Sosiaalihuollon ammattien laillistaminen vahvistaa työtä ja luo ammatillista tasa-arvoa
25.9.2017
− Ammattihenkilölakiin kannattaa tutustua tarkasti, sillä se avaa silmiä omassa työssä toimimiseen ja vahvistaa ammatti-identiteettiä ja -profiilia, sanoo Riitta Husso. Kuva: Veikko Somerpuro
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei sinällään aseta henkilöstölle ammatissa toimimiseen lisävelvoitteita, koska kutakin toimialaa koskevat velvoitteet määritellään toimialaa koskevassa lainsäädännössä.
Uudet ammattihenkilölain asettamat velvoitteet koskevat ammattihenkilöiden valvontaa kuten esimerkiksi ammattihenkilön velvollisuutta antaa pyydettäessä valvontaviranomaiselle selvitys toiminnastaan.
Rekisterissä sosiaalihuollon henkilöstö on jaettu laillistettuihin ja nimikesuojattuihin ammattihenkilöihin. Rekisteröintiä koskeva laki koskee julkisen ja yksityisen työnantajan palveluksessa olevia sekä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, jotka työskentelevät sosiaalihuollon tehtävissä.
− Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki korostaa substanssien merkitystä, koska nyt valvotaan näiden substanssilakien toteutumista asiakastyössä, painottaa Valviran lakimies Riitta Husso.
Laki selkeyttää Husson mukaan joillekin ammattiryhmille oman työn perusteiden ja omaa toimintaympäristöä koskevan lainsäädännön tunnistamista.
Ammattihenkilölaki korostaa substanssien merkitystä, koska nyt valvotaan näiden substanssilakien toteutumista asiakastyössä.
Esimerkiksi lähihoitajalla saattaa joskus olla väärä käsitys oman toiminnan viitekehyksestä työskennellessään vaikkapa ympärivuorokautisessa asumisyksikössä, joka on sosiaalihuollon palvelua, eikä terveydenhuoltoa, kuten usein ymmärretään. Siellä hänen on noudatettava tehtävänkuvasta riippuen myös sosiaalihuollon lainsäädäntöä.
Vahvistaa ammattietiikkaa
Ammattihenkilölaki nostaa Riitta Hussosta vahvemmin esiin työntekijän velvollisuuden toimia tehtävässään niin, että asiakkaan oikeus laadukkaaseen palveluun ja hyvään kohteluun toteutuu. Laki velvoittaa työntekijöitä ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että työntekijällä on mahdollisuus lisä- tai täydennyskoulutukseen.
Husso muistuttaa, että sosiaalihuollon palveluja on valvottu ennen tämän lain voimaantuloakin, mutta aiemmin velvoitteiden laiminlyönnistä on seurannut vain hallinnollista ohjausta ja huomautus toimintayksikön toiminnasta vastaavalle esimiehelle. Nyt laiminlyönnistä voi aiheutua vakavampia seurauksia työntekijälle, joka on vastuussa siitä.
Laki vahvistaa henkilöstön sitoutumista ammattietiikkaan. Koska laissa määritellään sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatillisen toiminnan päämääräksi muun muassa sosiaalisen toimintakyvyn ja yhdenvertaisuuden edistäminen, oikeuttaa se työntekijää arvioimaan oman yksikkönsä toimintaa.
Myös sosiaalihuoltolaki velvoittaa puuttumaan asiaan, jos työntekijä huomaa asiakasturvallisuuden vaarantuneen. Epäkohtien esiin tuominen vaatii Husson mielestä joissakin toimintayksiköissä mahdollisesti toimintakulttuurin muutosta.
− Henkilökohtaisesti ajattelen, että esimiesten asenteilla on vahva vaikutus siihen, rohkenevatko työntekijät ottaa epäkohtia puheeksi, Husso sanoo.
− Rekisteröitymisvaatimus on yritetty rajata uusimpiin tutkintoihin, eli esimerkiksi kehitysvammahoitaja on nyt nimikesuojattujen piirissä, mutta sen aikaisempi tutkintonimike vajaamielishoitaja ei ole.
Sosiaalityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rakentamaan osaamisen ja koulutuksen perusteella.
Husson mukaan lain voimaantulon jälkeen Valviraan on tullut huolestuneita viestejä, että työnantajat eivät enää palkkaa rekisteriin kuulumattomia henkilöitä, ja vaativat rekisteröitymistä kaikilta sosiaalihuoltoon rekrytoitavilta.
− Tämä ei ole lain tarkoitus, sillä sosiaalihuollon kentällä tarvitaan hyvin paljon sellaistakin osaamista, jota ei ole vaadittu rekisteriin, kuten esimerkiksi päihdehuollon tutkinnon suorittaneita tai sosiaalipedagogisen tai varhaiskasvatuksen koulutuksen saaneita.
Vaikka ammattihenkilölaki ei koske varhaiskasvatuksessa työskenteleviä sosiaalialan koulutuksen saaneita, suositellaan kyseisiä työntekijöitä kuitenkin hakeutumaan rekisteriin. Jos henkilö haluaa vaihtaa jossain vaiheessa työhön sosiaalihuollon puolelle, voi työpaikka mennä sivu suun, jos häntä ei löydy rekisteristä.
− Rekisteröinnin käsittelyaika Valvirassa saattaa olla puolikin vuotta, Husso huomauttaa.
Tarkoituksenmukaiset tehtävärakenteet
Ammattihenkilölaki määrittelee, että sosiaalityöntekijän sijaisuuksia tekevillä henkilöillä tulee olla sosiaalityöntekijän kelpoisuus tai vähintään sosiaalityön aineopinnot ja niihin sisältyvä käytännön harjoittelu suoritettuna. Lisäksi henkilön on työskenneltävä ammattiin valmistuneen ja laillistetun sosiaalityöntekijän valvonnan ja johdon alaisena.
Nyt työnantajien haasteena on Husson mukaan rakentaa yksiköissä uudenlaiset, tarkoituksenmukaiset tehtäväkuvat. Tämä on myös lain keskeinen tavoite. Se luo edellytykset määritellä sellaiset tehtävät, jotka ovat työntekijän vahvinta osaamisaluetta, mikä puolestaan lisää asiakasturvallisuutta.
− Esimerkiksi sosiaalityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rakentamaan osaamisen ja koulutuksen perusteella, Husso huomauttaa.
Sote ja maakuntauudistusten toteutuessa tulee sosiaalipalvelujen järjestäjänä olemaan maakunta. Tämä saattaa helpottaa tehtäväkuvien rakentamista, koska se voidaan toteuttaa ilman, että jokaiseen kuntaan vaaditaan omat eri alojen asiantuntijat.
Sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä selvityksessä kerrotaan, että ammattihenkilölaki on otettu kunnissa pääosin hyvin vastaan.
− Iso osa kunnista ilmoitti, että ammattihenkilölaki ei ole hankaloittanut rekrytointitilannetta, Husso lisää.
Kentältä on saatu viestiä, että päteviä sosiaalityöntekijöitä on riittävästi, ja heitä valmistuu riittävästi yliopistoista. Siitä huolimatta joissakin kunnissa pätevän sosiaalityöntekijän sijaisen palkkaaminen on osoittautunut ongelmalliseksi.
− Tämä on oletettavasti johtunut siitä, että kunta ei ole ollut valmis maksamaan sijaiselle asianmukaista palkkaa, ja jotkut työnantajat saattavat palkkauksen perusteena pitää rekisteriin kuulumista, Husso arvelee.
Husso muistuttaa, että opiskelijoiden kannattaa tutustua ammattihenkilölakiin tarkasti, sillä se avaa silmiä omassa työssä toimimiseen ja vahvistaa ammatti-identiteettiä ja -profiilia, mikä on osaksi ollut lain säätämisen tarkoituskin. Laki velvoittaa myös ylläpitämään ja kehittämään omaa asiantuntemusta ja osaamista vahvemmin, kuin mitä oppilaitosten koulutus tarjoaa.
− Toivomme, että täydennyskoulutus puolella olisikin laajemmin tarjolla esimerkiksi verkkokoulutusta, jota voisi suorittaa helpommin työn ohessa, Husso sanoo.
