Varautuminen poikkeustilanteisiin on entistä tärkeämpää. Sosiaalialan ammattilaisilla on siinä merkittävä rooli.
Venäjän hyökätessä Ukrainaan tuli varautumisesta kriisitilanteisiin entistä tärkeämpää. Suomessa yhteiskunnan varautumista ohjaa Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jonka perustana on joka kolmas vuosi päivitettävä kansallinen riskiarvio.
Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin johtaa, valvoo ja yhteensovittaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriössä valmiusasioista vastaa valmiusyksikkö.
Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisvelvoite perustuu valmiuslakiin, pelastuslakiin ja toimialan omaan lainsäädäntöön.
– Varautumisvelvollisuus velvoittaa kunnan ja jatkossa hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavan viranomaisen varmistamaan valmiussuunnitelmien avulla, että heidän vastuullaan olevat perustehtävät ja kriisin tuomat uudet tehtävät pystytään hoitaman myös erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön valmiusyksikön neuvotteleva virkamies ja valmiussihteeri Merja Rapeli.
On varauduttava ennen kuin kriisi tapahtuu.
Rapeli on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä ja tehnyt väitöskirjansa sosiaalityön varautumisesta kriiseihin. Hän on työskennellyt myös Suomen Punaisella Ristillä kotimaan valmiuden tehtävissä.
Rapelin mukaan sosiaalityön tehtävänä osana varautumista ja kriisinhallintaa on vähentää haavoittuneisuutta ja edistää kriisinsietokykyä.
– Tärkeintä on varautua ennen kuin kriisi tapahtuu. Sotaan pitää varautua rauhan aikana. Nyt on hyvä aika laittaa varautumisasiat kuntoon, painottaa puolestaan Kuntaliiton varautumisen ja turvallisuuden erityisasiantuntija Ari Korhonen.
Hyvä valmiussuunnitelma pitää sisällään toimialakohtaista varautumista, investointeja ja tilannekuvajärjestelmiä. Tärkeintä on johtaminen.
– Johtamisen fasiliteetit kaikenlaisiin kriiseihin, myrskytuhojen aiheuttamasta sähkökatkoksesta sotatilanteeseen, on oltava olemassa, Korhonen painottaa.
Myös harjoitteluun on panostettava.
Kaikkea ei sosiaalitoimen tarvitse tehdä itse
Häiriö- ja poikkeustilanteissa sosiaalihuollolle kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi evakuoitujen huollon järjestäminen, ruoka- ja tarvikehuollon ja kiireellisen majoituksen järjestäminen, kriisipuhelinten avaaminen sekä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulon myöntäminen.
Kriisitilanteissa on pystyttävä huolehtimaan myös peruspalveluista, johon tarvitaan riittävä henkilöstömäärä. Lisäapua saa järjestöiltä ja seurakunnalta tai vapaaehtoistoimijoilta, muistuttaa Rapeli. Kaikkea ei sosiaalitoimen tarvitse tehdä itse.
Yksi tärkeä osa-alue on psykososiaalinen tuki ja henkisen kriisinkestävyyden luominen.
– Kun ihmiset saavat tarvitsemansa avun, luo se uskoa huomiseen, mikä on kriiseissä äärimmäisen tärkeää, Korhonen kertoo.
Päätoimijana aina palvelun järjestämisvastaava
Pienet sosiaalipalvelualueet olivat Rapelin väitöstutkimuksen mukaan suuria huonommin varautuneita. Kaikkeen ei kuitenkaan voi edes varautua, muistuttaa Rapeli.
– Kriisin alku on aina kaoottista. Se täytyy vaan hyväksyä.
Eteenpäin on kuitenkin menty.
– Kriiseistä, kuten Turun puukotustapauksesta tai covid-pandemiasta, on opittu paljon. Myös lainsäädännöllisiä muutoksia on tehty, ja esimerkiksi sosiaali- ja kriisipäivystysten roolia on vahvennettu, Rapeli kertoo.
Sosiaalipäivystys on usein ensimmäisenä hälytettävä yksikkö, joka vastaa kiireellisten toimien käynnistämisestä. Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys on valtakunnallinen toimija, jolla on rooli tukea muita sosiaalihuollon toimijoita äkillisissä kriiseissä erityisesti psykososiaalisen tuen osalta.
– Päätoimija on se, joka on palvelun järjestämisvastuussa. Tilanne voi mennä esimerkiksi niin, että STM:n valmiuspäivystäjä saa viestin valtioneuvoston tilannekeskuksesta. Valmiuspäivystäjä ottaa silloin yhteyttä Vantaalle. Se voi mennä myös toisin päin, niin että Vantaa ottaa yhteyttä, Rapeli havainnollistaa tiedon kulkua.
Kyseessä on Rapelin mukaan vuorovaikutuksellinen toimintamalli, jossa jokaisella on oma roolinsa.
– Varautuminen on ennen kaikkea verkostoitumista, Korhonen lisää.
Covid vauhditti Suomen tilannekuva- ja johtamisjärjestelmän uudistamista. Hyvinvointialueille siirryttäessä perustetaan viisi alueellista sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskusta. Myös valmiuslakia uudistetaan.
– Valmiuskeskuksilla on merkittävä rooli hyvinvointialueiden varautumisen kokoamisessa yhteen, Rapeli painottaa.
Korhosen mukaan hyvinvointialueisiin liittyvä lainsäädäntö ohjaa aikaisempaa tarkemmin organisaatioiden varautumista.
– Siellä on esimerkiksi erillisiä yksityiskohtia siitä, että on varauduttava yhteistyössä kuntien kanssa, tai että hankintasopimuksissa tai konserniohjauksessa on huomioitava varautuminen.
STM on lähettänyt viime syksynä kunnille, sairaanhoitopiireille ja aveille ohjauskirjeen valmiuden turvaamisesta hyvinvointialueille siirryttäessä.
Väestön suojaaminen tärkeä tehtävä
Vakavimmissa kriiseissä otetaan käyttöön valmiuslain mahdollistama poikkeustila. Näitä tilanteita voivat olla vaarallinen tartuntatauti, suuronnettomuus, ja aseellinen hyökkäys tai sen uhka.
Poikkeusoloissa sosiaalihuollon yksikkö voidaan velvoittaa laajentamaan tai muuttamaan toimintaansa, siirtämään oma toimintansa toimipaikan ulkopuolelle tai järjestämään toimintaa oman toimintansa ulkopuolella.
Myös työaikaan, irtisanomisiin ja lomiin sekä sosiaalietuusien myöntöperusteisiin voidaan tehdä muutoksia. Palvelutarpeen arvioinneista voidaan luopua.
– Sosiaalihuollon yksi tärkeistä tehtävistä poikkeusoloissa on väestön suojaaminen. Jos joutuisimme sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi niin sen tehtävänä on huolehtia, että haavoittuvimmassa asemassa olevat pääsevät suojiin, Rapeli kertoo.
Esimerkiksi Ukrainassa on havaittu, että pyörätuoleilla ei ole ollut pääsyä väestönsuojiin. Myös sijaishuollossa elävät lapset vaativat erityistä huomiota. Samoin vammaiset sekä asumisyksiköissä ja hoitolaitoksissa asuvat.
– Sijaishuollosta vastaavan sosiaalityöntekijän on esimerkiksi huolehdittava siitä, tarvitsevatko hänen vastuullaan olevat lapset väestönsuojaa ja miten he pystyvät pitämään yhteyttä vanhempiinsa, Rapeli havainnollistaa.
Valmiuslaissa säädetään erikseen terveydenhuollon koulutuksen saaneiden työvelvollisuudesta poikkeusoloissa. Vastaavanlaista työvelvollisuutta ei ole kirjattu sosiaalihuollon ammattilaisille.
– Jos poikkeusolot on julistettu sotilaallisen hyökkäyksen tai sen uhan vuoksi, voidaan kaikki Suomessa asuvat 18–68-vuotiaat velvoittaa tekemään lain tarkoittamaa tarkoituksenmukaista työtä, Rapeli kertoo.
Sosiaalialan ammattilaisia saattaa koskea myös työnvälityspakko. Sillä voidaan paremmin ohjata työvoimaa estämällä työvoiman rekrytointi tietyille toimialoille ja priorisoimalla tiettyjen toimialojen työvoimatarvetta.
Jos joudutaan sotatilanteeseen ja ottamaan käyttöön puolustustila, voi sotilasviranomainen määrätä väestön poistumaan alueelta, johon kohdistuu sotilaallinen hyökkäys tai sen uhka.
– Kiireellinen sosiaalihuolto kuuluu kunnan sosiaaliviranomaisille tällöinkin. Jos meillä olisi Ukrainan kaltainen tilanne niin ihmiset evakuoituvat turvallisimmille alueille maan sisällä. Silloin sitä vastaanottokykyä täytyy kunnissa olla, ja siihen on oltava varauduttu, Korhonen kertoo.
Hyvät valmiudet varautumiseen
Rapelin väitöstutkimuksen mukaan muut turvallisuusviranomaiset ja sosiaalialan ammattilaiset itse eivät riittävästi tunnista sosiaalityön merkitystä osana kriisinhallintaa.
– Haavoittuvista huolehtiminen on osa sosiaalialan ammattilaisten ammattieettisiä perusteita ja ydinosaamista. Haasteena on enemmänkin se, että roolia turvallisuusviranomaisena ei nähdä, Rapeli kertoo.
Varautuminen on verkostoitumista.
Ongelmana on Rapelin mukaan ollut valmiussuunnittelun pitäminen liian luottamuksellisena.
– Ennen näitä viimeisimpiä kriisejä meillä on ollut osassa kuntia vanha jäänne, että suunnitelmista ei saa kertoa. Valmiussuunnittelua tekevät ovat pitäneet asiaa niin luottamuksellisena, että sitä ei ole välttämättä juurrutettu osaksi perustyötä.
Osaamista sen sijaan ei puutu.
– Sosiaalityön ammattilaisilla on hyvät valmiudet varautumiseen, sillä me kohtaamme koko ajan ihmisten kriisejä. Meidän pitäisi osata ajatella, että olemme kriisityöntekijöitä, ja olla varautuneita mitä tehdään, kun päällä on isompi kriisi.
Hanna-Mari Järvinen
