Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja aloitti sosiaalityöntekijänä vuonna 1963 eikä lähde kulumallakaan pois sosiaalityön kentältä. Kuva: Veikko Somerpuro
Sosiaalityöllä on mielenkiintoinen – ja jännitteinen – paikka yhteiskunnan palvelujärjestelmässä. Se on yhtäällä yhteiskunnan lainsäädännön ja palvelutavoitteiden toteuttaja ja toisaalta oma ammattinsa, jonka olemassaolo perustuu (tutkittuun?) tietoon ja taitoon auttaa ihmisiä erilaisissa elämäntilanteen vaikeuksissa.
Sosiaalityön juuretkin nousevat kahdesta suunnasta: hyväntekeväisyysjärjestöjen kehittämästä ammatillisesta työstä ja julkisen vaivais- ja köyhäinhoidon kautta rakentuneesta lakisääteisestä sosiaalihuollosta. Yhteisötyöllä on vielä omat juurensa.
Jännitteet kuuluvat ja näkyvät monin tavoin. Ammattilaisten puheenvuoroissa kannetaan huolta siitä, että he eivät voi toteuttaa ammatin etiikkaa kuntien niukoista voimavaroista, hallinnon käytännöistä tai vääränlaiseen orientaatioon perustuvasta johtamisesta johtuen. Toisaalta kansalaiset ja valvontaviranomaiset valittavat, että ammattilaiset eivät toteuta lainsäädäntöä tarkoitetulla tavalla.
Mihin kehikkoon ihminen sopii?
Keskeinen ero byrokraattisen ja professionaalisen työotteen välillä liittyy siihen, minkälaisin viitekehyksin ja käsittein asiakkaan kanssa tilannetta kartoitetaan ja yhteistä prosessia viedään eteenpäin.
Byrokraattinen lähestymistapa jäsentää asiakkaan tilannetta ja vaikeuksia lainsäädännön, organisaatiorakenteiden ja palveluvalikoiman suunnasta ja niistä nousevin käsittein. Ihmisten tilanteet ja tarpeet sovitetaan tähän kehikkoon.
Professionaalinen lähestymistapa puolestaan jäsentää asiakkaan – ja muiden osallisten – kertomaa elämäntilanteiden, niitä kuvaavien käsitteiden sekä ihmisten kokemusten ja niitä jäsentävien käsitteiden avulla. Auttamisen välineet ja hallinnolliset kehykset otetaan käyttöön sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Kun asiakkaat kertovat, että he eivät ole tulleet kuulluiksi tai yhteistyökumppanit valittavat sosiaalihuollon päätös ten odottelusta, puhutaan byrokraattisesta lähestymistavasta. Kun asiakkaat kiittävät, että kerrankin joku kuunteli ja otti vakavasti, on ote ollut kaikesta päätellen professionaalinen.
Jännitteinen kenttä on työntekijöille kuormittava.
Kannattaisiko oikeissa työolosuhteissa selvittää, kummalla lähestymistavalla päästään paremmin asiakkaiden elämässä myönteisiin muutoksiin, kumpi tuo enemmän työtyytyväisyyttä työntekijöille ja onnistumisen energiaa organisaatiolle. Ja onko kustannuksissa eroa?
Sosiaalihuoltolakiin sisältyvät sosiaalityö ja sosiaaliohjaus omina toimintamuotoineen. Kun lisäksi voimassa on kumpaakin ammattiryhmää koskeva ammatinharjoittamislaki, on lainsäätäjä antanut mahdollisuuden, jopa velvoitteen, myös professionaaliselle käytännölle.
