Sosiaalityö työpaikkana kiinnostaa, jos palkka on kohdallaan. Ammattijärjestö Talentian kyselyssä esille nousivat myös työn kiinnostavuus, bonusjärjestelmät ja työsuhde-edut sekä työolosuhteet, työn sekä elämäntilanteen ja perheen yhdistämisen mahdollisuus.
Palkka, johtaminen ja riittävät resurssit ovat avainasemassa, mikäli työnantajalla on halua ratkaista sosiaalityöntekijäpula pitkäjänteisesti ja pysyvästi.
Ammattijärjestö Talentian marraskuussa valmistuneen Sosiaalityön työpaikkojen houkuttelevuus ‑selvityksen mukaan 50 prosenttia selvitykseen osallistuneista sosiaalityöntekijöistä on valmis vaihtamaan sosiaalityöntekijän töihin toiselle työnantajalle 3 501–4 000 euron palkalla. Reilu 20 prosenttia vaihtaisi työpaikkaansa yli 4 000 euron palkalla. Näin ollen yli 4 000 euron bruttokuukausipalkka voisi riittää houkuttelemaan 70 prosenttia sosiaalityöntekijöistä työpaikan vaihtoon.
Tällä hetkellä sosiaalityöntekijän tehtäväkohtainen mediaanipalkka on kuntasektorilla 3 002 euroa. Kyselyyn vastanneiden yleisin palkkataso oli 3 001–3 500 euroa, joten korotuspaineet elivät ole vallan suuria. Vastaajien mukaan palkan tulisi myös vastata paremmin tehtäväkohtaista vastuuta ja ammatillista osaamista.
Se, että työllä on mahdollisuus todellisesti vaikuttaa ihmisten hyvinvoinnin paranemiseen.
− Jos koneiden hoitamisesta maksetaan 4 000 euroa insinöörille, miksi ei ihmishenkiä pelastavalle maisterikoulutuksen saaneelle sosiaalityöntekijälle maksettaisi vähintään samaa, kysyy Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki.
Kokonaisuutena on havaittavissa sosiaalityöntekijöiden toive siitä, että koko sosiaalialaa tulisi arvostaa enemmän. Matala palkkataso kielii suoraan arvostuksen puutteesta.
Kokonaisuus ratkaisee
Palkan lisäksi kyselyssä nousi esille työn kiinnostavuus, bonusjärjestelmien ja työsuhde-etujen, työolosuhteiden sekä elämäntilanteen ja perheen merkitys.
Lähes 80 prosenttia vastaajista toi esille, että elämäntilanne, kuten perhesuhteet ja lapset, vaikuttaa työntekijän mahdollisuuksiin ja haluun vaihtaa työpaikkaa erityisesti toiselle paikkakunnalle.
Työmatkan tulee myös olla kohtuullinen ja reilu 50 prosenttia oli valmis käyttämään yhdensuuntaiseen työmatkaan enintään 30 minuuttia.
Moni kokee, että ammattieettisiä periaatteita on nykyresurssein haasteellista noudattaa, vaikka halua siihen luonnollisesti olisikin. Toimivaa työilmapiiriä ja asiantuntevaa, työntekijöitä arvostavaa ja kannustavaa esimiestä pidettäisiin myös tärkeänä. Johdon hallinnon taidot eivät riitä, vaan heidän tulisi olla sosiaalialan koulutus ja sen myötä substanssiosaaminen.
Palkkauksessa on unohdettu, että sosiaalityöntekijät ovat yliopiston käyneitä maistereita.
Vastauksista oli nähtävissä, että työntekijöiden mielestä työnantajat eivät tällä hetkellä arvosta sosiaalityötä tai tiedä sen kuormittavuudesta tarpeeksi, minkä vuoksi ei myöskään rekrytoida lisää työntekijöitä.
Nykysosiaalityöntekijät haluavat vaikuttaa rakenteisiin ja työnsä sisältöön. He haluavat kohtuullisia työ- ja asiakasmääriä, joiden kanssa työtä voi tehdä ammatillisesti oikein. Talentia on vaatinut, että lastensuojelussa lapsia olisi enintään 30 lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää kohti.
Tällä hetkellä tavoite tuskin toteutuu missään ja on olemassa kuntia, joissa asiakaslapsia voi olla jopa lähes 100 yhdellä työntekijällä. Työntekoon tulee myös olla riittävät resurssit ja etätyö ja joustavat työajat koetaan tärkeiksi. Myös koulutusmahdollisuudet ja erilaiset työsuhde-edut, kuten työterveyshuolto ja kulttuuri- ja liikuntasetelit lisäävät houkuttavuutta.
Myös työnantajan maine on tärkeää: ”En halua työskennellä työnantajalle, joka ei arvosta sosiaalityön asiantuntemusta ja sen merkitystä asiakkaalle.”
Miksi sosiaalityötä sitten tehdään?
Kolmannes vastaajista toi esille, että mahdollisuus vaikuttaa asiakkaiden elämäntilanteiden parantumiseen ja auttamisen vaikuttavuus antaa halun tehdä sosiaalityötä.
Myös oma tiimi ja työkavereiden tuki oli tärkeä motivaatiotekijä yli kolmanneksella vastaajista. Selvityksen vastauksista on tulkittavissa yksi yhteneväinen ajatus: sosiaalityöntekijät haluaisivat tehdä työnsä hyvin ja olla työstään ylpeitä.
Minkä pitäisi muuttua?
Sosiaalityön väitöskirjatutkija ja Jyväskylän avoimen yliopiston ja Sosnetin opettaja Minna Strömberg-Jakka lähti aikuissosiaalityöstä pois, koska väitöskirjan teko ei organisaatiomuutosten myötä enää onnistunut.
− Kun katson työpaikkailmoituksia, kiinnitän huomiota joustaviin työaikoihin. Usein etätyömahdollisuus on 1‒2 päivää kuukaudessa, mutta mielestäni se voisi olla 1‒2 päivää viikossa. Teknisesti se on kuitenkin mahdollista, sanoo Minna Strömberg-Jakka.
− Toki myös työn luonne vaikuttaa, voiko etätyötä tehdä niin paljon. Erilaisia e‑mahdollisuuksia, kuten Skypeä, voitaisiin hyödyntää enemmän. Miksi puhelinaikaa ei voisi pitää kotona, jos se on salassapidonkin kannalta mahdollista, Minna Strömberg-Jakka kysyy. Neuvottelut laitoksissa tai virastoissa saattavat matkoineen haukata ison osan sosiaalityöntekijän työpäivästä. Jos työ on hyvin organisoitu, se säästää aikaa, jolloin asiakkaiden asiat ovat paremmin hallittavissa.
Tarvitaan osaavaa johtamista
Strömberg-Jakka nostaa esiin myös johtamisen tärkeyden, kuten suuri osa Talentian kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistäkin.
− Jos johtajalla ei ole sosiaalityön substanssiosaamista, on hankala johtaa. Eettisesti kestävä sosiaalityö on tärkeää, mutta mikäli esimiehellä ei ole sosiaalityön osaamista, saatetaan työntekijää kehottaa jopa laittomuuksiin. Myös kollegoiden on oltava päteviä, sillä työ on erilaista, jos joutuu samalla korjaamaan kollegoiden virheitä. Monesti pätevistä sosiaalityöntekijöistä ei pidetä kiinni eikä heitä arvosteta, jolloin he lähtevät pois, Strömberg-Jakka sanoo.
Hyvät esimiehet on kaiken a ja o.
Hyvä esimies saattaa joskus jopa olla syynä palata takaisin alalle. Sijaishuollossa ja perhehoidossa kaikkiaan yhdeksän vuotta sosiaalityöntekijänä toiminut Anu Lehtosaari vaihtoi vajaa vuosi sitten. Hän työskentelee Perhehoitoliitossa kehittämispäällikkönä, mutta ei ole sulkenut pois mahdollisuutta, etteikö joskus palaisi asiakastyöhön.
− Minulla on kokemus todella taitavasta lähiesimiehestä. Hän osasi huolehtia siitä, että rivityöntekijä pystyi tekemään sosiaalityötä niillä ehdoilla, millä se oli kuntabyrokratiassa mahdollista. Hän antoi tilaa tehdä työtä ja teki parhaansa, Anu Lehtosaari kertoo.
Pysyvyyttä sitouttamalla
Anu Lehtosaari vaihtoi kehittämistyöhön, sillä halusi välillä katsoa toisesta näkökulmasta lastensuojelua. Kehittämistyöhön ei käytännössä juuri jää aikaa, vaikka olisi hyvä huolehtia, että työ on muutakin kuin asiakastyötä.
− Siihen palaisinko kentälle, vaikuttaa myös asiakkaiden ja muiden työn määrä sekä työn organisointi. Sosiaalityössä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asiakasmäärä vaikuttaa siihen, mitä muuta työhön mahtuu, Anu Lehtosaari sanoo.
Paitsi johtamisella ja resursseilla, myös palkkauksella on merkitystä. Myös pienet asiat, kuten kulttuuri- ja liikuntasetelit, tuottavat suhteessa paljon iloa ja hyvää mieltä, vaikka ne eivät taloudellisesti ole välttämättä niin merkittäviä.
− Toivoisin, että palkkausta voisi käyttää rekrytoinnin välineenä juuri siellä, missä sosiaali-työntekijöitä ei ole. Olisin valmis jopa luomaan tasapuolisuuden ajatuksesta, että palkkaa voidaan tarkistaa niillä sosiaalityön siivulla, joille ei löydetä tekijöitä.
− Palkka voisi myös sitouttaa. Mielestäni on tärkeää, että työkaverit pysyvät samana eikä joku ole aina menossa, sanoo Lehtosaari.
Kaisa Yliruokanen
Talentian Sosiaalityön työpaikkojen houkuttelevuus ‑selvityksen kyselyyn vastasi 525 henkilöä. Kyselyn yhteenvedon kirjoitti Talentiassa työharjoittelunsa tehnyt Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelija Savanna Paulin.
