Sosiaalipäivystäjä auttaa arjen kipeimpinä hetkinä

Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelee kokeneita sosiaalialan ammattilaisia. Talentia-lehti seurasi päivystyksessä yhtä työvuoroa.

Lokakuun viimeinen perjantai. Espoossa on lämmin päivä.

Hyvä sää tarkoittaa usein sitä, että Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä on kiirettä. On päihtyneitä nuoria, häiriköintiä, iltaa kohti usein perheväkivaltaa ja kotikäyntejä.

Kenttäjohtovuorossa oleva sosiaalityöntekijä Leena Pyykkönen pitää palaverin iltapäivällä kahdelta. Siinä käydään läpi aamun tapahtumat ja jaetaan kesken olevat tapaukset. Samalla jaetaan kriisityön sovitut soitot.

Sosiaalityöntekijä Päivi Sihvo nappaa palaverin jälkeen muovikassin ja menee ruokakomerolle. Hän pakkaa kassiin muun muassa pastaa ja leipää. Ne menevät asiakkaalle, joka tarvitsee ruokaa viikonlopuksi.

Komeron hyllyillä seisoo makaronia, papuja, purkkihernekeittoa, riisiä, puuroa, tomaattikastikkeita.

Niistä saa hätäavuksi, jotta asiakas selviää seuraavaan arkipäivään. Asiakas ei ehkä ole saanut tukipäätöksiä, ja rahat ovat loppu.

Korona-aikaan päivystys on toimittanut ruokaa virka-ajan ulkopuolella myös karanteeniin määrätyille, jotka eivät pääse kauppaan.

Sosiaalityöntekijä Päivi Sihvon on hallittava seitsemän eri asiakastietojärjestelmää. Kuva: Jyrki Komulainen

Sosiaalityöntekijä Christa Olin on tänään toinen kenttäjohtaja. Se tarkoittaa, että hän ottaa vastaan hätäkeskuksen välittämiä tehtäviä Virve-käsiradiolla. Sen lisäksi hän käyttää tänään kolmea puhelinta.

Kaikki päivystäjät pitävät keikolla mukana Virve-radiota. Sen avulla he voivat pitää yhteyttä toisiinsa, Hätäkeskukseen ja muihin viranomaisiin.

Sosiaali- ja kriisipäivystys tekee tiivistä yhteystyötä verkostossa, johon kuuluvat myös kotihoito, sairaaloiden päivystykset, ensihoito, poliisi, lastensuojelulaitokset ja sijaishuoltopaikat.

Lisäksi päivystykseen tulee puheluja myös suoraan asiakkailta. Puhelut ohjautuvat vuoron perään eri päivystäjille.

Päivystys on tiimityötä

Christa Olin asettelee kaikki puhelimensa neuvotteluhuoneen pöydälle ja avaa työläppärinsä. Päivi Sihvo istahtaa työpisteeseen neuvottelutilan nurkkaan.

Kevyen väliseinän takaa kuuluu, kun sairaanhoitaja Sanna Hakulinen jo puhuu puhelua.

Ei haittaa, jos muiden puhelut kuuluvat, Sihvo sanoo. Päinvastoin.

– Kun kuulemme, minkälaista asiaa kollega hoitaa, voimme konsultoida helposti. Tämä on tiimityötä. Puheluissa voi tulla eteen mitä tahansa. Itsellä ei välttämättä ole kokemusta juuri siitä asiasta.

Sairaanhoitaja Markku Salonen ja sosiaalityöntekijä Jessica Lindberg menevät työhuoneisiin, jotka sijaitsevat eteisestä neuvottelutilaan johtavan käytävän varrella. Siellä on myös kenttäjohtajan huone.

Puhelimet soivat tasaiseen tahtiin iltapäivän taittuessa illaksi. Ensihoito ilmoittaa vanhuksesta, joka tarvitsee tuetumman asumisyksikön kuin, missä hän nyt asuu. Olin tekee huoli-ilmoituksen aikuissosiaalityölle.

– Länsi-Uudenmaan kunnissa virka-aika päättyy kolmelta. Siihen asti siirrämme asian kuntien sosiaalitoimelle. Kolmen jälkeen me hoidamme asian, hän kertoo.

Seitsemän eri asiakasjärjestelmää

Poliisi ilmoittaa tytöstä, joka oli näpistänyt kaupasta irtoripset. Nuorisotilasta kysytään kahden veljeksen vanhempien puhelinnumeroa. Veljekset olivat tapelleet ja nuorisotila haluaa ilmoittaa siitä vanhemmille.

Jessica Lindberg kertoo, että päivystys ei saa luovuttaa yhteystietoja, ellei sillä ole selkeästi hoidossa oleva lastensuojelutapaus.

Poliisilta tulee tieto nuoresta, jota toiset nuoret ovat pahoinpidelleet. Päivystys jää odottamaan lisää tietoa tapauksesta.

Päivystyksen ruokakomerosta jaetaan ruokaa hätäavuksi, jolla asiakas pärjää seuraavaan arkipäivään. Kuva: Jyrki Komulainen

Olin saa soiton Espoon kotihoidosta. Vanhus ei ota psyykelääkkeitä ja kärsii harhoista. Vanhus soittaa jatkuvasti hätäkeskukseen. Huoli on uuvuttanut hänen poikansa ja naapurinsa.

Olin soittaa monta puhelua. Selviää, että Auroranmäen kuntoutus- ja arviointiyksikkö ottaa vanhuksen sisään kriisipaikalle.

– Kriisipaikat ovat viime aikoina olleet tosi täynnä. Nyt tehtiin tämä päätös, sillä asiakkaan tilanne rasittaa ensihoitoa ja läheisiä. Ensi viikolla alueella on moniammatillinen palaveri asiakkaan tilanteesta.

Päivi Sihvokin selvittelee vanhuksen asiaa. Tämä on kaatunut kahtena päivänä. Ruoka ei maistu, vessaan on vaikea päästä. Vanhuksen puheesta ei tahdo saada selvää. Ensihoito lähtee selvittämään vanhuksen kuntoa.

Sihvo kuulee Olinin puhelun, jossa mietitään, miten asiakas kuljetetaan Espoossa Auroranmäkeen.

– Kirkkonummella ei pääsisi suoraan, vaan siellä mennään sairaalan kautta, hän huomauttaa.

Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys kattaa Espoon ja yhdeksän pienempää kuntaa. Niillä on omat toimintatapansa, jotka pitää muistaa, Sihvo sanoo.

Painetta lisää se, että alueella on seitsemän eri asiakastietojärjestelmää. Edellisenä päivänä Sihvo ei pääsyt välillä pikkukuntien järjestelmiin lainkaan.

– Haasteita tulee, kun aletaan toimia hyvinvointialueena, hän arvelee.

Myös vanhusten kaatumisia hoidetaan kunnissa eri lailla. Ne vanhukset, joilla ei ole turvaranneketta, kuuluvat sosiaali- ja kriisipäivystykselle. Osalla kunnista on nostoista sopimus turva-alan yrityksen kanssa. Joissakin kunnissa nostot hoitaa kotipalvelu tai kiireetön ambulanssikäynti.

Asiakas on ääni puhelimessa

Sihvo saa pian soiton uupuneelta äidiltä, joka pyytää apua lastenhoitoon. Kotona on pieni lapsi, ja äiti odottaa toista. Sihvo juttelee pitkään äidin kanssa ja tekee sovitusti lopulta lastensuojeluilmoituksen.

Lastenhoitoapua hän ei voi lähettää, koska sellaista palvelua Espoossa ei ole virka-ajan ulkopuolella.

Pahimpia tilanteita ovat äkilliset kuolemantapaukset, itsemurhat ja nuorten kuolemat.

Puhelu tuo esiin yhden haasteen, joka sosiaali- ja kriisipäivystäjillä on. Monista tapauksista voi konsultoida muiden viranomaisten kanssa. Sitten on puheluja, joissa päivystäjä joutuu arvioimaan tilanteen pelkän asiakkaan kertomuksen perusteella.

– Se onkin vaikeinta tässä työssä. Asiakas on ääni puhelimessa. On vaativaa muodostaa käsitys tilanteesta ja löytää oikea ratkaisu. Tulee riittämättömyyden tunne, kun ei aina tiedä, mikä olisi paras ratkaisu, Sihvo miettii.

– Pitää hyväksyä se, että aina tilanteet eivät mene oppikirjan mukaan. Inhimillisiä erehdyksiä tapahtuu.

Myös Jessica Lindberg joutui perjantaina sanomaan asiakkaalle ei. Nainen pyysi junalippua turvakodista toiselle paikkakunnalle. Lindberg sai asiakkaalta luvan soittaa turvakotiin. Sieltä kävi ilmi, että matkalle ei ollut perusteita.

– Teemme päätökset niiden tietojen perusteella, jotka meillä on. Joskus ratkaisut saattavat erota siitä, minkä asiakkaasta vastaava sosiaalityöntekijä tekisi. Se on päivystystyön luonne, ja se pitää hyväksyä, hän miettii.

– Välillä tulee päällekkäisiä tehtäviä. Aina ei pysty perehtymään kunnolla joka asiaan. Siitä huolimatta jokainen meistä aina yrittää parhaansa.

Lapsen etu keskiössä

Puolet sosiaali- ja kriisipäivystykseen tulevista soitosta liittyy lapsiin ja nuoriin.

Jorvista tulee puhelu kouluikäisestä nuoresta, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti. Jorvin sairaalan päivystys katsoo, että nuori ei hyödy osastohoidosta.

Kaikki työvuorossa olevat kokoontuvat neuvottelupöydän ääreen miettimään tapausta.

– Raskaat avohoidon mielenterveystukitoimet päällä, itsesäätelyn ongelmia. Sairaala pyytää sijoitusta, vaikka sitä termiä ei siellä käytetty, Leena Pyykkönen kertaa muistiinpanoistaan.

Hän huomaa, että Sihvo vapautuu juuri puhelusta.

– Minulla olisi sinulle nakki, Pyykkönen huikkaa Sihvolle.

Sihvolla on takana pitkä ura lastensuojelussa. Työpariksi tulee Christa Olin. He lähtevät sairaalaan varmistamaan, että lapsen etu toteutuu, kun ”tiedetään ongelmat lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon rajapinnalla”.

Käynti onnistui. Tyttö otettiin sisään sairaalaan.

– Olimme siitä iloisia, sillä se oli selvästi lapsen etu, Olin kertoo.

Myöhemmin illalla tuli toinen tehtävä, joka päättyi lapsen kiireelliseen sijoitukseen. Laitossijoitus tulee kunnille kalliiksi. Sitä ei kuitenkaan mietitä, kun sijoituspäätöksiä tehdään.

– Kun lain mukaiset kriteerit täyttyvät, sijoitus tehdään. Lapsille sijaishuollon paikkoja löytyy melko helposti, vaikka paikka ei aina ole lapsen edun mukainen. Paikka voi olla kaukana lapsen arjesta. Kaikissa kunnista ei saa vastaanottoperheitä virka-ajan ulkopuolella, Jessica Lindberg kertoo.

– Enemmänkin ongelma on löytää paikkoja ikäihmisille. Kaikissa kunnissa ei ole vanhusten kriisipaikkoja. Vielä vähemmän kriisipaikkoja löytyy vammaissosiaalityön asiakkaille.

Itsemurhat ja nuorten kuolemat pahimpia

Hätäkeskus ilmoittaa, että Kirkkonummella elvytetään henkilöä kotona. Voi olla, että kriisityöntekijöille tulee keikka.

Ruotsinkielisellä alueella paikalle lähtee ruotsia puhuva päivystäjä. Illan kuluessa selviää, että elvytys onnistui ja potilas vietiin terveysasemalle.

Työssä näkee, että kenelle vain voi tapahtua pahoja asioita yllättäen.

Kriisipäivystäjä lähtee kotikäynnille yleensä, kun joku on kuollut. Liikkeelle lähdetään hyvin matalalla kynnyksellä, Markku Salonen sanoo. Usein paikalle menee työpari, jossa on sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä. Niin voidaan tehdä päätöksiä esimerkiksi lasten sijoittamisesta, jos tilanne sen vaatii.

Pahimpia tilanteita ovat äkilliset kuolemantapaukset, itsemurhat ja nuorten kuolemat, Salonen sanoo.

– Kriisin keskellä ihmiset pitävät tärkeänä, että joku tulee paikalle. Teemme arvion tilanteesta ja tuen tarpeen pituudesta. Ohjaamme heidät asianmukaiselle hoitopolulle.

Pisimmät seurannat kestävät vuoden. Terapiaa päivystys ei tarjoa.

Välillä tulee päällekkäisiä tehtäviä. Aina ei pysty perehtymään kunnolla joka asiaan, kertoo sosiaalityöntekijä Jessica Lindberg. Kuva: Jyrki Komulainen

Kriisityö kuormittaa täällä eniten, Päivi Sihvo paljastaa. Työssä näkee, että kenelle vain voi tapahtua pahoja asioita yllättäen, hän sanoo.

– Joskus tulee sijaistraumatisoitumista. Syntyy huoli, että eihän omille läheisille vain tapahdu mitään. Esimerkiksi meidän alueellamme Jorvissa hoidetaan koko maan vakavat palovammat. Näemme siellä pahasti vaurioituneita ihmisiä.

– Voi olla vaikea pitää työ ja yksityiselämä erossa. Pystynkö säilyttämään ammatillisuuden enkä ota itseeni, jos uhri on omien lasten ikäinen mopopoika.

Pahimmillaan päivystäjät ovat menneet juuri tapahtuneen henkirikoksen tapahtumapaikalle ja työskennelleet perheessään tai lähipiirissä henkirikoksen kokeneiden ihmisten kanssa.

Lindberg sanoo, että päivystäjät voivat käydä läpi vaikeita tapauksia työterveyshuollon kanssa. Paljon apua on myös työnohjauksesta sekä puhumisesta työparin, työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa.

Taustalla pitkät opinnot ja vankka kokemus

Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä pärjää kokenut sosiaalityön ammattilainen, joka osaa tarttua toimeen ja uskaltaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, Länsi-Uudenmaan päivystäjät sanovat.

– Vaikka tiimi ja työpari ovat lähellä, pitää osata myös työskennellä ja tehdä päätöksiä itsenäisesti. Kaikille se ei sovi, Päivi Sihvo arvelee.

Jessica Lindberg nyökkää.

– Täällä saa päättää ja joutuu päättämään itse, mitä tekee, eikä siihen tarvitse lupaa joltakulta. Meillä on takana pitkät opinnot ja kokemusta tehdä päätöksiä, jotka kestävät päivänvaloa. Se on vaativaa, mutta palkitsevaa.

Kun työvuoro alkaa, koskaan ei tiedä, mitä tulee eteen. Emme palvele vain yhtä asiakasryhmää, Lindberg kuvaa. Asiakkaita on vauvasta vaariin ja kriisityö päälle. Kaikesta pitää tietää ainakin vähän ja tietoa täytyy osata etsiä. Pitää hallita monimutkainen verkostoasioita, kuntia, järjestelmiä ja tilanteita.

– Ennen vastassa olivat pullantuoksuiset kodit. Nyt mennään paikalle, kun hätä on päällä, eikä kukaan ole ehtinyt siivota. Näemme todellisen tilanteen. Näemme nopeasti myös, mitä saamme aikaan.

Päivi Sihvo arvelee, että työssä ei viihdy ihminen, joka haluaa, että asioihin on olemassa oikeat vastaukset. Tilanteet ovat niin erilaisia. Sen sijaan kaikki päivystäjät pitävät työn yllätyksellisyydestä.

Sihvo ja Lindberg sanovat, että he ovat vähän action-naisia

– Minulle sopii, että on toimintaa ja monenlaisia töitä. On jännää, kun joskus heitetään kengät jalkaan ja takki päälle, otetaan muistarit ja kotikäyntilaukku mukaan ja lähdetään nopeasti.

– Ollaan varmaan kaikki vähän semmoisia, että tykätään kun tapahtuu ja lähdetään ripeästi, Lindberg vahvistaa.

Yövuorot kuormittavat

Viime aikoina on puhuttu siitä, että kotikäynnit ovat entistä vaarallisempia. Hiljattain Hämeenlinnassa asiakas ampui kotikäyntiä turvaavaa poliisia.

– Se on hyvä muistutus, että ikinä ei voi tietää, mikä oven takana odottaa. En kuitenkaan osaa pelätä. Olen tehnyt koko urani lastensuojelutyötä, Päivi Sihvo sanoo.

Hän kertoo, että vielä alkuillalla päivystäjät voivat joskus mennä kotikäynnille ilman poliisia. Myöhemmin illalla ja yöllä poliisi tulee mukaan. Poliisi varmistaa, että sisälle voi mennä turvallisesti.

Puolet sosiaali- ja kriisipäivystykseen tulevista soitosta liittyy lapsiin ja nuoriin.

Jessica Lindberg haluaa ajatella, että asiakas ei lähtökohtaisesti haluaa pahaa.

– Ongelmana ovat päihteet ja mielenterveysongelmat. Joskus on pakko pyytää poliisi mukaan.

Hän on kerran kutsunut apua kotikäynnille.

– Aineissa ollut äiti alkoi riehua. Paikalle tuli hetkessä kuusi poliisiautoa. Kävi ilmi, että äidin jalat eivät kanna eikä hän olisi pystynyt tekemään meille mitään.

Iltakahdeksalta päivystykseen tulee neljä yövuorolaista. Iltavuorolaiset lähtevät kotiin portaittain kymmeneen mennessä.

Työntekijät saavat kertoa, miten monta yövuoroa he tekevät kolmen viikon jaksossa ja montako yövuoroa he jaksavat peräkkäin. Esimerkiksi Päivi Sihvo tekee kaksi yövuoroa peräkkäin kaksi kertaa kolmessa viikossa.

– Yövuorot kuormittavat. Ne, jotka ovat täällä käyneet ja lähteneet, eivät ole sopeutuneet yötyöhön.

Itse työstä hekin ovat pitäneet.

Yli 14000 puhelua vuodessa

Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys toimii Espoon Kilossa käräjäoikeuden ja poliisin kanssa samalla tontilla. Sen alueeseen kuuluu Espoon lisäksi yhdeksän muuta kuntaa: Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Vihti, Karkkila, Inkoo, Siuntio, Raasepori ja Hanko.
Päivystyksessä työskentelee päällikkö, kaksi johtavaa sosiaalityöntekijää, 16 muuta sosiaalityöntekijää, 5 sosiaaliohjaajaa ja 3 sairaanhoitajaa.
Kaikki päivystäjät vastaavat samoihin puheluihin. Kriisipuhelut ja ‑käynnit ohjataan sairaanhoitajille, jos mahdollista. Lastensuojeluasioita ohjataan usein niitä aiemmin työssään hoitaneille sosiaalityöntekijöille.
Päivystykseen tullaan töihin usein, kun takana on pitkä ura muissa sosiaalialan töissä.
Yön yli paikalla on neljä päivystäjää, aamulla kaksi ja iltapäivällä kahdesta eteenpäin kuusi.
Yövuoro kestää 12 tuntia. Päivystyksellä on oma paikallinen sopimus, joka antaa sosiaalityöntekijöille luvan tehdä 12 tunnin vuoroja.
Päivystäjät pitävät sitä hyvänä, sillä alueella on pitkät välimatkat ja muuten asiakkaan asiaa ei aina ehditä hoitaa loppuun saakka.
Vuonna 2020 päivystykseen tuli 14 462 puhelua.

Kaikki syövät joutuisasti työn ohessa Espoossa

Moniammatillinen yhteistyö hoitajien ja sosiaalihuollon ammattilaisten kesken on yleistynyt. Eteen voi tulla tilanne, jossa jaksotyötä tekevä syö joutuisasti työajalla mutta yleistyöajassa työtä tekevä syö työajan ulkopuolella omalla ajalla. Silti kumpikin istuu samassa ruokapöydässä.
Talentian tavoite työehtosopimusneuvotteluissa on, että kaikki voisivat halutessaan noudattaa joutuisaa ruokailua työajalla.
Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelee sairaanhoitajia, sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Kaikki ruokailevat joutuisasti työn ohessa, kun ehtivät. Koska työ on päivystystä, työpaikalta ei voi vapaasti poistua ruokailemaan. Päivystyksen tiloissa on pieni keittiö, jossa voi esimerkiksi lämmittää aterian.
Päivystyksen sosiaaliohjaajat ja sairaanhoitajat ovat sotesopimuksen mukaisessa jaksotyössä. Sosiaalityöntekijät noudattavat SOTE-sopimuksen liitteen 4 mukaista työaikaa.
Lisäksi sosiaalityöntekijöiden työvuorojen järjestämisestä on oma paikallinen sopimus. Siinä on sovittu työvuoron pituudesta sekä tasoittumisjakson käytöstä.

Jaana Laitinen