Sosiaalityön kuva on muuttunut ja näkyvyys lisääntynyt ennennäkemättömästi ympäristökriisin, pandemian ja muiden uusien haasteiden myötä, Ana Rădulescu ja Rory Truell toteavat. Kuva: Jyrki Komulainen
Olosuhteet sodissa ja kriisien keskellä pakottavat sosiaalityön ammattilaisia palaamaan sosiaalityön juurille. Kansainvälinen sosiaalityöntekijäjärjestö hakee nyt työlleen uutta suuntaa kokemuksista Ukrainassa ja Afganistanissa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Romanian sosiaalityöntekijäjärjestö ASproAS käynnisti puheenjohtajansa Ana Rădulescun johdolla vapaaehtoisten sosiaalityöntekijöiden verkoston tukemaan Ukrainan pakolaisten vastaanottoa Romanian rajoilla. Vuoden 2015 pakolaiskriisistä oli opittu, että pelkkä humanitaarinen apu ei riitä, vaan tarvitaan sosiaalityöllistä otetta.
– Pakolaiset tarvitsevat luotettavaa tietoa turvallisista mahdollisuuksista ja oikeuden tehdä itse päätöksiä tulevaisuudestaan. On kunnioitettava ihmisten arvokkuutta ja itsemääräämisoikeutta, toteaa sosiaalityöntekijäjärjestö IFSW:n pääsihteeri Rory Truell.
Varsin pian sodan alun jälkeen havaittiin myös tarve organisoida tukea Ukrainaan jääneille. Länsi-Ukrainassa sijaitsevan Kamianets-Podilskyin kaupunginjohtaja otti keväällä 2022 yhteyttä Ana Rădulescuun ja pyysi yhteistyötä maan sisäisten pakolaisten ja alueen asukkaiden sosiaalisen tilanteen helpottamiseksi. Alkoi työ yhteisöllisen sosiaalikeskuksen perustamiseksi.
Ana Rădulescu (51) on ensimmäisiä Romaniassa koulutettuja sosiaalityöntekijöitä ja oli perustamassa Romaniaan sosiaalityöntekijäjärjestöä. Vuonna 2004 hän väitteli tohtoriksi ja toimii nykyisin sosiaalityön professorina Bukarestin yliopistossa. Ensimmäisen kosketuksensa IFSW:hen hän sai vuonna 2002 Kyproksella pidetyssä Euroopan alueen yleiskokouksessa, jossa hän rohkeasti ilmoitti halukkuutensa toimia järjestön palkattomana sihteerinä. Siitä alkoi pitkä toiminta IFSW:n parissa. Nykyisin hän on IFSW Euroopan alueen puheenjohtaja ja globaalin IFSW:n varapuheenjohtaja.
Rory Truell (57) on alun perin pohjoisirlantilainen, mutta perhe muutti 70-luvun levottomuuksien aikana Uuteen-Seelantiin, jossa Truell on opiskellut ja tehnyt uraa sosiaalityöntekijänä ja sosiaalityön kouluttajana. IFSW:n pääsihteeriksi hänet valittiin vuonna 2011.
Osaamista, jota kannattaa hyödyntää
Ana Rădulescu joutui miettimään, miten aloittaa työ hyökkäyksen kohteena olevassa maassa, jossa ei ole totuttu muihin sosiaalipalveluihin kuin asumis- ja laitospalveluihin ja jossa on vähän koulutettuja sosiaalityöntekijöitä, jossa palkkoja ei ole maksettu kuukausiin ja ihmisillä on jatkuva huoli omaistensa ja omasta turvallisuudesta.
Piti lähteä kartoittamaan olemassa olevia voimavaroja.
– Aivan aluksi huomattiin, että maan sisäiset pakolaiset eivät ole ongelma, vaan heissä on myös ratkaisu. Heillä on osaamista, jota kannattaa hyödyntää, Rădulescu sanoo.
Kaupunki antoi sosiaalikeskuksen käyttöön rakennuksen, jossa oli mahdollisuus kokoontua, järjestää aktiviteetteja pakolaisten toiveiden ja ideoiden mukaan: maalausta, tanssia, kielikursseja ukrainaa taitamattomille, ensiapukursseja, vertaistukea. Myös neuvontaa ja apua henkilödokumenttien saamiseksi oli tarjolla.
– Kun yhdet aikuiset ovat kurssilla, toiset pitävät huolta lapsista ja järjestävät toisessa tilassa heille omia aktiviteetteja. Ohjaajina oli vapaaehtoisia oman osaamisensa mukaan: taiteilijoita, opettajia, lastenhoitajia. Kun tilaan kaivattiin vähän remonttia, tuli apuun ammattitaitoisia rakennusmiehiä, Rădulescu kertoo.
Uusi avaus
Erityisen iloisena Ana Rădulescu esittelee sosiaalisen supermarketin ideaa. Marketista saa ruokatavaraa, saniteettituotteita, leluja, vaatteita – kaikkea, mitä ihminen elämiseensä tarvitsee.
Projektin rahoittamat tuotteet tuodaan Romaniasta ja maksuvälineenä toimivat voucherit, joita saa sosiaalikeskuksessa ja yhteisössä tehdystä työstä.
– Vastavuoroisuuden lisäksi tärkeä ero tavallisen humanitaarisen avun ja sosiaalisen supermarketin välillä on, että ihminen voi itse valita, mitä tänään ruuaksi laittaa sen sijaan, että kotona tutkisi, mitä hänelle annetussa humanitaarisen avun kassissa sillä kertaa on. Näin ihmiset säilyttävät päätösvallan elämässään, korostaa Rory Truell.
Kamianetsk-Podilskyin projekti on ASproASin, Eriks Development Partner -järjestön ja Euroopan sosiaalityöntekijöiden yhteinen hanke, ja moni IFSW:n jäsenjärjestö on osallistunut siihen taloudellisesti. Työn kehittämiseen on saatu aineksia monien maiden sosiaalialan ammattilaisten kokemuksista työssä kriisien ja sodan keskellä.
Pakolaiset ovat voimavara.
Uutena avauksena on romanialaisen kansalaisjärjestön ja sen saksalaisen sisarjärjestön yhteinen hanke kouluttaa 25 sosiaalityön ammattilaista kehittämään sosiaalipalveluita olosuhteissa, joissa rakenteita ei vielä ole.
– Toiveena on, että koulutetut voivat aloittaa työnsä eri paikkakunnilla Ukrainassa EU-rahoituksen turvin, Rădulescu kertoo.
Sota rikkoo luottamuksen
Ukrainalaiset ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat vain vähän apua pystyäkseen jo jatkamaan omin voimin. Rory Truell arvelee sen johtuvan siitä, että sota koskettaa kaikkia ja että jokaisella on vahva velvollisuudentunto tehdä minkä voi.
Hyvä esimerkki tästä on naisten keittiö. Ukrainassa on yleistä, että omaiset lähettävät ruokaa sotilaille. Kamianetsk-Podilskyissä naiset alkoivat valmistaa yhteisessä keittiössä bortskeittoa: paikallisilta tuottajilta hankitut juurekset pilkottiin ja kuivattiin, lisättiin mausteet ja pussitettiin. Rintamalla piti vain lisätä kiehuva vesi ja keitto oli valmista.
Yhdessä tehty työ auttaa naisten omaan ahdistukseen, jota huoli rintamalla olevista läheisistä tuottaa. Rory Truell kertoo monen sanoneen, ettei jaksaisi ilman keittiössä tehtyä työtä ja toisten naisten tukea.
IFSW hankki keittiölle muutamalla tuhannella eurolla pilkontalaitteet, tehokkaan kuivurin, vakuumipakkauslaitteen ja ilmastointilaitteet, jotta työskentelyolosuhteet olisivat kohtuulliset. Nyt keittiö tuottaa päivässä 1200 annospussia, joista kustakin tulee viisi litraa ravitsevaa keittoa taistelijoille. Lapset askartelevat kortteja ja suojelusenkelin kuvia jokaiseen pussiin laitettavaksi.
Sota ei riko vain taloja ja infrastruktuuria, vaan myös luottamusta ihmisten välillä. Kun ihmiset joutuvat jättämään kotinsa, katoavat naapuruus-, ystävyys- ja joskus myös sukulaissuhteet. Vieraisiin ihmisiin on vaikea luottaa.
– Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on rakentaa uusia verkostoja ihmisten välille, toteaa Ana Rădulescu.
Pahimmalta Rădulescusta on tuntunut nähdä, kun lapsi ei ota kontaktia, ei koske annettuun leluun.
– Olosuhteiden pakosta lapset on opetettu olemaan luottamatta. Vieraalla voi olla pahat mielessä, lelussa räjähde.
Erityisenä huolena alueella ovat ilman vanhempiaan kodeistaan tai laitoksista maanpakoon lähteneet lapset ja nuoret. Suojarakenteet ympärillä ovat sortuneet. On havaittu, että nämä nuoret ovat vaarassa ajautua alkoholin ja huumeiden käyttöön ja rikollisuuteen. Tähän ongelmaan paikallinen poliisi on pyytänyt sosiaalikeskukselta apua.
– Järjestimme koulutuksen, jossa kartoitimme ongelmaa ja mahdollisuuksia auttaa. Työhön tarvittaisiin psykososiaalisen tuen ammattilaisia ja rahoitusta, mutta toistaiseksi puuttuu rahoitus, toteaa Rădulescu.
Sosiaalityötä diktatuureissa
IFSW:ssä on jouduttu myös pohtimaan, miten tehdään sosiaalityötä diktatuurin olosuhteissa. Tammi-helmikuun vaihteessa IFSW:n delegaatio vieraili Afganistanissa paikallisen sosiaalityöntekijäjärjestön kutsusta.
– Yhdistys kaipasi tukea työlleen ja apua siinä, miten äärimmäisen köyhissä olosuhteissa talebanhallinnon alla voidaan tehdä sosiaalityötä noudattaen sosiaalityön arvoja: ihmisarvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta, selittää Rory Truell.
Matka edellytti myös talebanihallinnon kutsun. Matkaan lähtivät Ana Rădulescu, Rory Truell ja Iranin sosiaalityöntekijäjärjestön hallituksen jäsen Hamed Olamaee, joka toimi myös tulkkina niin kielen kuin kulttuurinkin osalta.
Ana Rădulescu myöntää, että matka pelotti. Mielikuvat talebanhallinnosta olivat synkkiä ja matkaa valmistellessa tavatut asiantuntijat varoittivat lähtemästä.
Perillä oli vastassa lohduton köyhyys.
Afganistanin talous on täysin romahtanut. Kansainvälinen liittouma on jäädyttänyt Afganistanin valtion varallisuutta kansainvälisiin pankkeihin talebanien vastaisena pakotteena. Varoja kanavoidaan YK-järjestöjen kautta työhön Afganistanissa, mutta sillä edellytyksellä, ettei tehdä yhteistyötä talebanihallinnon kanssa.
Provinsseissa on 90 prosentin työttömyys, ihmisillä ei ole rahaa eikä ruokaa. Talvi Afganistanissa on kylmä, ja lapset kerjäävät Kabulin kaduilla ilman kenkiä. Heitä myös paleltuu kuoliaaksi. Lisäksi huumeongelma on valtava.
– Oopiumia ei polteta enää oopiumhuoneissa vaan kodeissa, kertoo Rădulescu.
Delegaatio tapasi kymmenen päivän aikana viranomaisia, poliitikkoja, kansainvälisten apujärjestöjen ja paikallisten kansalaisjärjestöjen edustajia ja lehdistöä Kabulissa ja Heratissa. Sosiaalityöntekijöitä tavattiin työssään huumekuntoutuskeskuksessa, tyttöjen orpokodissa ja kylissä.
Apua autettavan arvokkuutta ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.
Matkan tarkoitus oli auttaa paikallisia sosiaalityöntekijöitä – myös naisia – saamaan oikeus tehdä työtään.
– Emme ensimmäiseksi nostaneet kysymystä naisten asemasta, emmekä läksyttäneet talebaneja epäkohdista. Eihän kotikäynnilläkään ensimmäisenä aleta luettelemaan, mikä on perheessä pielessä ja mitä pitää tehdä toisin, vaan selvitellään tilannetta ja otetaan selvää asiakkaan omista toiveista ja tarpeista.
Sen sijaan Afganistanin sosiaalityöntekijäjärjestön puheenjohtaja Massoud Ayoubi esitteli ministeriön virkamiehille sosiaalityöntekijöiden osaamista yhteisöissä ja sairaaloissa. Hän kertoi avoimesti myös sosiaalityön arvoista ja lähtökohdista, eivätkä ne tuntuneet ongelmilta hallinnon edustajille.
– Vt. työ- ja sosiaaliministeri mullah Abdul Manan Omari vakuutti, että heidän tavoitteenaan on tukea sosiaalista kehitystä, ja he tarvitsevat tähän tietoa ja toisten maiden kokemuksia, Truell kertoo.
Eristämispolitiikka ongelmana
Rory Truell arvioi, että keskusteluissa syntyi yhteinen ymmärrys siitä, että tarvitaan kaikki toisiaan täydentävät voimat tukemaan sosiaalista kehitystä.
– Ongelmana on eristämispolitiikka, jota kansainvälinen yhteisö nyt noudattaa. Sanktiot estävät afganistanilaisilta oikeuden sosiaaliseen kehitykseen, tuumii Rory Truell.
Taloudelliset sanktiot ja eristäminen sattuvat kipeästi 80 miljoonaan afganistanilaiseen, eniten kaikkein köyhimpiin.
Truell nosti sanktiot esiin maaliskuussa IFSW:n virallisessa puheenvuorossa YK:n ihmisoikeuskomitean 52. istunnossa Genevessä ja vaati uuden linjan etsimistä.
– IFSW:n toimintatapa poikkeaa tässä monien avustusjärjestöjen toiminnasta. Katsomme, ettei voi rakentaa kestävää sosiaalista kehitystä ilman pääsyä paikallisiin yhteisöihin. Tämä taas on mahdollista vain hallinnon suostumuksella. Yhteistyö ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksymme heidän politiikkansa ja menettelytapansa.
Sosiaalityön kuva muuttuu
Ukrainassa ja Afganistanissa tehty työ ovat muuttaneet sosiaalityön kuvaa ja näkyvyyttä tavalla, jota ei ole nähty ennen, arvioi Rory Truell.
– Mietittäväksi nousee, miten jatkossa toimimme humanitaarisen avun tai diktatuurien kanssa. Onko sosiaalityö osa valtiota vai jotakin muuta? Mikä on sen osuus sosiaalisen kehityksen synnyssä?
– Läntisessä maailmassa olemme toimineet yksilöiden kanssa, auttaneet selviämään stressistä ja vaikeuksista. Uudet haasteet kuten ympäristökriisi eivät enää olekaan vain yksilön ongelma. Niiden ratkaisu vaatii poliittista ja systeemistä lähestymistä, terapeuttinen ja yksilöllinen lähestyminen ei riitä, Truell pohtii.
Rory Truell uskoo vahvasti, että uusien haasteiden edessä kehittyneiden maiden sosiaalityön kannattaa ottaa oppia eteläisen maailman ratkaisuista, kuten Ubuntu tai alkuperäiskansojen yhteisöjä osallistavat toimintatavat.
Voi myös olla, että hyvinvointivaltioiden resurssien pienentyessä on pakkokin kääntyä yhteisöiden voiman puoleen.
IFSW
International Federation of Social Workers (IFSW) on vuonna 1956 perustettu globaali järjestö, joka tavoitteena on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisoikeuksien kunnioitus ja sosiaalinen kehitys.
Tavoitteeseensa järjestö pyrkii edistämällä sosiaalityötä, parhaiden käytäntöjen malleja ja tarjoamalla alustan kansainväliselle yhteistyölle ja sosiaalisen kehityksen projekteille.
Sosiaalityöntekijöiden liitto tukee 151 jäsenmaataan tekemällä sosiaalityön ammatteja tunnetuksi maailmanlaajuisesti, laatimalla suosituksia ja politiikkaohjelmia.
Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC) ja Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto UNICEF ovat myöntäneet IFSW:lle erityisen neuvoa-antavan aseman. Lisäksi IFSW tekee yhteistyötä Maailman terveysjärjestön (WHO), Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston (UNHCR) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) kanssa.
IFSW:n aluejärjestöt Afrikassa, Aasiassa ja Tyynellämerellä, Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla sekä Euroopassa järjestävät alueellisia seminaareja ja tukevat sosiaalisen kehityksen hankkeita.
Järjestön päämaja on Bernissä, Sveitsissä ja siellä työskentelee kolme palkattua työntekijää.
