Jaakko Melentjeff olisi valmis siirtymään täysipäiväiseksi kirjailijaksi, jos se elättäisi.
– Ei se tarkoita kuitenkaan, että olisin kyllästynyt sosiaalityöhön, mutta voisin toisenkin työuran vielä tehdä. Kuva: Laura Vesa
Itse elämä on kirjailijan paras raaka-aine. Tätä mieltä on esikoisdekkarinsa julkaissut sosiaalityöntekijä Jaakko Melentjeff.
Kun Tampereen kaupungin upouudella Tipotien sosiaali- ja terveysasemalla aloitti neljä vuotta sitten mielenterveys- ja päihdepalvelut ja psykiatrian poliklinikka, oli nuorten aikuisten kanssa työskentelevällä työryhmällä hieman yli 200 asiakasta. Nyt heitä on yli 700.
Sosiaalityöntekijä Jaakko Melentjeffin mukaan laitoshoidon alasajo ja avopalveluihin siirtyminen on johtanut siihen, että julkisilla mielenterveys- ja päihdepalveluilla on vaikeuksia kohdata asiakkaiden tarvetta ja määrää.
− Onneksi palveluketjussamme on kolmannen sektorin toimijoita, jotka voivat jalkautua myös koteihinsa juuttuneiden ihmisten luokse, Melentjeff sanoo.
Nuorten aikuisten kanssa työskentelevän työryhmän asiakkaat ovat psykooseista, syömishäiriöistä, neuropsykiatrisista sekä mielialan ja tunne-elämän hallintaan liittyvistä häiriöistä kärsiviä 18−25-vuotiaita nuoria. Asiakkaaksi pääsee lääkärin lähetteellä. Lähete käsitellään vielä lähetetiimissä, jonka jälkeen se siirretään työryhmälle.
− Olemme kaikesta huolimatta pystyneet tarjoamaan ajan varsin nopeasti ensimmäiseen käyntiin: kiireellisissä tapauksissa 1−8 vuorokauden ja muutoin 30 vuorokauden kuluessa.
Hyvin harva heistäon suorittanut jonkin tutkinnon ja moni on työtön, sairaslomalla tai määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä eli kuntoutustuella.
Joillakin opinnot ovat pikkuhiljaa hiipuneet ja keskeytyneet sitten kokonaan. Sitten nuori on jämähtänyt kotiin, jossa hän elää netissä. Vuorokausirytmi on sekaisin, arjenhallintataidot olemattomat, eikä nuori pysty huolehtimaan enää kodistaankaan. Moni ei osaa liioin hoitaa viranomaisasioitaan, kuten toimeentulotuen tai työttömyyskorvauksen hakemista.
Jaakko Melentjeff uskoo, että 20 vuoden työhistoria kuntoutusympyröissä antaa hänelle katu-uskottavuutta, kun hän yrittää ladata nuorille toivoa paremmasta.
Asiakkaani ovat opintojen ja työelämän ulkopuolelle pudonneita nuoria.
Valmistuttuaan sosiaalityöntekijäksi vuonna 1993 Tampereen yliopistosta Jaakko Melentjeff sai heti työpaikan Harjavallasta psykiatrian poliklinikalta. Parin vuoden kuluttua hän siirtyi Pirkanmaalle, kun Kangasalan Reumaliiton kuntoutuslaitoksella avautui työpaikka. Reumaliiton työ vaihtui vuonna 2004 Ikaalisten kylpylän kuntoutumiskeskukseen.
Ikaalisten kylpylä oli Melentjeffin mielestä todellinen aitiopaikka seurata työkyvyttömyyden etenemistä ja hoitoa sekä tutustua Kelan kuntoutustoimiin. Usein asiakkaalla oli takanaan 20−30 vuoden työhistoria, joka onnistuneella kuntoutuksella saatiin jatkumaan vielä toiset parikymmentä vuotta.
Melentjeff palasi vuonna 2010 kuntoutuksesta takaisin psykiatriaan.
− Olen nähnyt kuntoutuksessa sen, että työ- ja toimintakyvylle on paljon tehtävissä, vaikka joskus se voi viedä vähän enemmän aikaa.
Kirjoittajakouluun
Vuonna 2008 Melentjeff aloitti Jyväskylän yliopistossa jatko-opinnot yhteisösosiaalityöstä, sillä valmistumisensa jälkeen hän ei ollut osallistunut mihinkään koulutuksiin ja koki tarvetta vahvistaa sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiään.
− Yhä kesken olevat jatko-opinnot ovat minulle tärkeät, sillä löysin itsestäni taas sosiaalityöntekijän.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä 1990-luvun alussa Melentjeff jäi vuodeksi hoitovapaalle. Hän oli nuorempana kirjoitellut runoja ja myöhemmin myös laulujen sanoja muusikkokavereilleen. Häntä oli kuitenkin aina kiinnostanut pitkän tarinan kirjoittaminen ja hoitovapaalla siihen tarjoutui tilaisuus. Tarinasta muotoutui romaanikäsikirjoitus, jonka Melentjeff lähetti Otavalle. Kustantajalta tuli kohtelias hylkäyskirje. Melentjeffille se oli niin kova isku, että kymmeneen vuoteen hän ei kirjoittanut mitään.
Kirjoittamisen palo oli kuitenkin niin suuri, että 2000-luvun alussa hän alkoi taas kirjoittaa. Hän kirjoitti dekkarikäsikirjoituksen, jonka lähetti kokeilumielessä kustantajille.
Kustantajalta tuli kohtelias hylkäyskirje.
Käännekohta harrastukseen tuli, kun hän pääsi Viita-akatemian kolmevuotiseen kirjoittajakouluun.
− Aloin uskoa itseeni ja siihen, että osaan oikeasti kirjoittaa.
Melentjeff päätti, että hän tarjoaa käsikirjoituksiaan kustantajille siihen asti, kunnes täyttää 50 vuotta heinäkuussa 2015. Jos mitään ei hyväksytä, hän suostuu uskomaan, että kirjailijan ura ei ole häntä varten.
Läpimurto
Jaakko Melentjeff oli lähettänyt dekkarikäsikirjoituksensa lähes kaikkiin kustantamoihin. Viikkoa ennen 50-vuotispäiväänsä hän lähetti sen vielä kahteen viimeiseen. Toinen niistä piti henkilöhahmoja hyvinä, mutta pyysi uuden tarinan. Melentjeffillä oli jo idea valmis, joten hän kirjoitti uuden käsikirjoituksen samoilla henkilöhahmoilla. Siihen kustantaja vastasi, että eiköhän tästä kirja tehdä. Syntyi romaani Hukkuneet.
Jännitysromaani valikoitui Melentjeffin genreksi muun muassa siksi, että se on riittävän kaukana omasta ammatista. Kaunokirjallisuudessa kun oman työn sisältöjä saattaisi tulla helpommin mukaan.
− Mutta rakennan henkilöhahmot tietenkin sosiaalityöntekijän roolista käsin, jolloin niihin tulee elämän rosoisuutta.
Henkilöhahmojen rakentamisessa auttaa myös se, että on elämänsä aikana tavannut niin paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Melentjeff kertoo laskeneensa, että on kuntoutuksessa työskennellessään tavannut viidentoista vuoden aikana yksilötapaamisissa noin 10 000 ja ryhmätapaamisissa noin 30 000 ihmistä.
Viikkoa ennen 50-vuotispäivääni kustantaja sanoi, että henkilöhahmoni ovat hyviä.
Nordic noirille tyypillisesti Melentjeffin päähenkilöt ovat helposti samastuttavia ”taviksia” omine heikkouksineen ja henkilökohtaisine ongelmineen, joiden elämän kipeisiin tai hämäriinkin kohtiin kirjassa vihjataan, mutta ei kerrota enempää.
Melentjeff paljastaa, että kustantajan kanssa on kaavailtu kirjalle jatko-osaa, jossa samat keskeiset päähenkilöt ratkovat rikoksia. Jatko-osa on ilmestymässä vuoden kuluessa. Sitä ennen Hukkuneet-dekkari ilmestyy ensi syksynä saksankielisenä painoksena Sveitsissä.
− Haaveenani on kirjoittaa näillä samoilla päähenkilöillä useamman kirjan sarja, joissa voin raottaa lukijalle heidän elämäänsä pitkällä kaarella.
Jaakko Melentjeffin mielestä sosiaalityö ruokkii kirjailijan luovuutta, koska työssä saa kuulla erilaisia ihmiskohtaloita. On kuitenkin oltava todella tarkka, että ei siirrä niistä kirjoihin mitään.
− Siksi tämä esikoiskirjakin sijoittuu niin kauas toisenlaiseen miljööseen ja tapahtumiin. Mutta itse elämä on kyllä paras raaka-aine kirjan materiaaliksi, Melentjeff tuumii.
