Sosiaalihuollon näkökulmasta valinnanvapausmallissa on ongelmia
12.12.2017
− Jos valinnanvapauden vuoksi kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, riskit leikata sosiaalihuollon palveluiden resursseja ovat olemassa, sanoo ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Marjo Katajisto.
Lainsäädäntöä asiakkaan valinnanvapaudesta valmistellaan parhaillaan osana sote-uudistusta. Lokakuussa annettu uusi esitys valinnanvapaudeksi on saanut varauksellisen vastaanoton. Sosiaalihuollon näkökulmasta avoimia kysymyksiä on useita.
Kun sote-uudistukseen ryhdyttiin, asetettiin sille tavoitteina ainakin sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio, palveluiden saatavuuden alueellinen tasa-arvo ja kolmen miljardin säästötavoite. Lainlaatijan tavoitteena on, että valinnanvapaus lisäisi asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia, nopeuttaisi palveluun pääsyä, vahvistaisi peruspalveluja ja parantaisi palvelujen laatua ja kustannusvaikuttavuutta.
Lakiehdotus valinnanvapausmalliksi jouduttiin valmistelemaan tälle syksylle uudelleen, sillä edellinen esitys kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Kovaa kritiikkiä esitettiin myös julkisen sotetuotannon pakkoyhtiöittämisestä. Sosiaalipalveluiden paikka kokonaisuudessa oli ohut ja hahmottumaton.
Pakkoyhtiöittämisestä uudessa esityksessä on luovuttu, ja valinnanvapaus aiotaan ottaa käyttöön vaiheittain. Mutta kuinka onnistuneesti valinnanvapausluonnos tällä kertaa muutoin edistää sote-uudistuksen tavoitetta? Siihen otetaan parhaillaan kantaa, kun lakiesitys on lausuntokierroksella joulukuun 15. päivään asti. Eduskunnan käsittelyyn lakiehdotus on tulossa keväällä 2018.
Hankalasti hahmottuva asiakasseteli
Uudessa esityksessä annetaan paljon paino-arvoa asiakassetelille. Maakunnan antamalla asiakassetelillä asiakas voi hankkia sotepalvelunsa haluamaltaan palveluntarjoajalta.
Asiakassetelin piiriin tulisivat muun muassa kotipalvelu, kotihoito, asumispalvelut, sosiaalinen kuntoutus ja kotisairaanhoito tietyin rajauksin, lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvät terveydenhuollon ammattihenkilön yksittäiset vastaanottokäynnit, polikliinisesti toteutettavat kirurgiset toimenpiteet, kiireetön leikkaustoiminta.
Useat asiantuntijatahot ovat varoittaneet asiakassetelin ongelmista. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) pääjohtajan Juhani Eskolan mukaan ehdotetuilla kriteereillä on syntymässä maakuntien vaikeasti hallittava järjestelmä, ainakin integraation toteuttamisen ja kustannusten hallinnan näkökulmasta. Ehdotetut ratkaisut pikemminkin lisäävät kustannuksia aiempiin ehdotuksiin verrattuna. Siksi asetettu 3 miljardin säästötavoite karkaa entistä kauemmaksi.
Ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Marjo Katajisto sanoo, että valinnanvapausesityksessä on yhä monia epävarmuuksia. Esitys ponnistettiin valmiiksi kovan poliittisen väännön tuloksena ja kompromissit näkyvät.
Jos kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, riskit leikata sosiaalihuollon palveluiden resursseja ovat olemassa.
− Tämän esityksen perusteella asiakasseteleistä on tulossa tulkinnanvarainen järjestelmä, ja tällaisenaan se tuo varmasti epäselvyyksiä käytännön toimeenpanoon. Miten esimerkiksi tehdään valinnat henkilökohtaisen budjetin ja asiakassetelin välillä, kysyy Katajisto.
Katajisto arvioi, että asiakasseteleiden käytön velvoittavuus kaventaa maakunnan liikelaitoksen toimivaltaa eikä ota huomioon alueellisia olosuhteita. Jos asiakasseteli nostaa kustannuksia, miten turvataan riittävät voimavarat maakunnan liikelaitoksen sosiaalityöhön ja sosiaalipalveluihin.
− Jos kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, riskit leikata sosiaalihuollon palveluiden resursseja ovat olemassa.
Sosiaalihuollon paikka
Valinnanvapausesityksessä sotekeskuksista saa sosiaalipalvelujen neuvontaa ja ohjausta, ja tämä työ on määritelty sosiaalihuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.
− Olennaista on, että sosiaalihuollon henkilöstö työskentelee päätoimisesti sotekeskuksen palveluksessa, eikä vain piipahtele asiakkaan tilanteissa, Marjo Katajisto painottaa.
Katajiston mukaan on myös tärkeää, että suoran valinnan palveluihin kuuluva sosiaalihuollon ammatillinen neuvonta ja ohjaus erotetaan yksiselitteisemmin yleisestä valinnanvapauden käyttöön liittyvästä neuvonnasta ja markkinoinnista.
Työn mitoituksen näkökulmasta henkilöstön ”yhteiskäyttö” useammassa sotekeskuksen toimintayksikössä on ongelmallinen.
Esityksessä luonnostellaan, että sotekeskusten yhteydessä työskentelee myös maakunnan sosiaalipalvelujen henkilöstöä. Maakunnalla pitää olla yksi tai useampi sotekeskusten tiloissa työskentelevä ryhmä, johon kuuluu sosiaalityöntekijä, muita sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja tarpeen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Näin maakunnan henkilöstö tarjoaisi sotekeskuksissa sosiaalipalveluja ja tekisi palvelutarpeen arviointeja. Asiakkaan ei aina tarvitsisi hakeutua sitä varten maakunnan liikelaitoksen palveluyksikköön.
Esityksen mukaan asiakas ohjataan maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi, jos hän tarvitsee laajemmin palveluita tai palvelu edellyttää viranomaispäätöstä, jota ei voi tehdä sotekeskuksessa. Asiakas voidaan ohjata myös järjestön vertaistuen piiriin, jos varsinaisille sosiaali- ja terveyspalveluille ei ole tarvetta.
− Ehdotettu malli edellyttää vielä tarkempaa sääntelyä siitä, ettei tällaisesta konsultatiivisesta ryhmästä tule viranomaispäätöksiä tekevä kumileimaisin ja että yhteys sotekeskuksessa annettavaan sosiaalihuollon neuvontaan ja ohjaukseen on aito ja toiminnallinen, sanoo Katajisto.
Työn mitoituksen ja jaksamisen näkökulmasta henkilöstön ”yhteiskäyttö” useammassa sotekeskuksen toimintayksikössä on ongelmallinen.
− Miten silloin taataan riittävät henkilöstöresurssit ja kohtuulliset asiakasmäärät, jotta työtä voidaan tehdä tarvittavalla intensiteetillä ja asiakkaiden tarpeet huomioiden? Tämä on olennainen kysymys ratkaistavaksi, jotta sosiaalihuollon toimintaedellytykset voidaan turvata jatkossa, sanoo Katajisto.
