Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Osallistuin elokuun lopulla Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta ‑kirjan sisältöä käsittelevään keskustelutilaisuuteen. Samalla viikolla työnsä aloitti myös kunta-alan työmarkkinaosapuolten yhteinen työryhmä, joka valmisteli lokakuun alkuun mennessä esityksen työn murroksen systemaattisesta käsittelystä ja seurannasta.
Näiden kahden tilaisuuden jälkeen ajatukseni päätyivät jälleen sote-uudistuksen mysteereihin. Sote-uudistuksessa ei ole kyse vain rakenteiden muutoksesta, vaan sosiaalialan työn murroksesta. Työn murroksesta puhuttaessa esille nousevat usein digitalisaatio tai tekoäly, ihmisten korvaaminen roboteilla. Työn murrosta tapahtuu koko ajan ja suurimmat vaikutukset koskettavat työyhteisöjä ja ammattilaisia: työtehtävät, toimintatavat tai työn organisointi muuttuu.
Tuntuu, että murroksen ajurina on ollut ainakin sote-uudistuksen valmistelussa – ja valitettavan usein koko julkisen sektorin toiminnan uudistamisessa ‒ kustannusten hillintä ja tehokkuus. Toimintatapojen ja työn muutos tulisi etenkin sosiaalihuollossa lähteä asiakkaiden muuttuvista tarpeista. Siitä, mikä toimisi asiakkaan kannalta paremmin kuin ennen.
Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren kirjoittaa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta ‑kirjassa, että ”Vakituisen työn tilalle ja oheen on tullut erilaisia itsensä työllistämisen muotoja tai muita työn tekemisen järjestelyjä, joiden juridinen asema on epäselvä.”
Sosiaalihuoltoon näitä itsensä työllistämisen muotoja sosiaali- ja terveysministeriö tarjoaa malliksi, jonka avulla tulevaisuuden sote-keskuksessa tarjottaisiin sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa.
Aikaisempi lakiesitys lähti siitä, että sosiaalihuollon ammattihenkilöt ovat palvelussuhteessa sote-keskukseen. Malli ei terveysalan yritysten edunvalvojia miellyttänyt ja lausuntopalautteen pohjalta ministeriö päätti esittää malliksi alihankintaa.
Ratkaisematta kuitenkin on, millaisella mallilla itsenäiselle ammatinharjoittajalle korvaukset maksetaan? Alihankinnalla tuotetun palvelun rahoitus on ehkä selkeämpi tehtävissä, jotka ovat suoritteita kuten kuvantaminen tai laboratoriokokeet.
Mutta mallissa, jossa sote-keskuksessa toimisivat palvelussuhteessa olevat terveydenhuollon ammattihenkilöt ja alihankkijan roolissa sosiaalihuollon laillistetut ammattihenkilöt, menettely ei välttämättä toimi. Sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön työn sisältöä ei voi pilkkoa suoritteiksi. Kyse on asiakkaan kokonaistilanteen kartoittamisesta ja ratkaisujen löytämisestä yhdessä asiakkaan kanssa.
Tavoite on myös löytää malli, jolla turvataan asiakkaiden palveluiden jatkuvuus ja pysyvien yhteistyörakenteiden muodostaminen sote-keskuksen sisällä ja maakunnan liikelaitoksen suuntaan.
Palvelussuhteen avulla voitaisiin turvata henkilöstön sitoutuminen, pysyvyys ja sote-keskuksessa riittävä sosiaalihuollon osaaminen.