Sosiaalityön tutkimuksen pioneeri ja ammatillistumisen edistäjä Helmi Mäki 1922–2020

Sosiaalityöntekijä, valt.lis. Helmi Mäki syntyi tamperelaisen 6‑lapsisen kauppiasperheen nuorimmaksi 6. lokakuuta 1922. Perheessä harrastettiin lukemista. Mäen mukaan se pohjusti osaltaan hänen yhteiskunnallissosiaalista elämänorientaatiotaan. Mäki kuoli Helsingissä 29. toukokuuta 2020.

Helmi Mäki varttui kansalaissodan jälkeisessä ilmapiirissä Tampereella, jossa jyrkät rintamalinjat tekivät häneen vaikutuksen: hän omistautui eriarvoisuuden lievittämiseen, sosiaalisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen.

Lukiolaisena Mäki hakeutui sota-ajan avustustoimintaan, jossa hän pääsi myöskin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin evakuoitujen sotalasten saattajana juuri silloin kun höyrylaiva Arcturus juuttui jäihin Pohjanlahdella tammikuussa1942. Kokemukset vetivät Mäen kehittyvän sosiaalialan pyörteisiin.

Talvisota muutti sosiaalisten jakojen sävyttämää ilmapiiriä sosiaaliseksi. Mäki aloitti opinnot sosiaalihuoltajatutkinnolla ja jatkoi sosiaalihoitajaksi sekä terveydenhuollon sosiaalityöntekijäksi tehden MA tutkinnon Simmons Collegessa Rockefeller stipendin turvin. Tutkimusopinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa.

Mäestä tuli pidetty luennoitsija. Hänen ekspertiisinsä oli monipuolista ja syvällistä. Se rakentui kokemuksesta terveydenhuollon ja päihdehuollon tehtävissä (1948–63), yliopiston lehtorina ja assistenttina (1963–70) sekä sosiaalihallituksessa (1970–85) päihdepalvelujen kehittäjänä. Lisäksi Mäellä oli kansainvälisiä tehtäviä WHO:ssa sekä muissa järjestöissä.

Mäen rooli suomalaisen sosiaalityön tutkimuksen pioneerina on kiistaton siksi että hän aloitti ammattinsa tutkimuksen sekä oli Sosiaalityön päätoimittaja 1958–68. Lehti välitti tutkimustietoa, kätilöi suomenkielisiä käsitteitä ja tuki ammatti-identiteetin muotoutumista. Mäen ajattelussa sosiaalityö perustui tutkittuun tietoon. Kun sitä ei meillä ollut, hän otti tutkimuksen tehtäväkseen.

Lisensiaattitutkimus selvitti mitä 1960-luvun eri organisaatioissa toimivat sosiaalityöntekijät tekivät ja ketä heidän asiakkaansa olivat. Sosiaalitieteissä tutkimusasetelmansa oli aikaansa edellä ja aineistot monipuoliset. Tutkija oli ainokainen, joka sai kamppailla sosiaalityö-käsitteestä. Opinnäyte hyväksyttiin, mutta kirjana se julkaistiin vasta 2006 sosiaalityön tutkimuksen seuran toimesta (Mäki, toim. Satka 2006).

Mäen työuraa ja pitkää elämää lävisti halu oppia uutta, sille rakentunut strategisesti erittelevä katse sekä tutkiva kirjoittaminen, joka jatkui läpi eläkeiän. Omista teksteistään hän totesi, että paras niistä on Yhteiskuntapolitiikassa 2014 julkaistu artikkeli ”Kaunokirjallisuus sosiaalitiedon lähteenä”.

Mirja Satka, sosiaalityön professori emerita

Aulikki Kananoja, ylisosiaalineuvos

Lähde
Satka, Mirja (toim.) Helmi Mäki: Hyvä kysymys. Sosiaalityöntekijän asiakaskohtaisen työn sisältöä etsimässä 1960-luvulla. PS-kustannus, Jyväskylä 2006.