Sosiaalihuollon omavalvonta ja epäkohdista ilmoittaminen

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa sosiaalihuollon henkilöstöä ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista tai epäkohdan uhista, jotka vaarantavat asiakkaan sosiaalihuollon toteutumista tai asiakasturvallisuutta. Työpaikoilla on vielä paljon epäselvyyttä ilmoitusvelvollisuuden menettelytavoissa, ilmenee Talentia-lehden kyselystä.

Sosiaalihuoltolain säädökset epäkohtien ilmoitusvelvollisuudesta osana omavalvontaa tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. Sosiaalihuoltolain mukaisten epäkohtailmoitusten tarkoituksena on varmistaa asiakkaan saaman sosiaalihuollon laatu, asiakasturvallisuus ja asianmukaisuus. Asiakastyön epäkohdat ja niiden uhat tulisi saada tietoon nopeasti, jotta niihin voidaan puuttua ajoissa.

Ilmoittamisen menettelytavat tulisi sisällyttää toimintayksikön omavalvontasuunnitelmaan. Omavalvontasuunnitelma laaditaan työpaikoilla yhdessä. Sen tulisi olla kaikkien saatavilla ja sisällöltään ajan tasalla.

Ilmoitusvelvollisuus on lakisääteinen velvollisuus, joka koskee julkisella ja yksityisellä sektorilla toimivaa sosiaalihuollon henkilöstöä. Myös itsenäisten ammatinharjoittajien tai toimeksiantosuhteessa olevien tulee tarvittaessa tehdä epäkohtailmoitus. Salassapitosäädökset eivät estä ilmoittamasta epäkohdasta.

Epäkohtailmoitukset tehdään toiminnasta vastaavalle henkilölle. Usein tämä henkilö on esimies, ja hänen tulee ryhtyä toimiin epäkohdan tai sen uhan poistamiseksi. Ilmoituksen jättäneen tulisi saada tieto siitä, mihin toimenpiteisiin ilmoituksen johdosta on ryhdytty. Niissä tilanteissa, jolloin ilmoituksen vastaanottaja ei syystä tai toisesta ryhdy toimenpiteisiin, tulee tästä tehdä ilmoitus oman alueen aluehallintovirastoon.

Epäkohtailmoitukset tehdään toiminnasta vastaavalle henkilölle.

Ilmoituksen voi tehdä vapaamuotoisesti tai käyttää ilmoituslomaketta, jos sellainen on tarjolla työpaikalla. Ilmoituspohjana voi myös käyttää Talentian tekemää mallilomaketta, jos omaa lomaketta ei ole. Mallilomake on ladattavissa Talentian verkkosivuilta.

Tiedoksianto ei riitä

Talentia-lehden kesäkuussa avattuun sähköiseen ilmoitusvelvollisuuskyselyyn osallistui 220 vastaajaa. He työskentelivät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Valtaosa vastaajista oli työntekijöitä, mutta joukossa oli myös esimiehenä toimivia.

Suuntaa antava kysely kertoo, ettei asiakastyötä koskeva epäkohdista ilmoittaminen omavalvontasuunnitelmineen vielä ole jalkautunut sosiaalihuollon työpaikoille. Hieman yli 40 prosenttia vastaajista kertoi tietävänsä, että heidän työpaikallaan on omavalvontasuunnitelma ja että epäkohtailmoitus kuuluu työtehtäviin. Muut vastaajat kertoivat, ettei heidän työpaikallaan ollut omavalvontasuunnitelmaa tai he eivät tienneet sen olemassaolosta. Epäkohtailmoituksia ei liioin ole tehty.

Vastauksissa oli paljon kommentteja, että työpaikoilla kaivataan tarkempaa perehdytystä ja koulutusta omavalvontasuunnitelmasta ja ilmoitusvelvollisuudesta sekä siitä, millaisista asioista epäkohtailmoitus tulisi tehdä ja mitkä asiat eivät kuulu epäkohtailmoittamisen piiriin. Pelkkä sähköpostitiedoksianto ei ole riittävää tai se, että perehtyminen on jätetty työntekijöiden omatoimisuuden varaan.

”Omavalvontasuunnitelmaa ei ole esitelty tietääkseni työntekijöille. Meillä se löytyy sähköisenä laitoksen verkkosivulta linkkinä. Siitä ei ole kuitenkaan ilmoitettu työryhmälle. Löysin linkin etsiessäni lastenkotimme puhelinnumeroa ja tuolloin ihmettelin, ettei se ole kirjallisena nähtävillä työyksikössämme.”

”Työnantajien tulisi tiedottaa tästä paremmin ja tehdä vaikkapa määrämuotoinen lomake ilmoituksia varten.”

”Ohjeet ilmoitusvelvollisuudesta ovat tulleet sähköpostilla hyvin ylimalkaisina. Kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisillä on ilmoitusvelvollisuus ‑tyylisesti.”

”Meillä ilmoitusvelvollisuutta ei ole käsitelty työssä oikein mitenkään. Ei ole ohjeistusta, vaikka sitä on pyydetty. Pyydettiin myös koulutusta, tähän oli luottamusmiehelle vastattu, ettei sitä tule.”

Joillakin työpaikoilla omavalvontasuunnitelman teko on vasta suunnitteilla. Yksi vastaajista huomautti, että omavalvontasuunnitelman laadinta on suuri urakka. On myös työpaikkoja, joissa luultiin ilmoitusvelvollisuuden koskevan vain joitakin sosiaalipalveluita, kuten vanhustenhuoltoa tai ympärivuorokautista laitoshoitoa.

Epäkohdista ilmoittaminen ja omavalvonta nähdään paitsi asiakkaiden oikeuksia, myös työntekijän oikeusturvaa vahvistavana.

Vastauksissa tuli ilmi, että moni epäröi ilmoituksen tekoa. He kertoivat, että ilmoituksia tehdään vasta äärimmäisessä tilanteessa, kun ”kaikki muut keinot on käytetty”. Resurssipula saa ymmärrystä. Joku koki ilmoitusvelvollisuuden ylimääräisenä lisätyönä muutoinkin paineisessa työarjessa.

Oli myös epäilyjä, ettei epäkohtailmoitus johda mihinkään tai työntekijällä oli pelkoja seuraamuksista, ”ilmoitukset eivät johda mihinkään, ainoastaan keljuiluihin työnantajan puolelta”. Yhdessä vastauksessa todettiin, että yrityksen lakimies on kieltänyt kertomasta yrityksen asioista ”talon ulkopuolelle”.

Kuluu työhön

Talentia-lehden ilmoitusvelvollisuuskysely näytti, että on myös niitä työpaikkoja, missä omavalvontasuunnitelma ja epäkohdista ilmoittaminen on omaksuttu hyvin. Asiaa on käyty läpi koulutuksissa, tiimipalavereissa ja kehittämispäivillä. Konsultti oli kouluttanut sähköisen ilmoitusjärjestämän käytössä. Toimipisteen omavalvontakokonaisuus kuului osaksi uusien työntekijöiden perehdytystä.

”Omavalvontasuunnitelma roikkuu ilmoitustaululla ja liitteet ovat kansiossa toimiston kaapissa kaikkien työntekijöiden saatavilla. Liitekansiossa on kuittauslista, johon työntekijät laittavat allekirjoituksensa luettuaan suunnitelman ja liitteet.”

”Omavalvontasuunnitelman laatimisen jälkeen jokaisen työntekijän on pitänyt tutustua siihen ja se on myös osa uusien työntekijöiden perehdytystä. Omavalvontasuunnitelma päivitetään kerran vuodessa ja tästä tiedotetaan työntekijöille ja kehotetaan tutustumaan suunnitelmaan.”

Epäkohdista ilmoittaminen ja omavalvonta nähdään paitsi asiakkaiden oikeuksia, myös työntekijän oikeusturvaa vahvistavana. Epäkohtien esille nostaminen tukee ammattieettisesti kestävää työtä, todettiin myös kyselyn kommenteissa.

”SHL 48 § on sekä asiakkaan, että työntekijän etu. Se turvaa molempien oikeuksia. Toivottavasti sitä käytettäisiin jatkossa nykyistä enemmän, etenkin palveluiden muutoksessa tämä pykälä on merkittävä.”

”Epäkohtien peittelyn seuraukset ovat yhteiskunnallisia. Ne ovat ammatillisia tappioita ja murentavat koko alan luotettavuutta. Epäeettisesti toimivia virkamiehiä ei pidä suojella, he eivät ansaitse paikkaansa ammatillisesti korkeatasoisesti toimivien luotsaajana ja rekrytoijina.”

Työpaikoilla oli myös kokemus, että epäkohtiin saatiin muutos. Esimiehet ovat puuttuneet tilanteisiin, keskustellen asioihin on tehty muutoksia.

”Riitti, että asiasta ilmoitettiin esimiehelle ja asiaa käsiteltiin sen jälkeen vammaistyön johtajan kanssa.”

”Yleensä asiat selviävät ennen kuin ilmoitusvelvollisuutta joutuisi käyttämään. Luulen, että ilmoitusvelvollisuus toimii ikään kuin porkkanana pyrkiä hyviin tuloksiin.”

Yhteydenottoja aviin

Kyselyyn vastanneet kertoivat tilanteista, joissa epäkohtien olemassaolo on kielletty eikä korjaustoimiin ole ryhdytty ilmoituksesta huolimatta. Silloin tukea epäkohdan korjaamiseksi on haettu ”ylemmiltä taholta” ja myös aluehallintovirastolta. Pitkittyessään epäkohtatilanteet mutkistuvat.

”Tein ilmoituksen lainvastaisesta toiminnasta lastenkodinjohtajalle. Hän unohti kirjata ilmoitukseni. Siksi tein ilmoituksen lastensuojelun johtajalle. Laittomiin toimiin puututtiin. Ongelma on nyt se, että epäkohdat ovat uusiutumassa. Asia liittyi lastensuojelulain mukaisiin rajoitustoimenpiteisiin ja asiakastietoihin sekä salassapitoasioihin. Siis äärimmäisen sensitiivisiin asioihin.”

”Useampi työyhteisössämme toimiva sosiaalityöntekijä toi sekä työyhteisön kaikkien jäsenten tietoon että esimiehille kahden kesken tietoon, havaitsemiaan epäkohtia, vakavia puutteita ja rikkeitä. Tiedot sivuutettiin, ja esimiehet antoivat lainvastaisia ja ammattieettisesti arveluttavia ohjeita, miten toimia. Lopulta teimme kantelun aviin. Käsittelyaika on ollut pitkä ja on epäselvää, mitä kantelusta seuraa. Asiakkaat ovat myös kannelleet saamastaan kohtelusta ja palveluiden puutteesta.”

Helsingin malli

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kehittämispalveluiden kehittämissuunnittelija Kaisa Pasanen tietää, miten iso urakka epäkohtailmoittamisen jalkauttaminen on etenkin isoissa organisaatioissa. Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa oli vuonna 2016 työntekijöitä 15 736. Noin puolet heistä työskentelee yksiköissä, joissa annetaan pelkästään sosiaalipalveluita tai sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja.

− Parhaillaan painiskelemme ilmoitusvelvollisuudesta tiedottamisen ja siihen liittyvän koulutuksen parissa, koska isossa organisaatiossamme tieto valuu ruohonjuuritasolle hitaasti, kertoo Kaisa Pasanen.

Koulutuksia ja ohjausta ilmoitusvelvollisuudesta on ensivaiheessa järjestetty esimiehille, mutta tämän syksyn aikana koulutuksia järjestetään myös henkilöstölle.

− Tieto ilmoittamisvelvollisuuspykälästä on käsittääkseni työntekijöillä olemassa, mutta toimintakäytännöissä on epäselvyyttä. Kuten siitä, mistä yksittäisen asiakkaan epäkohtatilanteesta tai sen uhasta ilmoitus tulisi tehdä ja mitä ilmoituksessa tulisi kuvailla epäkohtaa.

Helsingissä on ollut viime syksystä asti käytössä sosiaalihuoltolain mukaisten epäkohtailmoitusten tekemiseen ja käsittelyyn kehitetty SPro-ohjelma, jossa ilmoituksen voi tehdä sähköisesti. Nimetyt ilmoitusten vastaanottajat ja käsittelijät ovat lähiesimiehiä, jotka saavat herätteen saapuneesta ilmoituksesta. Lisäksi heräte ilmoituksesta välittyy järjestelmän kautta suoraan johtavalle viranhaltijalle. Ohjelma on kehitetty HaiPro-raportointiohjelman pohjalta, jolla laaditaan terveydenhuollon potilasturvallisuutta vaarantavat vahinkoilmoitukset. SPro otettiin tämän vuoden keväällä käyttöön myös Vantaalla.

Helsingissä on epäkohtailmoitusten tekemiseen ja käsittelyyn kehitetty SPro-ohjelma, jossa ilmoituksen voi tehdä sähköisesti.

Kuluneen vuoden aikana Helsingissä on jo ehtinyt kertyä jonkin verran kokemusta ilmoituksien teosta, vastaanottamisesta ja käsittelystä. Kaisa Pasanen sanoo, että SProta ovat käyttäneet luontevammin ne työntekijät, joilla on jo kokemusta HaiPron käytöstä. Ilmoituksia on pääasiassa tullut vanhusten palveluista ja ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä, kuten lastensuojelulaitoksista.

Kaikkiaan SPro-ilmoituksia on tullut reilut 100. Epäkohtailmoitukset ovat koskeneet puutteita asiakkaan asemassa ja oikeuksissa, asiakkaan kaltoin kohtelua sekä epäkohtia asiakasturvallisuudessa.

Ilmoituksen jälkeen puututaan

Sosiaalihuoltolain mukaisen omavalvonnan ja siihen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on luoda työpaikoille vahvaa keskustelu- ja kehittämiskulttuuria, jossa työtä ja palveluita voidaan tuottaa sosiaalihuollon asiakkaille mahdollisimman laadukkaasti.

”Ilmoitusvelvollisuus on hyvä ja tarpeellinen apu. Todellinen käyttö on kuitenkin oltava hallinnassa. Ilmoitusvelvollisuuskokonaisuuden käsitteet on tunnistettava asiakkaiden ja työntekijöiden kesken avaamalla ne yhdessä. Luodaan yhteisymmärrys pelisäännöistä.”

”Virallinen ilmoitusvelvollisuus antaa näkyvän kanavan asioiden käsittelyyn eivätkä asiat jää roikkumaan.”

Epäkohtien esiin nostamisen perinne on sosiaalihuollossa vielä ohut. Kyselyssä eräs vastaajista totesikin, että ”usein asiakkaan asiassa työntekijä saattaa havaita epäkohdan toisen palvelualeen palvelun tuottamisessa, mutta kovin herkästi ei kehdata tehdä ilmoitusta, vaikka pitäisi”.

− Meillä sosiaalihuollossa on vielä oppimista siinä, että epäkohtailmoitus toimisi aidosti kehittämisen välineenä ja esimiestyön tukena, eikä sitä miellettäisi kollegoiden työn kyttäämis- tai ilmiantojärjestelmäksi, toteaa Kaisa Pasanen.

Helsingissä sähköistä ilmoituskanavaa SPro-ohjelmaa viilataan käyttäjäkokemusten pohjalta. Pasasesta on tärkeää, että kiireisissä työpäivissä ilmoitusten tekeminen on vaivatonta ja sen voi tehdä omalta tietokoneelta. Työntekijälle on olennaista tietää, että ilmoituksen vastaanottaja on nimetty ja ilmoittaja voi seurata, miten ilmoituksen käsittely etenee.

Epäkohtien esiin nostamisen perinne on sosiaalihuollossa vielä ohut.

− Kehittämisen näkökulmasta on olennaista, että tieto epäkohdista kerääntyisi kootusti yhteen. Silloin näemme, mistä aihealueista ilmoituksia tulee ja mitä ilmoituksille on tehty. On myös tärkeää, että saamme kaupungin ylemmälle johdolle tietoa ja tilastoja siitä, missä kohdin palveluita on kehittämisen paikkoja.

Lakia noudattamaan – ilman pelkoa

”Ilmoitusvelvollisuuden käyttö tuntuu olevan yhä hierarkkista ja tuntuu, että saa ’pelätä joutuvansa hampaisiin’, jos esittää ’väärästä’ asiasta mielipiteitä.”

Talentia-lehden ilmoitusvelvollisuuskysely vahvistaa sen, mikä ammattijärjestö Talentian neuvontapalveluissa on jo havaittu. Koska epäkohtailmoittelun käytännöt ovat epäselviä, aiheuttaa tämä työntekijöissä epävarmuutta ja jopa pelkoja.

− Omavalvontasuunnitelma tulee tehdä yhteistyössä henkilöstön kanssa ja siitä tulee tiedottaa niin, että kaikki ovat tietoisia työpaikan toimintatavoista, painottaa Talentian ammattiasioiden päällikkö Marjo Varsa.

− Sen jälkeen ilmoitus ei voi enää tulla yllätyksenä. Yhdessä on sovittu, miten toimitaan, jos joku havaitsee asiakkaan palveluissa epäkohtia.

Sosiaalihuoltolain ilmoitusvelvollisuuspykälissä samoin kuin sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalihuoltolain soveltamisoppaassa todetaan selkeästi, että työntekijöiden oikeussuoja ei saa vaarantua ilmoituksen vuoksi eikä työntekijään saa kohdistaa mitään kielteisiä seuraamuksia ilmoituksen jättämisestä.

− Jos epäilee, että esimiehen tai ylemmän johdon käyttäytyminen muuttuu ilmoituksen tekemisen jälkeen, tulee asiasta keskustella johdon kanssa työpaikalla. Asiasta on hyvä keskustella myös työtiimissä, jotta saa useamman ihmisen havainnot tilanteesta, opastaa Varsa.

− Kohtelun muuttumisesta on hyvä esittää mahdollisimman konkreettisia esimerkkejä, jotta tilanteen korjaamistoimenpiteissä löydetään yhteinen näkemys. Tarvittaessa voi pyytää keskusteluun mukaan työsuojeluvaltuutetun.

Valvontakoordinaattorit tukena

Muutamissa kunnissa, kuten Tampereella ja Jyväskylässä on erityisiä valvontakoordinaattoreita, jotka päätyökseen työskentelevät sosiaalipalveluiden valvontatyössä.

Jyväskylän kaupungin valvontakoordinaattori Helena Mieskolainen on yksi kaupungin viidestä valvontakoordinaattorista. He seuraavat Jyväskylän kaupungin omien palveluiden sekä kaupungin ostopalveluiden ja palveluseteleillä tuotettujen palveluiden laatua. Etenkin yksityisten palveluntuottajien opastus, tuki ja valvonta ovat Jyväskylässä keskeistä, sillä yksityiset palveluntuottajat tuottavat merkittävän osan Jyväskylän lastensuojelun palveluista, ikäihmisten asumispalveluista ja erilaisista hoivapalveluista.

− Työni on sekä ennakoivaa valvontaa, kuten lupatarkastukset että suunnitelmallista valvontaa, jolloin pääpaino on seurannassa, ohjauksessa ja neuvonnassa. Reaktiivista valvontatyötä tehdään yhteistyössä aluehallintoviraston ja kaupungin palvelupäälliköiden kanssa, kun epäkohtia tulee esille eikä palveluiden laatu noudata sovittua.

Tavoitteemme on, että kaikki epäkohdat tulisivat tietoon.

Valvontakoordinaattorit ovat myös sosiaalihuollon henkilöstön tukena, jos epäkohtailmoituksen teko lähiesimiehelle tuntuu vaikealta.

− Jyväskylän kaupungin verkkosivuilla on julkisesti tarjolla sähköinen lomake, jota voi käyttää, jos työntekijä epäröi antaa suoraan tiedon epäkohdasta esimiehelleen. Ilmoituksen voi tehdä nimellä tai nimettömästi sosiaalipalveluiden valvontakoordinaattoreille, kertoo Mieskolainen.

− Tavoitteemme on, että kaikki epäkohdat tulisivat tietoon. Ilmoittaja voi halutessaan jättää yhteystietonsa yhteydenottoa varten. Ilmoitukset käsitellään luottamuksellisesti.

Helena Mieskolainen kantaa huolta valvontakoordinaattorien roolista sote-uudistuksessa. Hänestä olisi tärkeää, että valvontakoordinaattoreiden tehtävät säilyisivät ja heitä olisi lisää toimipisteiden omavalvontatyön ja aluehallintovirastojen rinnalle yhtenä laadunvarmistajana. Valvontatyön tarve, etenkin ohjaus ja neuvonta, ei ole vähenemässä, sillä esimerkiksi ilmoituksenvaraisten sosiaalipalveluiden määrä kasvaa tulevaisuudessa.

− Valvontatyöhön ja epäkohtiin puuttumisessa tarvitaan kunnissa tai tulevissa maakunnissa asiantuntijuutta ja osaamista sekä tosiasiallisia voimavaroja: omia yksiköitä, joissa on päätoimiset valvontakoordinaattorit.

− Toki sosiaalityöntekijät valvovat palveluntuottajien työtä ja laatua lukuisten muiden tehtäviensä lomassa, mutta tosiasiallisia resursseja valvontatyöhön on vasta harvassa kunnassa.

Helena Jaakkola

Asiakasta koskeva epäkohta

Sosiaalihuoltolain mukainen epäkohtailmoitus tehdään epäkohdasta tai sen uhasta, joka liittyy asiakkaan saamaan palveluun tai asiakasturvallisuuteen.

Epäkohdalla tarkoitetaan esimerkiksi asiakkaan epäasiallista kohtaamista, asiakkaan loukkaamista sanoilla, asiakasturvallisuudessa ilmeneviä puutteita, asiakkaan kaltoin kohtelua ja toimintakulttuurista johtuvia asiakkaalle vahingollisia toimia. Myös epäkohdan uhasta, joka on ilmeinen tai voi johtaa epäkohtaan, tulee ilmoittaa.

Kaltoin kohtelulla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä tai kemiallista eli lääkkeillä aiheutettua kaltoin kohtelua. Esimerkiksi asiakasta tönitään, lyödään tai uhkaillaan, käytetään hyväksi fyysisesti tai taloudellisesti, puhutellaan palvelussa epäasiallisesti ja loukkaavasti.

Epäkohta tai sen uhka voi olla asiakkaan aseman ja oikeuksien toteutumisessa tai perushoivassa ja hoidossa on vakavia puutteita. Asiakkaan palvelut eivät vastaa palvelutarpeeseen, ne poikkeavat sovitusta palvelusuunnitelmasta tai asiakkaan osallisuus ei toteudu tai lainsäädännön asettamissa aikarajoissa ei pysytä.

Epäkohdalla tarkoitetaan myös sitä, että pakotteita tai rajoitteita käytetään ilman asiakaskohtaista, määräaikaista lupaa. Huomiota on myös kiinnitettävä toimintakulttuurin kehittämiseen siten, että sen avulla voidaan pakon ja rajoitteiden käyttöä minimoida.

Kun epäkohta koskee työntekijää

Sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitus epäkohdasta tehdään aina asiakkaaseen kohdistuvista epäkohdista tai sen uhasta. Henkilöstöä koskevien työsuojelu- tai turvallisuusasioiden käsittelyyn on käytettävissä muut kanavat.

Esimerkiksi vaaratilanteissa ja työn kuormittaessa liikaa työnantajalla on työturvallisuuslain mukainen velvollisuus toimia tiedon saatuaan ja huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta.

Henkilöstön kuormitus otetaan puheeksi esimiehen kanssa ja yhdessä mietitään keinot kuormituksen vähentämiseksi. Keskustelussa on hyvä olla mukana työterveyshuolto ja työpaikan työsuojeluvaltuutettu, joka voi tarvittaessa viedä kuormitusta aiheuttavan asian työsuojelutoimikunnan käsiteltäväksi. Työnantajan tulee arvioida kuormituksen riskit ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin riskien poistamiseksi tai minimoimiseksi.

Jos työnantaja ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin, vaikka saa tiedon kuormittavasta tilanteesta, tulee asia viedä aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastajien tietoon. Myös tällöin valvova viranomainen voi antaa ohjeita ja määräyksiä työnantajalle.

Päivitetty 9.9.2018: poistettu vanhentunut ilmoitus Facebook-tapahtumasta.