Sisukas auttaa sijoitettua lasta kouluelämässä

Miten varmistaa, että sijoitetulla lapsella menee koulussa hyvin? Keski-Suomessa kehitetty yhteistyömalli tiivistää sijaishuollon, koulun ja sijaisvanhempien yhteistyötä. Malli voitti Talentian Hyvä käytäntö 2016 ‑palkinnon.

Lapsen palaute Sijoitettu lapsi koulussa ‑projektista (Sisukas) kertoo, että Keski-Suomessa on löydetty toimivat tavat sijoitettujen lasten koulunkäynnin tukemiseen.
Lastensuojelun erityisosaamisen keskus Pesäpuu lähti etsimään keinoja, joilla sosiaalitoimen, sijaisvanhempien ja koulun välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää. Pohjoismaisen yhteistyön siivittämänä syntyi monitoimijainen Sisukas-malli, jota testaamaan on päässyt kaksikymmentä esi- ja alakouluikäistä sijoitettua lasta. Työssä ovat alusta asti olleet kiinteästi mukana Jyväskylän kaupungin sijaishuollon sosiaalityöntekijät.

Työskentelyssä on projektipäällikkö Christine Välivaaran mukaan paljon samaa kuin oppilashuollossa, mutta Sisukas-mallissa koulunkäynnin tuki on suunnitelmallista ja pitkäjänteisempää.
– Ydin on se, että kootaan monialainen verkosto, rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja osallistetaan perhettä ja lasta, Välivaara kiteyttää.

”Sisukas on tuonu kaikkea, mitä lapsi tarvitsee, että koulussa menis, ei kun menee nyt paremmin.”

Tämä tarkoittaa, että tukea tarjotaan paitsi oppilaalle itselleen myös hänen sijaisvanhemmilleen ja koululle. Ammattikuntien vastuunjaot ovat selvät. Sosiaalityöntekijä huolehtii siitä, että lapsen oikeudet opintiellä toteutuvat.
Tukitoimien vaikuttavuutta on nyt seurattu kahden vuoden ajan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– Palautteen mukaan monen lapsen asiat ovat liikahtaneet eteenpäin, sanoo sijaishuollon sosiaalityöntekijä Maija Teppo.

Tärkeä tukiverkko

Sisukas-mallin teho perustuu siihen, että lapset saavat yksilöllistä, tutkittuun tarpeisiin perustuvaa tukea. Jokaiselle lapselle tehdään psykologinen ja pedagoginen kartoitus, jonka pohjalta rakennetaan hänelle sopiva oppimisympäristö.
Tämän lisäksi psykologi ja erityisopettaja haastattelevat lapsen, sijaisvanhemmat, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän sekä opettajan. Sosiaalityöntekijä puolestaan hankkii tietoa lapsen biologisilta vanhemmilta ja pitää nämä ajan tasalla lapselle suunnitelluista tukitoimista. Monesta lähteestä saadut tiedot auttavat koulua ja sijaisvanhempia kannustamaan lasta oikealla tavalla.

”Matematiikan koe on nyt helpompi, kun saan vain yhden tehtävän kerrallaan.”

– Kun lapsella on ympärillään hyvä tukiverkosto, hän voi paremmin. Myös sijaisvanhemmat jaksavat paremmin ja opettajat pääsevät helpommalla, kun lapsi saa tarvitsemansa tuen, Teppo huomauttaa.
Kehittäjäsosiaalityöntekijä Johanna Liukkonen on toisinaan törmännyt ajattelutapaan, jossa huoli lapsen hyvinvoinnista loppuu sijoitukseen.
– Todellisuudessahan näin ei ole. Siitä se työ vasta alkaa!

Tutkimusten mukaan kolmasosalla lapsista ilmenee jo lastensuojelun asiakkaaksi tullessaan vaikeuksia koulunkäynnissä. Huostaanoton aikana kouluvaikeudet pysyvät ennallaan tai jopa pahenevat. Ellei ongelmiin puututa, nuori voi pudota koulupolulta ja jäädä ilman ammattitutkintoa. Jyväskylässä tehtiin kolme vuotta sitten selvitys, jonka mukaan noin kuudellakymmenellä prosentilla sijoitetuista lapsista oli tarvetta erityiselle tuelle. Lisääntyneet oppimisvaikeudet ovat aiheuttaneet perhehoitajissa neuvottomuutta.
Jyväskylässä sijaisvanhemmille painotetaan jo koulutuksessa, että sosiaalityöntekijään saa olla yhteydessä missä tahansa mieltä painavassa asiassa.
– Pienikin asia on riittävän iso, Teppo korostaa.
Jyväskylä tukee perhehoitajiaan myös sosiaaliohjauksen, mentoroinnin, vertaistuen ja työnohjauksen keinoin.

Lapsen ääni esiin

Hanketta valmistellessaan Sisukas-tiimi jututti sijoitettuina olleita nuoria saadakseen selville, millaisia asioita lapset työskentelyssä arvostavat. Ykköseksi nousi kuulluksi tuleminen.
Sisukas-mallissa lapsi saa olla mukana häntä koskevissa palavereissa. Hänelle kerrotaan etukäteen, mitä koulupalaverissa on tarkoitus käsitellä. Lapsi saa halutessaan ottaa tuekseen itselleen läheisen ihmisen.
Heti tapaamisen alussa aikuiset kysyvät lapsen kuulumisia ja koulunkäyntiin liittyviä toiveita. Palaverin aikana oppilas saa kertoa mielipiteensä esille nousseista vaihtoehdoista, kuten tukiopetukseen menemisestä. Ratkaisuja etsitään yhdessä esimerkiksi kuvakorttien ja piirtämisen avulla.

”Kiva kun minulta kysellään palaverissa, koska multa vaan harvoin kysellään kouluasioista.”

Hienovaraisuus on työskentelyssä tärkeää. Siksi lapsella on oikeus pysyä anonyymina ja ”olla tuntematta” Sisukas-tiimin jäseniä, kun he tulevat koulun käytävällä vastaan.
– On tärkeää, että sijoitettuja lapsia ei leimata. He ovat ihan tavallisia lapsia ja heillä onoikeus olla sitä myös koulussa, Välivaara sanoo.

Koulu arjen peruspilarina

Koulu on Välivaaran sanoin paikka, jokakutsuu lasta tavalliseen arkeen. Koulu tarjoaa säännöllisiä rutiineja ja turvallisuuden tunnetta, mikä on sijoitetulle lapselle erityisen tärkeää.
– Kun perusasiat ovat kunnossa, se antaa mahdollisuuden opiskella rauhassa, sanoo kehittäjäpsykologi Elisa Oraluoma.
Koulussa lapsi pääsee harjoittelemaan myös sosiaalista kanssakäymistä ja vastuun ottamista omista asioista. Sijoitetulla lapsella voi aiempien kokemustensa vuoksi olla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Sisukas-tiimi on huomannut, että kokonaisvaltainen tuki on auttanut koululaisia myös kaverisuhteiden luomisessa.
– Se on iso juttu lapsen elämässä, Oraluoma toteaa.

”Kavereita on tullu enemmän. Mun kaveri sanoi, että mä oon muuttunu aika paljon, koska eskarissa mä aina pelleilin.”

Kohti valtakunnallista mallia

Sisukas-hanke päättyy ensi vuoden lopussa, mutta Pesäpuu hakee toiminnalle jatkorahoitusta. Tavoitteena on juurruttaa työskentelytapa sosiaalityöhön ja kouluihin koko maassa. Mallin evittämiseen liittyy vielä avoimia kysymyksiä. Pesäpuu etsii tutkimusrahoitusta, joka mahdollistaisi kansainvälisen artikkelin laatimisen Keski-Suomessa kerätystä aineistosta. Laaja tutkimusnäyttö helpottaisi mallin juurruttamista.
– Päättäjille pitää olla faktaa. Heille täytyy perustella joko kustannussäästöillä tai tutkimuksella, miksi jokin asia on tärkeä, huomauttaa Jyväskylän kaupungin sijais- ja jälkihuollon johtava sosiaalityöntekijä Ritva Salpakoski.

”Mun elämä oli ennen vuoristorataa. Sitten te tulitte ja pelastitte mut.”

Hidasteista huolimatta projektipäällikkö Välivaara on toiveikas. Malli on juurtumassa Jyväskylään, ja useista kunnista on tullut tiedusteluja mahdollisuudesta saada hyödyntää työtapaa. Välivaara uskoo, että taloudellisten säästöjen mahdollisuus herättää päättäjissä kiinnostusta.
– Hankkeessamme on ollut mukana kaksikymmentä sijoitettua lasta verkostoineen. Se ei ehkä uulosta paljolta, mutta jos voimme auttaa näiden lasten elämää, puhutaan valtavista säästöstä verrattuna siihen, että syrjäytymisriskit toteutuisivat.

Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät hyvätkään työskentelymallit ole oikotie onneen. Lapsen tukiverkostoon kuuluvien aikuisten on oltava kärsivällisiä ja ymmärrettävä, että muutokset lapsen hyvinvoinnissa voivat tapahtua hitaasti.
– Muutokset edellyttävät paljon toistoa, johdonmukaisuutta ja seurantaa. Mutta se kantaa kyllä tulosta.

Minna Kurvinen

Sitaatit ovat projektissa mukana olleiden lasten kommentteja. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Talentia-lehti 6–2015.