Markella Valsami työtovereineen on työskennellyt turvapaikanhakijoiden kanssa vuodesta 2011, jolloin ensimmäiset syyrialaiset pakolaiset saapuivat Turkista Kreikkaan Evros-joen yli.
”Eräänä päivänä pakolaisten luokse tuli ihmisiä, jotka kutsuivat itseään sosiaalityöntekijöiksi. Sosiaalityöntekijät toivat mukanaan ruokaa, vaatteita ja kenkiä, ja kuuntelivat pakolaisia tarkasti, kun he kertoivat kauheista kokemuksistaan matkan aikana. Sitten sosiaalityöntekijät kertoivat heille heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan tässä synkässä paikassa. Päivä päivältä ihmiset alkoivat muuttua. He alkoivat ymmärtää, mitä sosiaalityöntekijät tekevät, ja alkoivat luottaa heihin.”
Katkelma on tarinasta, jonka sosiaalityöntekijä Markella Valsami sai syyrialaisilta turvapaikanhakijoilta työskennellessään Pohjois-Kreikassa vuonna 2014. Osana kirjallisen ilmaisun ryhmää syntynyt tarina ilahduttaa Markellaa vieläkin.
Työtäni oli toimia välittäjänä ja varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen kohtelu.
Markella saa usein selittää asiakkailleen ja maanmiehilleen, millaista on pakolaisleirien sosiaalityö.
– Yritän aina kertoa työstäni yksinkertaisesti. Selitän, että meillä oli vain onnea, koska satuimme syntymään Kreikassa. Tulevaisuudessa me voisimme olla pakolaisten asemassa. Tällöin ihmiset ymmärtävät ja haluavat osoittaa solidaarisuutta.
Talouskriisi työn taustalla
Pääosin Syyrian sodasta johtuva pakolaistulva on ollut Kreikalle suuri haaste, sillä se on kamppaillut vuodesta 2009 lähtien vakavassa talouskriisissä.
– Kreikkalaisten suhtautuminen tulijoihin vaihtelee, kertoo Markella.
Alussa useat kreikkalaiset matkustivat saarille auttamaan. Erityisesti Mytilenelle (suom. Lesbos), koska siellä tilanne oli hyvin paha.
– Nykyään monet kreikkalaiset eivät ymmärrä tilannetta, vaikka moni heistä on itse tullut maahanmuuttajana Izmirin tai Istanbulin kreikkalaisista yhteisöistä. Monet ajattelevat, että talouskriisin ahdistaessa on vaikea tulla toimeen edes itse.
– Haluaisin sanoa, että Kreikan talouden ongelmat ovat lähentäneet ihmisiä, mutta se on pikemminkin saanut heidät pelkäämään toisiaan, toteaa Markella.
Toisaalta monet kreikkalaiset yhä työskentelevät vapaaehtoisina ja auttavat pakolaisia. Haastattelua edeltävänä päivänä Markella oli saanut laatikoittain vaatteita ja äidinmaidonkorviketta.
Vapaaehtoisjärjestöt täydentävät ammatillista työtä pakolaisleireillä. Kansainväliset vapaaehtoiset leikittävät lapsia mannerkreikkalaisella leirillä joulukuussa 2018. Kuva: Riina-Maria Leskelä
Ateenassa on paljon pakolaisia
Markellan kiinnostus pakolaisten kanssa tehtävään työhön ja ihmisoikeuskysymyksiin syttyi sosiaalityön opintojen aikana Patrasin yliopistossa, mutta taustalla on myös omakohtainen kokemus.
– Isoäitini saapui Turkista Kreikkaan orpona kreikkalaisena pakolaislapsena, ja minä kasvoin kuunnellen hänen tarinoitaan. Minussa heräsi jo teini-ikäisenä halu auttaa muita.
Markella suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun jalkautuvassa mielenterveystyössä Ateenan kaduilla ja tutustui silloin maahanmuuttajiin.
– Afrikasta on tullut tänne ihmisiä aina. Tapasin myös paljon perheitä Irakista ja Bangladeshista. Tuolloin, viisitoista vuotta sitten, palveluja oli vielä tarjolla, ja päihteet olivat suurempi ongelma kuin asunnottomuus. Nykyään Ateena on ylikansoitettu pakolaisten vuoksi.
Evros-joella työskentelyään Markella kuvaa ammatillisesti tärkeimmäksi kokemuksekseen.
– Ensimmäiset syyrialaiset pakolaiset vangittiin ja laitettiin säilöönottokeskuksiin. Joukossa oli myös paljon pieniä lapsia ja useat tulijoista kärsivät post-traumaattisesta stressireaktiosta. He traumatisoituivat uudelleen joutuessaan vangituiksi. Minun työtäni oli toimia välittäjänä muihin viranomaisiin päin ja yrittää varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen kohtelu.
Tunnistetaan haavoittuneimmassa asemassa olevat
Vaikka Syyriasta tulijoiden määrä on viimeisten kahden vuoden aikana pienentynyt, yhteiskunnan peruspalvelut ovat Kreikassa edelleen suuren paineen alla.
– Kun alkuaikoina menimme turvapaikanhakijoiden kanssa esimerkiksi sairaalaan, siellä turhauduttiin. Tuli tunne, että teimme henkilökunnan päivästä vaikean. Sitten alettiin tajuta, että tämä on nyt tilanne ja pakolaisilla on oikeus saada apua, kertoo sosiaalityöntekijä Nikoleta Papazisi.
Leirin kapasiteetti on 3 500 ihmistä, mutta asukkaita on jopa ollut 8 000.
Nikoleta työskentelee tällä hetkellä Mytilenen saarella, Morian ja Kara Tepen pakolaisleireillä kreikkalaisessa kansalaisjärjestössä, jossa työskentelee hänen lisäkseen toinen sosiaalityöntekijä ja neljä lakimiestä.
Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on tunnistaa saapuvien joukosta haavoittuvimmassa asemassa olevat, kuten vammaiset, ihmiskaupan uhrit ja ilman huoltajaa tulleet alaikäiset, sekä varmistaa että he saavat tarvitsemansa juridisen ja muun tuen. Nikoleta tekee myös lastensuojelutyötä ja alustavia mielenterveyden arvioita.
– En tee diagnooseja, mutta mietin case managerina, mitä apua ihmiset tarvitsevat. Jos ihmisellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, hän tarvitsee erilaista tukea kuin muut.
Tulijat saavat rekisteröinnin jälkeen minimaaliset perustarvikkeet elämiseen, mutta tähän menee muutama päivä. Osa kielteisen päätöksen saaneista odottaa käännytystä säilöönottokeskuksissa.
– Järjestömme yrittää auttaa heitäkin, hankimme perustarvikkeita ja tutkimme heidän tapauksiaan, Nikoleta kertoo.
Morian leirin kapasiteetti on 3 500 ihmistä, mutta asukkaita on ollut jopa 8 000. Osa teltoista on pystytetty leirin ulkopuolelle ilman sanitaatiota ja puhdasta vettä.
– Vaikeinta on yrittää täyttää ihmisten toiveet ja pyynnöt. Näen työssäni ihmisiä, jotka nukkuvat kylmässä ilman kunnon vaatteita tai ruokaa tai jonottavat tuntikausia saadakseen apua.
Vaikka kaikkia ei voisikaan auttaa
Nykyään Markella Valsami kouluttaa turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävään työhön ja tekee vapaaehtoistyötä A21-järjestössä, joka tiedottaa ihmiskaupasta.
– Tärkeintä osaamista on taito kuunnella aktiivisesti. Aina emme pysty auttamaan, mutta toisinaan ihmisten täytyy vain saada tunne, että heitä kuullaan. Tietysti täytyy myös pystyä lannistumatta etsimään ratkaisuja vaikeissa tilanteissa.
Muutamat asiakkaani menivät Suomeen, Raumalle.
Markella kertoo työnsä olevan kaikesta huolimatta hyvin motivoivaa.
– Pakolaiset ovat menettäneet kaiken, ja he ovat kiitollisia pienestäkin avusta. Se on antanut minulle voimia jatkaa.
Uskoa työhön pitävät yllä myös kuulumiset entisiltä asiakkailta. Nikoleta Papazisi pitää sosiaalisen median kautta yhteyttä Pohjois-Kreikassa vuonna 2016 tapaamiinsa jesidiyhteisön jäseniin, jotka ovat asettuneet Saksaan ja Itävaltaan ja aloittaneet elämänsä uudelleen.
Hyviä uutisia on saatu myös pohjoisempaa.
– Muutamat asiakkaani menivät Suomeen, Raumalle, EU:n uudelleensijoitusohjelman kautta. Sain heiltä viestin, että he ovat asettuneet Raumalle hyvin. He kokivat, että sopeutuminen Suomeen on ollut helppoa ja heidät on otettu hyvin ystävällisesti vastaan, kertoo Markella.
Riina-Maria Leskelä
Kreikan pakolaiset
Kreikan kautta on kulkenut vuoden 2015 jälkeen yli miljoona pakolaista, joista tällä hetkellä noin 60 000–80 000 oleilee Kreikan pakolaisleireillä. Suurin osa tulijoista on syyrialaisia, afganistanilaisia ja irakilaisia. Kreikan armeija ja maahanmuuttoministeriö vastaavat leirien hallinnoinnista. Muut päätoimijat ovat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, Danish Refugee Council (DRC) ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Kreikan julkisen sektorin palvelut sekä kansalaisjärjestöt kuten International Rescue Committee IRC ja lukuisat kreikkalaiset järjestöt täydentävät toimintaa. Vuonna 2018 saapujista kaksi kolmasosaa oli aikuisia ja kolmasosa lapsia. Noin 3 800 pakolaislasta oleskelee Kreikassa ilman huoltajaa. Ilman huoltajaa saapuneista valtaosa (84 prosenttia) on 14–17-vuotiaita. Suurin osa alaikäisistä oli lähetetty matkaan yksin, mutta vuonna 2018 joukossa oli myös 310 lasta, jotka menettivät vanhempansa tai joutuivat heistä eroon matkan aikana.
Lähteet: Unicef, 2018 Intervolve / E.K.K.A. 2019 Greek Council for Refugees 2018
