Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi 18.5. tiedotustilaisuudessaan käynnistävänsä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen.
Valmistelu tehdään virkamiestyönä ja sen tueksi kootaan asiantuntijaverkosto lastensuojelun kentän ammattilaisista, kokemusasiantuntijoista ja alan yhdistysten edustajista.
Myös kaikki aiemmat lakiin liittyvät selvitystyöt ja hankkeet luvataan käydä valmistelussa huolellisesti läpi.
Remontti on sen verran mittava, että uutta lakia on lupa odottaa vasta seuraavan hallituskauden aikana.
Lain kokonaisuudistus on järkevää aloittaa juuri nyt, kun samaan aikaan uudistetaan myös mielenterveys- ja päihdelainsäädäntöä, valmistellaan perusterveydenhuollon hoitotakuuta ja käynnistettiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuutta ja riittävyyttä koskeva poikkihallinnollinen ohjelma.
Hyvät tavoitteet, heikot tulokset
Nyt voimassa oleva lastensuojelulaki säädettiin vuonna 2008. Se ei ole lunastanut sille asetettuja korkeita odotuksia: Lain ensisijaisena tavoitteena oli vähentää sijaishuollon tarvetta varhaisemman vaiheen tuella, mutta kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä on kasvanut Suomessa vuodesta toiseen.
Remontti on mittava.
Lisäksi lastensuojelun kustannukset ovat viimeisen 14 vuoden aikana kasvaneet jopa asiakasmääriä voimakkaammin ja kasvavat yhä.
Vuoden 2008 lain tavoitteena oli myös lisätä asiakaslähtöisyyttä ja varmistaa lapsen etu päätöksenteossa, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kertoo.
– Kasper ry: n vasta julkaistun, huostaan otettujen lasten vanhemmille tehdyn kyselyn mukaan lastensuojelun asiakkaina olevat perheet kuitenkin kokevat, että he eivät ymmärrä lastensuojelun tavoitteita ja toimintatapoja lainkaan tai vain hyvin heikosti, Pekkarinen sanoo.
– Myös tilanteet, jossa lapsen etua ei huomioida ovat sekä eduskunnan oikeusasiamiehen että aluehallintoviranomaisten tarkistusten mukaan verrattain yleisiä.
Palvelujen valvontakin on ollut puutteellista, mikä johtuu Pekkarisen mukaan siitä, että palveluntuottajien omavalvontaan on luotettu liikaa ja viranomaisvalvonnan resurssit ovat jääneet vähäisiksi.
Työ on myös käynyt monilla paikkakunnilla ammattilaisille liian kuormittavaksi, minkä myötä vaihtuvuus alalla on suurta ja paikkoja jää myös täyttämättä.
Osittaisuudistus jää kesken
Viime maaliskuisessa lapsiasiavaltuutetun kertomuksessaan eduskunnalle Pekkarinen kannatti lastensuojelulain kokonaisuudistusta.
– Samalla kuitenkin korostimme sitä, että kokonaisuudistuksen rinnalla olisi erittäin tärkeää edistää nyt käynnissä olevan osittaisuudistuksen tavoitteita aikataulussaan, Pekkarinen huomauttaa.
STM:n mukaan osittaisuudistus kuitenkin lopetetaan. Osittaisuudistuksen agendalla oli monia vaativaan sijaishuoltoon liittyviä parannusehdotuksia, jotka nyt siirtyvät hamaan tulevaisuuteen.
– Kenttä odotti erityisesti päihdehoitoon liittyvien rajoitustoimenpiteiden kirkastamista eli sitä, millä perusteilla ja kuinka laajasti lapsen ja nuoren päihteiden käyttöä voidaan estää sijaishuollossa tietyin rajoitustoimenpitein, Pekkarinen kertoo.
Toiveena oli myös pitkittää erityisen huolenpidon osastohoidon kestoa ja saada selkiytyksiä laitoksesta poistuneen nuoren etsimiseen.
– Nämä olivat kohtia, jotka kentällä on koettu hyvin vaikeiksi tällä hetkellä hoitaa lapsen edun mukaisella tavalla. Se ymmärrettävästi harmittaa, että näiden kohtien voimaanastuminen siirtyy tulevaisuuteen.
Lastensuojelun visio tulee kirkastaa
Lastensuojelun Keskusliitto on kannattanut lain kokonaisuudistusta jo pitkään. Keskusliiton erityisasiantuntija Annukka Paasivirtaa ilahduttaa se, että uudistusurakan ensimmäisenä tavoitteena on selkiyttää lastensuojelun kokonaisvisio.
Tämän hahmottamistyön arvioidaan valmistuvan helmikuussa 2023.
– On hienoa, että heti valmistelun aluksi tartutaan kokonaisvisioon. Lasten suojelemiseksi tarvitsemme nimenomaan selkeämpää kokonaisnäkemystä kaikkien alan toimijoiden omista tehtävistä ja yhteistyöstä, Paasivirta sanoo.
Kun sosiaalihuoltolakiin tehtiin iso uudistus vuonna 2015 moni tukitoimi, joka oli aiemmin ollut lastensuojelun avohuollon piirissä, siirtyi sosiaalihuoltolain mukaiseksi palveluksi.
– Tässä kohdin olisi pitänyt keskustella perusteellisemmin siitä, mikä on lastensuojelun tehtävää ja mikä taas eri sektoreiden yhteistä tehtävää, Paasivirta katsoo.
Nyt lastensuojelu on Paasivirran mukaan jäänyt usein aivan liian yksin.
– Keskeistä on yhteisen vastuun kantaminen ja visio siitä, miten yhteistä työtä jatketaan sen jälkeen, kun on päädytty vaikkapa lapsen sijoitukseen. Jos huostaan otettu lapsi on tarvinnut psykiatrista hoitoa, pitää tietää miten jatkuvuus siihen varmistetaan.
Joissakin kunnissa ihmisiä on kannateltu liian kauan sosiaalihuoltolain mukaisissa tukitoimissa. Lastensuojeluasiakkuuden alettua, tilanne on jo niin kriisissä, että ainoa mahdollisuus on ollut alkaa valmistella kodin ulkopuolista sijoitusta.
– Kokonaisuudistuksessa täytyy päästä siihen, että lapsille ja perheille saataisiin riittävä apu riittävän aikaisin. Koskaan ei saisi tulla tunnetta siitä, että sijoitus olisi ollut estettävissä aiemmalla tuella, Annukka Paasivirta miettii.
– Intensiivisempi varhainen tuki voi totta kai hetkellisesti aiheuttaa paljon kustannuksia, mutta kuten hyvin tiedetään kodin ulkopuolinen sijoitus on vielä kalliimpaa.
Visioon liittyen Paasivirta näkisi tärkeänä myös saada lastensuojelun hieman mörkömaista mainetta paranemaan.
– Tällä hetkellä perheet kokevat varmasti helposti häpeäntunnetta, kun lastensuojelu mainitaan. Uhkan ja syyllisyydentunteiden sijaan lastensuojelu tulisi nähdä tukitoimien jatkumona ja asioiden yhdessä ratkaisemisen välineenä, hän linjaa.
– Jo nykyisen sosiaalihuoltolain mukaisesti yhteydenoton lastensuojeluun voi tehdä myös yhdessä lapsen ja perheen kanssa, mutta tätä harvoin tapahtuu. Olisi tärkeää lisätä lasten ja perheiden osallisuutta omaan prosessiinsa silloin, kun kyse ei ole kiireellisestä, päivystyksellisestä tilanteesta.
Henkilöstömitoitus ehti voimaan
Nyt lopetetusta lain osittaisuudistuksesta ehti vuoden alussa astua voimaan kauan odotettu henkilöstömitoitus. Nyt lain mukaan yhdellä ammattilaisella saa olla asiakkaana enintään 35 henkeä ja vuoden 2024 jälkeen 30 henkeä.
THL seuraa STM:n toimeksiannosta mitoituspykälän toteutumista. Aineistoa on koottu kahdella kuntakyselyllä.
– Teimme kyselyt sekä johdolle että sosiaalityöntekijöille, ja nyt olemme tulosten analysointivaiheessa, seurannan vastuuhenkilö ja lastensuojelun kehittämispäällikkö Laura Yliruka THL:stä kertoo.
– Jatkossa tilannetta tullaan seuraamaan puolivuosittain, mutta seurannan muodosta vielä keskustellaan.
Lastensuojelun maine saatava paremmaksi.
Huomautuksia ja määräyksiä lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamisessa – mikä liittyy myös asiakkaiden määrään sosiaalityöntekijää kohti – on annettu viidelle kunnalle tai kuntayhtymälle: Oululle, Varkaudelle, Essotelle, Kaavin kunnalle ja Siun sotelle. Rovaniemelle on annettu huomautus, koska useille lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille ei ollut nimetty lasten asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää.
Kuntien lastensuojelun tilanne on tiedossa myös Talentiassa.
– Olemme saaneet lukuisia yhteydenottoja siitä, että kunnat eivät ota lakia vakavasti ja tee todellisia toimenpiteitä rekrytoidakseen sosiaalityöntekijöitä. Kyseessä ei ole leikin asia vaan lapsen etu, painottaa Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.
Työntekijöiden huoli koskee kautta linjan juuri lastensuojelun henkilöstövajetta ja sen seurauksia.
– Sosiaalihuollon henkilöstöä sitoo ilmoitusvelvollisuus. Tilanteissa, joissa työnantaja ei kanna omaa vastuutaan, tulee työntekijöiden ja esihenkilöiden tehdä siitä ilmoitus oman alueen aluehallintovirastoon. Juuri siten työntekijät ovat toimineet näissä tapauksissa, mutta olen pettynyt työnantajien reagointiin ja siihen, että kunnat eivät ole kantaneet vastuutaan, Karsio sanoo.
Ilmoitusvelvollisuutta Talentia suosittelee käyttämään yksittäisen työntekijän sijaan koko työyhteisönä.
– Olisi hyvä, ettei epäkohtien esilletuonti henkilöidy vaikkei kehenkään ilmoittamisesta vastatoimia saakaan kohdistaa, kertoo Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.
– Yksilölle ilmoitusvelvollisuus voi tuottaa kohtuutonta kuormitusta. Siksi Talentian ammattieettinen lautakunta katsoo työyhteisönä ilmoittamisen hyväksi ammattieettisen vastuunkantamisen käytännöksi.
Kahdessa vaiheessa
Kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus selkeyttää lastensuojelun visio ja luoda uudistuksen suuntaviivat, jotka valmistuvat helmikuussa 2023.
Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu lisäksi eri uudistusvaihtoehtojen vaikutusten ennakkoarviointi, lainsäädännön oikeudellinen analyysi ja kansainvälinen vertailu.
Myös nykyinen lainsäädäntö, siihen tehdyt muutokset sekä niiden vaikutukset analysoidaan. Syksyllä 2022 valmisteluun osallistetaan sidosryhmiä ja valmistelijoiden tueksi kootaan asiantuntijaverkosto.
Konkreettiset lainsäädännön uudistukset tehdään vuodesta 2023 alkaen.
