Sosiaalityöntekijä Tiina Lintunen innostui stand upista

Lavalla seisoo pitkätukkainen, pilkulliseen mekkoon sonnustautunut silmälasipäinen nainen. Hän puhuu mikrofoniin ja irvailee Kelan byrokratialle: “Liittäkää hakemukseenne talonkirjaote, kauppakuitit kolmelta vuodelta ja kuolleen mummonne dna:ta. Mikäli ette toimita näitä viikon kuluessa, hylkäämme hakemuksenne”.

Nainen lavalla on helsinkiläinen sosiaalityöntekijä Tiina Lintunen. Viime kesän Stand up ‑keikka Työväen musiikkitapahtumassa Valkeakoskella on järjestyksessään Lintusen neljäs.

− Kolme vuotta sitten kävin Helsingin työväenopistossa stand up ‑komiikan alkeiskurssin, mutta silloin en uskaltanut vielä esiintyä, Lintunen kertoo.

− Hahmotin kurssilla stand up ‑komiikan idean. Komiikka syntyy ihan tavallisista asioista, joita tarkastelee uudesta ja yllättävästä näkökulmasta.

Heinäkuun viimeisenä perjantaina Lintunen tekee lavalla teräviä havainto ja lapsuudestaan Rinnekodissa ja pohtii pilke silmäkulmassa keski-iän kriisiään.

− Viittaan työhöni yleisesti, mutta asiakkaitani en pilkkaa. Nauran järjestelmille, ilmiöille ja itselleni, Lintunen kertoo.

Keikoilla Lintunen saattaa esimerkiksi kertoa olevansa sosiaalityöntekijä ja kysyä, onko yleisössä joku, jonka lapsi on yksin kotona.

Huumori on voimavara

− Stand up on vastapainoa työlleni. Se on niin eri maailma. Nautin, kun pääsen maistamaan vähän taiteilijaelämää virkamiestyön sijaan. Se on virkistävää, Lintunen sanoo.

Lintunen uskoo työssäänkin huumoriin ja yhdessä nauramiseen.

− Huumori on läsnä työssäni, vaikka asiat ovat vakavia. Varsinkin, jos itse mokaan, se voi olla asiakkaalle arvokasta, kun sille nauretaan yhdessä. Asiakas näkee, että sossukin on ihminen.

Viime juhannuksen alla Lintunen tuli toivottaneeksi asiakkaalleen hyvää uutta vuotta. Se nauratti asiakasta kovasti, Lintunen muistelee hymyssä suin. Kaikki Lintusen asiakkaat ovat vankeja. Hän toimii Vantaan kaupungilla asunnottomaksi vapautuvien vantaalaisten vankien sosiaalityöntekijänä.

Uskon, että huumori ja yhdessä nauraminen auttavat häntä myös työssä.

− Suurin osa asiakkaistani on 30–50-vuotiaita kantasuomalaisia miehiä. Tavoitteena on, että kukaan ei vapaudu vankilasta asunnottomana.

Tehtävä ei ole helppo, sillä pääkaupunkiseudun asuntotilanne on kurja. Jos vielä sattuu niin, että asiakkaalla ei ole luottotietoja, on kodin löytäminen entistä vaikeampaa. Tiina Lintunen sanoo ajautuneensa sosiaalialalle sattumalta. Nuorena hän haaveili toimittajan töistä, sillä häntä kiinnosti ihmisten tarinat ja elämät.

− Minulla kävi tuuri, että olen ajautunut alalle, joka on todella työllistävä. Olen saanut tehdä paljon erilaisia, kiinnostavia töitä.

Lintunen on työskennellyt sosiaalialalla vuodesta 2001. Lähes koko ajan hän on tehnyt huumetyötä. Ensimmäinen työpaikka sosionomina oli asunnottomien yökahvila Kalkers.

− Tykkään työskennellä marginaalissa olevien ihmisten kanssa. Yritän välillä muuta, mutta aina palaan päihteitä käyttävien ihmisten pariin. Minulle moni muu asiakasryhmä olisi vaikeampi. Esimerkiksi lapsityö on täysin osaamisalueeni ulkopuolella.

Pro gradu ‑tutkielmansakin Lintunen teki huumetyöstä. Hän tutki huumeiden käytönlopettaneiden työpolkuja ja työn merkitystä kuntoutumiselle.

− Työ on merkittävässä roolissa huumeiden käyttäjän identiteetistä irtautumiselle ja yhteiskuntaan palautumiselle, Lintunen kertoo tutkimuksensa tuloksista.

Hän on silti sitä mieltä, että elämän mielekkyys voi löytyä muualtakin kuin työstä.

− Ihmiset pakotetaan erilaisiin työllistämistoimenpiteisiin, vaikka heillä ei ole niihin kykyä. Minusta ihmisellä on ihmisarvo pelkästään ihmisyytensä kautta.

Vankilassa tippuu kärryiltä

Tiina Lintunen saa yhteydenoton vankilasta viimeistään kolmea kuukautta ennen asunnottoman vantaalaisen vangin vapautumista.

− Asiakkaita ei voi tulla rajattomasti, jolloin työmääräni pysyy kohtuullisena verrattuna aikuissosiaalityöhön tai lastensuojeluun. Pystyn oikeasti muistamaan jokaisen asiakkaan asiat.

Siitä alkaa asunnon etsiminen. Kohtuuhintainen asunto ratkaisee asunnottomaksi vapautuvan vangin elämässä monta asiaa, koska ilman asuntoa on vaikea hoitaa muutakaan elämäänsä kuntoon, Lintunen sanoo.

− Parasta on, kun voin soittaa asiakkaalle ja kertoa, että hei, minulla on sinulle asunto. Tai kun joku saapuu tapaamiseen, kun ei ole viiteen edelliseen tullut, Lintunen kertoo.

Moni Lintusen asiakas kärsii vakavasta päihdeongelmasta, jota ei pelkkä asunto ratkaise. Häntä surettaa, että apua on nykyään varsin vaikea saada. Esimerkiksi pääsyä päihdehoitojaksoihin on kiristetty, eikä psykiatrian poliklinikalle tahdo päästä hoitoon, Lintunen kertoo.

Teen stand up -keikoilla pilaa itsestäni, ilmiöistä ja järjestelmistä, mutta en koskaan pilkkaa asiakkaitani.

− Asiakkaani eivät ole niitä kaikkein pitkä pinnaisimpia. Jos he eivät saa jotain palvelua heti, niin eivät he enää sitä pyydäkään, Lintunen harmittelee.

Vankilassa myös monet arjen taidot ruostuvat. Viime vuosina palvelut ovat siirtyneet entistä enemmän nettiin, eikä sitä saa käyttää suljetuissa vankiloissa.

− Pitkän tuomion aikana ihminen voi todella tippua kärryiltä. Olisi todella tärkeää, että vankilassa voisi oikeasti myös kuntoutua eikä olla vain säilössä.

Lintunen ei pidä työtään rankkana, mutta vastuu asiakkaista painaa. Hän pohtii usein, miten radikaalisti hänen tekemänsä päätökset voivatkaan vaikuttaa jonkun toisen ihmisen elämään.

− Kun järjestelen ihmisille asuntoja, arvioin heidän tilanteensa ja päätän, kuka heistä saa asunnon ja kuka ei. Entä jos arvioin pieleen?

Itsensä voittajaksi

Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa Tiina Lintusen arvioi yleisöstä osuu nappiin. Hän esiintyy Duunari Stand Upissa rennosti ja jutut uppoavat yleisöön. Keikan päättyessä Lintunen saa isot aplodit.

− Esiintyminen jännitti minua ihan kauheasti, mutta siitä jäi todella hyvä mieli. Yleisöä oli yllättävän hyvin paikalla ja he nauroivat jutuilleni, Lintunen sanoo.

Eväitä esiintymiseensä hän sai Duunari Stand Upiin kuuluneelta viikonloppukurssilta. Siellä kouluttaja Risto K. Järvinen kertoi jääneensä heti koukkuun yleisön nauruun.

− Hahmotan nyt, että niin voi käydä, Lintunen sanoo.

Valkeakosken keikasta seurasi jotain odottamatonta. Araksi esiintyjäksi itseään luonnehtinut Lintunen ilmoittautui avoimille klubeille ja teki kesälomansa aikana kolme muutakin keikkaa.

− Stand up on paljon jännittävämpää kuin moni muu asia, miten olen elämässäni kokeillut. Se on pelottavaa ammattilaisillekin. Siinä on kysymys jollain lailla itsensä voittamisesta.

Syksyllä Lintunen opiskelee stand upin perusteita Vantaan aikuisopistossa ja lukee teiniajan päiväkirjojaan päiväkirjaklubilla Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä.

− Se on helpompaa kuin stand up, koska teksti on valmiina. Ihmiset tunnistavat toisten teksteistä helposti itsensä, vaikka he ovat eläneet eri vuosikymmenillä.

Lisäksi Lintunen aloitti elokuussa ammatilliset opettajaopinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa.

− Olen innostuvaa sorttia, Tiina Lintunen sanoo.

Meeri Ylä-Tuuhonen