Jyväskylän käytännöistä vaikuttunut sosiaalityöntekijä Kirsi Ingalsuo toivoo, että Sisukas-malli rantautuisi pian hänen kotikaupunkiinsa Turkuun. Kuva: Jussi Vierimaa
Mitä kaikkea sijoitetun lapsen tai nuoren koulunkäynnissä pitää ottaa huomioon? Jyväskylässä asian parissa työskentelee Sisukas-tiimi, joka kokoaa oppilaan tueksi moniammatillisen yhteistyöverkoston.
Miten kouluasiat vieraassa kaupungissa toimivat? Tähän kysymykseen sijaishuollon sosiaalityöntekijä törmää aina, kun hänen vastuullaan oleva lapsi tai nuori lähtee toiselle paikkakunnalle.
Tällaisessa tilanteessa oli hiljattain myös Turun kaupungin sijaishuollon sosiaalityöntekijä Kirsi Ingalsuo. Hän oli saanut asiakkaakseen kaksi lähes kielitaidotonta nuorta, joille oli varmistunut sijaishuoltopaikka Jyväskylästä.
Tällä kertaa Ingalsuo ei joutunut selvittelemään kouluasioita yksin. Jyväskylässä häntä auttoi Sisukas-tiimi, joka koordinoi Jyväskylässä asuvien sijoitettujen lasten ja nuorten opetusjärjestelyjä ja kokoaa heidän koulunkäyntinsä tueksi moniammatillisen verkoston.
– Sisukas-toiminta on ollut aivan pelastus, Ingalsuo sanoo.
Hän kiittelee Sisukas-tiimin erityisopettajia Tuulikki Löppöstä ja Taina Vaismaata siitä, että nämä tutustuivat hänen asiakkaisiinsa, perehtyivät näiden taustoihin ja osasivat suunnitella molemmille juuri oikeanlaisen koulupolun. Opettajakaksikko myös kutsui koolle tarvittavat yhteistyötahot.
– On aina lapsen ja nuoren etu, että koko verkosto on hänen asioitaan puimassa ja kaikki tietävät, missä mennään, Ingalsuo painottaa.
Täsmäratkaisu ongelmiin
Jyväskylän kaupunki vakinaisti lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuun luoman Sisukas-toiminnan työskentelymallikseen yhteiskehittämisen tuloksena vuonna 2020.
Kaupunkiin oli lyhyessä ajassa perustettu useita yksityisiä lastensuojelulaitoksia, joihin sijoitetut lapset ja nuoret aloittivat opiskelunsa lähikouluissa hallitsemattomasti kesken lukuvuoden.
Koulupolun suunnittelussa tärkeää ottaa huomioon oppilaan taustat.
Monilla heistä oli traumataustansa vuoksi vakavia koulunkäynnin, tunne-elämän ja oppimisen vaikeuksia, joiden aiheuttamiin yksilöllisiin tuen tarpeisiin lähikoulut eivät pystyneet kunnolla vastaamaan.
Tätä nykyä siltaa lastensuojelun, sijaishuoltopaikan ja koulun välille rakentaa Sisukas-tiimi. Jyväskylän malliin kuuluu myös Vaajakosken yhtenäiskoulun alaisuudessa toimiva Sisu-ryhmä, joka tarjoaa yksilöllistä pienryhmäopetusta lähikouluun siirtymiseen valmistautuville yläkouluikäisille.
Nuori mukana päättämässä
Jyväskylän mallin vahvuuksia ovat yhteistyön systemaattisuus ja sujuva tiedonkulku. Kun jyväskyläläiseen sijaishuoltopaikkaan muuttaa uusi oppilas, sijaishuoltopaikka ottaa kouluasioissa ensimmäisenä yhteyttä Sisukas-tiimiin. Tämän jälkeen tiimi aloittaa koulunkäynnin järjestämisen.
– Aina mennään mahdollisimman lähelle niin sanottua normaalia ratkaisua eli lähikoulua ja ihan tavallista ryhmää. Sisu-ryhmä tulee kysymykseen sellaisessa tilanteessa, jossa oppilas ei voi mennä kouluympäristöön, Taina Vaismaa kertoo.
Palavereihin kutsutaan aina koululainen itse sekä hänen lähiverkostonsa. Oleellisinta on, että oppilas saa kertoa omat näkemyksensä suunnitelluista tukitoimista ja tavoitteista.
– Kun nuori osallistetaan päätöksentekoon, hänet saadaan sitoutumaan suunnitelmaan, Tuulikki Löppönen kiteyttää.
Kullanarvoinen koulu
Sijoitetut nuoret ovat jyväskyläläisten kokemuksen mukaan halukkaita käymään koulua, koska heille on tärkeää toimia kuten muutkin ikäisensä.
Tämä on hyvä uutinen, koska sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on tutkimusten mukaan moninkertainen riski syrjäytyä koulutus- ja työelämän polulta.
Erityisopettajat Tuulikki Löppönen (vas) ja Taina Vaismaa ovat Sisukas-työssä oppinnet paljon lastensuojelusta. Nykyään heistä tuntuisi hurjalta suunnitella opetusta ilman kontaktia sosiaalityöntekijään. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Sosiaalityöntekijä Kirsi Ingalsuo painottaa koulun kuntouttavaa roolia. Kun elämä on huostaanoton tai sijaishuoltopaikan vaihtumisen vuoksi kaaoksessa, kaikki säännöllisyys on kultaakin kalliimpaa.
– Jos nuori pääsee vaikka tunniksi kouluun joka päivä, se tuo elämään rytmiä ja syyn nousta aamulla.
Koulupolun suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon oppilaan taustat. Tässä tarvitaan tiivistä yhteistyötä lastensuojelun kanssa.
– Sijaishuollon piirissä olevien lasten tapauksessa sosiaalityöntekijä on ihan avainhenkilö, Vaismaa korostaa.
Vaikka palaveriaikataulujen yhteen sovittaminen on joskus haastavaa, käytännössä laaja moniammatillinen yhteistyö toimii jyväskyläläisten mielestä hyvin.
Suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten oppilaalle mietityt tukitoimet saadaan oikeasti toteutettua. Kapuloita rattaisiin heittää esimerkiksi se, että oppilaiden on vaikea saada riittävää lastenpsykiatrista hoitoa.
Vuosikymmen kehittelyä
Valtakunnallisesti Sisukas on menestystarina, joka on syntynyt pitkän työn tuloksena.
Toiminnan juuret ovat pohjoismaisessa yhteistyössä. Vuosina 2012–2016 lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu kehitti ruotsalaiseen Skolfam-toimintaan pohjautuvan Sisukas-mallin perheisiin sijoitettujen alakoululaisten koulunkäynnin tueksi.
Sisu-ryhmä oli paras koulu, jossa olen ollut.
Monitoimijaista yhteistyömallia pilotoitiin Keski-Suomessa lupaavin tuloksin, ja malli voitti Talentian Hyvä käytäntö 2016 ‑palkinnon.
Pesäpuu teki pilotista vaikuttavuustutkimuksen ja ryhtyi levittämään tukimallia Keski-Suomen ulkopuolelle. Heti alkuun kävi selväksi, että työtä hidastaa tiedon puute kentällä.
– Meidän ammattilaisten roolit ja vastuut olivat epäselviä, tieto ei kulkenut ja salassapitoasiat mietityttivät. Kouluissa ei tunnettu riittävästi lastensuojelun prosesseja ja sitä, mitä lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen tapahtuu. Lastensuojelusta taas puuttui tietoa koulun tukimuodoista, kuvailee Pesäpuun kehittämispäällikkö Hanna-Leena Niemelä, joka on itse taustaltaan sosiaalityöntekijä.
Malli juurtuu hiljalleen
Pesäpuulaiset istuivat kuntien kehittäjäryhmien kanssa pohtimaan, mitä annettavaa eri ammattiryhmillä on sijoitetun lapsen koulunkäynnin tukemiseen. Yhteisissä keskusteluissa kirkastui näkemys siitä, millainen palvelupolun olisi syytä olla.
Pesäpuu-järjestön kehittämispäälliköt Hanna-Leena Niemelä ja Christine Välivaara haluavat vahvistaa koulujen traumatietoisuutta. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
– Nyt Sisukas tunnetaan jo niin hyvin, että käytännön juurtumisia on lähtenyt tapahtumaan, iloitsee Pesäpuun kehittämispäällikkö, psykologi Christine Välivaara.
STEA-rahoituksen turvin yhteistyömallia on levitetty yhteentoista maakuntaan, joista kolmessa toiminta on jo vakiintunut tai sitä ollaan aloittamassa. Esimerkiksi Satakunnassa on vahvistettu eri toimijoiden osaamista ja luotu kuntiin yhtenäisiä käytäntöjä.
Tärkeitä kumppaneita Sisukkaan kehittämis- ja levittämistyössä ovat Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) sekä Vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkosto (VIP).
Kehittämisyhteisö Pesäpuun nykyinen rooli on koordinoiva ja konsultoiva: se tukee uusia Sisukas-tiimejä, järjestää koulutuksia, tuottaa materiaalia ja tutkimusta sekä kokoaa Sisukas-verkostoa. Lisäksi järjestö kehittää Sisukas-mallia laajentamalla toimintaa varhaiskasvatukseen.
Pesäpuu toivoo, että Sisukas- mallin mukaiset yhtenäiset käytännöt otettaisiin käyttöön tulevilla hyvinvointialueilla. Näin sijoitettujen lasten ja nuorten oikeudet oppia toteutuisivat tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta.
Iso apu sosiaalityöntekijälle
Jyväskylän käytännöistä vaikuttunut Kirsi Ingalsuo toivoo, että Sisukas-malli rantautuisi pian hänen kotikaupunkiinsa Turkuun.
– Minun työtäni Sisukas on helpottanut valtavasti. Se on myös vienyt omien nuorteni elämää eteenpäin.
Ingalsuosta on ollut huikeaa seurata, miten traumataustaisista ja kielitaidottomista nuorista on oikeanlaisen tuen ansiosta kasvanut suomalaisen yhteiskunnan jäseniä.
– Itse en olisi osannut etsiä Jyväskylästä oikeita vaihtoehtoja.
Pari oppiainetta kerrallaan
Kun haasteita on paljon, ratkaisut ovat yksilöllisiä ja luovia. Jyväskylän Vaajakosken nuorisotilassa toimivassa Sisu-ryhmässä käyvät koulua ne nuoret, joille lähikoulu ei ole vaihtoehto.
Ryhmässä työskentelee kaksi erityisopettajaa ja yksi sote-alan ammattilainen. Ryhmän nuorilla on usein takanaan erittäin rankkoja kokemuksia, jotka ovat nakertaneet heidän itsetuntoaan ja luottamustaan aikuisiin.
Kaikkein tärkeintä onkin saavuttaa nuoren luottamus ja valaa uskoa hänen kykyihinsä, kuvaa erityisopettaja Eerikki Koivu.
Yksilöllisellä opinpolulla nuori opiskelee korkeintaan kahta tai kolmea oppiainetta kerrallaan. Tällä taktiikalla eräskin nuori, joka aiemmin oli karttanut koulunkäyntiä, innostui suorittamaan kahdesta oppiaineesta koko yläkoulun oppimäärän.
– Näin saatiin se kokemus, että koulu on ihan kivaa. Opettajan pitää osata lukea oppilasta ja antaa palaa vaan, kun jokin asia kantaa, Koivu sanoo.
Sisu-ryhmän opetusfilosofiassa otetaan huomioon paitsi oppilaan vointi myös hänen kiinnostuksen kohteensa. Monia opiskeltavia asioita voi käydä läpi vaikka mopoa rassatessa.
Joskus koulunkäynti tökkii siksi, että lukeminen tai kirjoittaminen on nuorelle vastenmielistä. Sisu-ryhmässä oppisisällöt voi halutessaan kuunnella tai katsella videolta, ja vastaukset voi kertoa opettajalle suullisesti.
Koivun mieleen on jäänyt palaute, jonka hän sai entiseltä oppilaaltaan:”Sisu-ryhmä oli paras koulu, jossa olen ollut.”
