Marjatta Eskola sai Sosiaalityöntekijäin Liiton tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1986 työstään sosiaalityön esilläpitäjänä. Puheenjohtaja Raili Ruuskanen ojensi palkinnon. Kuva: Sosiaalityöntekijäin liiton/Talentian kuva-arkisto. Kuvan käsittely Veikko Anttila.
Suomalaisen sosiaalityön pioneerin Marjatta Eskolan opetuksen elävät tämän päivän sosiaalityössä.
Marjatta Eskola on sosiaalityöntekijä ja sosiaalityön kehittäjä. Ennen kaikkea hän kuitenkin on sosiaalityön opettaja, jonka opetukset elävät tämän päivän sosiaalityössä.
Pohjanmaalla kasvanut Marjatta Eskola (os. Isola) aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa 1943. Käsitys sosiaalityöstä alkoi muotoutua stipendiaattivuotena Chicagossa, jossa hän tutustui Jane Addamsin ja Mary Richmondin ajatuksiin.
Sodanjälkeinen rakennustyö oli Suomessa täynnä intoa ja toiveikkuutta, mutta myös monia haasteita. Sodan vaurioittamien perheiden ongelmiin vastattiin perustamalla A‑klinikoita ja kasvatusneuvoloita, joihin tarvittiin psykososiaalisen työn ammattilaisia. Koska valmista koulutusta ei ollut, järjestivät kentän työntekijät koulutusseminaareja ja yhteistapaamisia, joissa osaamista kehitettiin. Kouluttaja-apua saatiin myös Yhdysvalloista.
A‑klinikalla aloitettiin työntekijöiden työnohjaus, jonka kehittäjänä Marjatta Eskola toimi vuodesta 1954 vuoteen 1965.
Marjatta Eskola uskoi palavasti ryhmätyöhön. Lisensiaatintyö ryhmien käytöstä sosiaalityössä valmistui vuonna 1959. Hän oli perustamassa Ryhmätyö ry:tä ja toimi sen puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Eskola oli myös Ryhmätyö-lehden päätoimittaja pariin otteeseen 1970-luvulla.
Eskola näki sosiaalityön yhteiskunnalliseksi perustehtäväksi auttamisen. Sosiaalityön erityispiirre oli tarkastella asiakasta tilanteessaan ja ympäristössään. Sosiaalityöllä ei ole tarvetta muuttaa ihmistä toiseksi vaan tukea asiakasta olemaan oma itsensä.
Ollakseen sosiaalityötä, piti työssä toteutua kolme tehtävää: poistaa häiriö asiakkaan elämästä, turvata elämisen mahdollisuudet ja aktivoida asiakas saavuttamaan toimintakykynsä. Näin työssä toteutuivat yhtä aikaa sosiaalihuollon, sosiaalipolitiikan ja terapeuttisen työn aspektit. Tämän kolminaisuuden Eskola ymmärsi sosiaalityön metodiksi.
Käytännön läheinen suhde opetukseen
Marjatta Eskolan ura Tampereen yliopistolla alkoi vuonna 1972 sosiaalipsykologian vt. apulaisprofessorina ja jatkui 1977 sosiaalityön menetelmien lehtorina.
Päivi Aho oli toisen vuoden sosiaalipsykologian opiskelija, kun Marjatta Eskola aloitti Tampereen yliopistossa.
– Eskolalla oli opetukseen käytännönläheinen suhde. Hän loi ryhmätyön opintoihin järjestelmän, jossa approbaturin opiskelijat opiskelivat ryhmässä toimimista, cum laude ‑opiskelijat ohjasivat näitä ryhmiä ja laudaturvaiheen opiskelijat työnohjasivat ryhmänvetäjiä. Opintojensa lopussa jokaisella oli kokemus ryhmässä toimimisesta, ryhmän vetämisestä ja työnohjauksesta, Päivi Aho kertoo.
– Marjatta Eskola oli oppinut työuransa aikana, että ei ole aikaa opiskella vuosikausia, vaan haasteisiin pitää tarttua, kun ne tulevat vastaan ja lähteä tekemään. Olennaista työn kehittymisen kannalta oli arvioida omaa työtä kriittisesti ja ottaa myös asiakkaat/opiskelijat mukaan arvioimaan.
– Vastaavalla tavalla hän otti meitä mukaan kouluttamaan ja siirsi joitakin luennointipyyntöjä suoraan opiskelijoilleen. Kyllä kissa kynnet saa, kun puuhun pitää, totesi Marjatta, jos meitä hirvitti.
Ongelmana ei ole ihminen, vaan hänen tilanteensa.
Päivi Aho käytti Eskolan opetuksia luodessaan sosiaalialan perustutkinnon, lähihoitajan tutkinnon ja ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmia Kemissä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa.
– Työnohjauskoulutuksesta oli opetustyössä enemmän hyötyä kuin opettajakoulutuksesta. Marjatta Eskolan tapaan hahmotin opiskelun ammattiin kasvamisen prosessina ja oman roolini enemmän ohjaajana kuin opettajana. Opetustyyli oli keskusteleva, Aho kertoo.
Kun opiskelijamäärät 90-luvulla kasvoivat, ja kurssilla saattoi olla 50 opiskelijaa, kävi opettajan kuorma suureksi.
– Opiskelijoihin ei ollut enää mahdollista tutustua ja opetus muuttui luennoimiseksi, suree Aho.
Päivi Aho ystävystyi vuosien saatossa Eskolan kanssa ja on koonnut Eskolan kirjoituksia ja luentoja ja haastatellut häntä elämäkertaa varten.
Sydämen viisaus näkyi
Vuosina 1976–80 Marjatta Eskolan opissa olleet Riitta Särkelä, Riitta Granfelt ja Tarja Pösö ovat tehneet merkittävää uraa ja kehittäneet sosiaalityön opetusta, tutkimusta ja käytäntöä.
Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä muistaa Marjatta Eskolan vaikuttavana opettajana, jonka vahva läsnäolo ja sydämen viisaus herättivät halun oppia.
– Opin, että oli ihmisen tilanne kuinka hankala tahansa, on aina toivoa ja mahdollisuus muutokseen. Tämän muistaminen on lohdullista ensi- ja turvakotityössä, jossa toimitaan vaikeuksissa olevien vauvaperheiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä.
Särkelä sai Eskolalta myös halun vaikuttaa asioihin, mikä onkin ollut hänen uransa punaisena lankana järjestöissä kuten Sosiaaliturvan keskusliitossa, Köyhyyden vastaisessa verkostossa EAPN-Finissä ja Ensi- ja turvakotien liitossa.
– Marjatta Eskola oli horjumatta heikkojen puolella ja opetti, että sosiaalityöntekijällä on velvollisuus pitää esillä ihmisten tarpeita ja oikeuksia. Hän puhui jo tuolloin rakenteellisen sosiaalityön puolesta.
Opiskelijat kuin kollegoita
Oppilaat kertovat lämmöllä Marjatta Eskolan tavasta olla opiskelijoiden kanssa. Opetus oli keskustelevaa ja Eskola loi ryhmään levollisen ilmapiirin, jossa jokainen tunsi tulevansa arvostetuksi ja uskalsi puhua.
– Opiskelijat olivat Eskolalle kuin uran alkuvaiheessa olevia kollegoita, joita hän työnohjauksellisella otteella ohjasi löytämään ammatillista minäänsä, Riitta Granfelt kuvaa opetusta.
Eskolan opetukset, miten olla vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja luoda terapeuttista ilmapiiriä ovat auttaneet Granfeltiä tutkimustyössä naisvankien ja asunnottomien parissa.
Opettajan työssään Helsingin ja Turun yliopistoissa Riitta Granfelt on seurannut Eskolan esimerkkiä.
– Hän oli kiinnostunut jokaisesta opiskelijasta yksilönä ja arvosti opiskelijoita. Opetustilanteet olivat enemmän kuin vain opetustilanteita ja niitä oikein odotti, muistelee Riitta Granfelt.
Eskolalla merkittävä rooli myös Viron sosiaalityön opetuksen kehittämisessä
Yliopistollisen sosiaalityön koulutuksen kehittäminen on keskeinen osa Marjatta Eskolan elämäntyötä.
– 1970-luvun lopun tutkinnonuudistus korosti tieteen ja ammatillisuuden yhdistämistä yhteiskuntatieteellisessä koulutuksessa. Marjatta Eskola osasi hyödyntää tätä sosiaalityön opetuksen juurruttamiseen yliopistossa, sosiaalityön professori emerita Synnöve Karvinen arvioi.
Karvinen sai seurata läheltä, kun Marjatta Eskola kutsuttiin suunnittelemaan Kuopion yliopiston sosiaalityön koulutusta vuosina 1982–84 ja hoitamaan sosiaalityön professuuria. Karvinen valittiin myös sosiaalityön lehtoriksi aloittamaan opetusta Eskolan kanssa vuonna 1984.
– Uusille yliopistoille haluttiin antaa pedagogisia vapauksia, suositeltiin projektiopetusta ja luovia metodeja. Niinpä Marjatta Eskolan vetämän ensimmäisen vuosikurssin sosiaalityön opiskelijat aloittivat opintonsa kahden viikon internaattijaksolla Kiuruveden kunnassa.
– Opiskelijat kulkivat kodinhoitajien mukana ja tutustuivat sosiaalisiin oloihin ja asiakasryhmiin. Iltaisin opettajat pitivät luentoja ja opiskelijat tekivät raportteja koululla, jossa kaikki myös majoittuivat.
Eskola oli kiinnostunut jokaisesta opiskelijasta yksilönä.
Synnöve Karvinen kehitti eteenpäin Eskolan sosiaalityön metodisuutta koskevaa ajattelua, erityisesti sosiaalityöntekijän tarvetta jatkuvaan oman työn kriittisen arviointiin suhteessa asiakkaaseen ja työn tavoitteisiin.
Karvista ja Eskolaa yhdistää myös käytännönopetuksen kehittäminen, josta Karvinen vastasi Kuopion yliopistossa.
– Työnohjaus oli tarpeellinen väline, kun kentän työntekijöistä koulutettiin ohjaajia opiskelijoiden käytännönopetukseen. Marjatta Eskola oli perustanut kaksivuotisen sosiaalityön työnohjaajakoulutuksen Tampereen yliopistoon. Samanlaisen koulutuksen aloitimme myös Kuopiossa.
Eskolalla oli vielä eläkevuosinaan merkittävä rooli Viron sosiaalityön opetuksen aloittamisessa. Viron itsenäistyessä Marjatta Eskola kokosi suomalaisia ja virolaisia sosiaalityön opettajia epämuodolliseen kesäseminaariin kotiinsa Talviaisiin.
– Parin päivän ajan suunniteltiin Viron akateemista sosiaalityöntekijäkoulutusta, saunottiin, valmistettiin yhdessä ruokaa ja seurusteltiin, kertoo professori emerita Anneli Pohjola.
Lapin yliopiston tehtäviin oli kirjattu lähialueyhteistyö ja yliopisto otti näiden alueiden koulutuksessa vahvan roolin. Professori emeritus Kyösti Urponen toimi osa-aikaisena sosiaalipolitiikan professorinakin Tallinnan pedagogisessa yliopistossa, ja moni suomalainen kävi kouluttamassa Virossa. Esimerkiksi Anneli Pohjola ja Ulla-Maija Rantalaiho vetivät kaksivuotisen työnohjaajakoulutuksen Tallinnassa.
Historia kiinnostaa nuoria tutkijoita
Miten Eskolan perintö tunnetaan nykyisin, puhutteleeko se tämän päivän opiskelijaa?
– Nykyään tapauskohtaisen asiakastyön perinne on itsestäänselvyys, mutta sen opillinen historia on jäänyt sanoittamatta. Opiskelijat saavat opetuksessa käsityksen asiakastyöstä muutostyönä, jota tehdään asiakkaan ja työntekijän suhteessa ja suhteessa asiakkaan olosuhteisiin. Sen sijaan opiskelijat eivät ehkä tunne suomalaisen sosiaalityön pioneerien nimiä, Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö toteaa.
– Asioille tahtoo käydä näin, varsinkin jos ei ole kirjallisia lähteitä, joihin viitata.
Tarja Pösö pahoittelee, että jonkinlainen katkos on tapahtunut menetelmällisen ajattelun, erityisesti ammatillisen ryhmätyön menetelmien suhteen. Eskola puhui paljon ryhmätyön puolesta ja kehitti työnohjauksenkin nimenomaan ryhmämuotoisena, Pösö muistuttaa.
Pösöä ilahduttaa, että nuoret tutkijat haluavat nyt tietää historiasta. Tampereen yliopistolla järjestetään tammikuussa seminaari, jossa sosiaalityön ja sen yliopistollisen koulutuksen historiaa käsitellään. Puhujina ovat Päivi Aho ja professori emerita Mirja Satka, jonka toimittama kirja sosiaalityön koulutuksen akatemisoitumisesta julkaistaan helmikuussa 2023. Kommentoijina ovat sosiaalityön opiskelijat. Seminaari myös striimataan.
Kristiina Koskiluoma
Sosiaalityön historiaseminaari järjestetään Tampereen yliopistolla 18.1.2023 Ilmoittautumiset 12.1. mennessä.
Marjatta Eskola täytti lokakuussa 2022 sata vuotta. Hän menehtyi joulukuun lopussa.
