattua, yhden sosiaalityöntekijän vaihtuvuus tuo silti vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön lähtijän valmistautuessa lähtöön ja uuden työntekijän perehtyessä työtehtäviin, sanoo Äärynen.
Vaihtuvuus tarkoittaa lähiesimiesten työn lisääntymistä asiakastyön tukemisessa muutostilanteissa, uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Tämä aika on pois muun muassa työnkehittämisestä ja muusta suunnittelusta.
Arjen työssä tiimien kannalta vaihtuvuus tarkoittaa tiimien uudelleen ”järjestäytymistä”, asiakkuuksien kannattelua, työntekijän perehdyttämistä.
Puhutaanko rahasta?
Sosiaalityöntekijäpulan ratkaisuksi tarjotaan monia keinoja. Riittävästi koulutuspaikkoja ja joustavia opintopolkuja ”väärän pääaineen” opiskelijoille. Tarvitaan työnjakoa ja tehtävärakenteiden kehittämistä, jotta eri sosiaalialan tutkinnoista valmistuneet voivat työskennellä osaamistaan vastaavissa tehtävissä.
Tarvitaan hyvää johtamista, huomion kiinnittämistä työhyvinvointiin – ja vaikka hallituksen kestävyysohjelmien tarkoituksena on säästää julkisen sektorin henkilöstökuluissa, tarvitaan riittävästi henkilöstöä. Sosiaalihuollon tehtävät ovat sellaisia, missä tekemätön työn tulee kalliiksi, mutta tehty työ tuo säästöjä.
Työvoiman saatavuusongelmiin Talentia on tarjonnut toistuvasti yhdeksi ratkaisuksi sitä, että sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien palkkojen jälkeenjääneisyys korjattaisiin. Nyt tehtävien vastuullisuus ja palkkaus eivät kohtaa.
Talentian Keski- ja Itä-Suomen alueasiamies Tiia Oksanen kertoo tuoreen esimerkin Jämsästä, missä tehtäväkohtaisen palkkorotusta yritettiin tositoimin. Paikkakunnalla on podettu pitkään sosiaalityöntekijäpulaa, kun kaksi vakanssia on ollut täyttämättä. Vajaamiehitys on aiheuttanut jo sen, että osa vakituisista on uupumislomilla. Jämsässä sosiaalityöntekijän tehtäväkohtainen palkka on 2 808 euroa. Palkkoihin oli joulun alla 2016 esitetty 200 euron korotusta. Jämsän naapurikunta Jyväskylässä sosiaalityöntekijän tehtäväkohtainen palkka on yli 3 000, joten korotuksen jälkeen Jämsä pärjäisi kisassa työntekijöistä paremmin kuin ennen.
– Aluksi myötätuulessa ollut hanke tehtäväkohtaisen palkan 200 euron korotukseen kutistui kunnan päätöksenteossa 100 euron korotukseen, ja tilanne on edelleen auki, kertoo Tiia Oksanen.
Toinen esimerkki on pieni keskisuomalainen Vesannon kunta, jolla oli myös vaikeuksia saada sosiaalityöntekijä palkatuksi. Sosiaalityöntekijän tehtäväkohtainen palkka oli reilusti alle 3 000 euroa kuukaudessa.
– Kunta teki rohkean ratkaisun ja nosti sosiaalityöntekijän tehtäväkohtaisen palkan 3 400 euroon kuukaudessa. Virka oli avoinna tammikuussa, ja siihen löytyi vaivatta kokenut sosiaalityöntekijä, toteaa Oksanen.
Työehtosopimukset antavat mahdollisuuden käyttää myös rekrytointilisää, jos tarjotulla palkalla ei saada rekrytoitua uusia kelpoisia työntekijöitä. Rekrytointilisän käytöstä pitäisi kunnassa olla selkeät pelisäännöt, kuten myös henkilökohtaisen lisän myöntämisperusteista.
– Käytännössä rekrytointilisän käyttö kertoo siitäkin, että tarjottu tehtäväkohtainen palkka ei ole enää kilpailukykyinen. Rekrytointilisä ei ole ratkaisu, jolla palkkojen jälkeenjääneisyys korjataan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää yhtenä houkuttimena, toteaa Oksanen.
