Sirpa Kuusisto-Niemi: Sosiaalihuoltoon tarvitaan omannäköistä tiedonhallintaa

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan on pohjauduttava arvoihin ja etiikkaan, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

Lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi Itä-Suomen yliopistosta lupasi tehdä väitöskirjan ennen eläkkeelle jäämistään. Vuotta ennen eläkepäiviä syntyi tutkimus sosiaalihuollon tiedonhallinnasta, jonka parissa Kuusisto-Niemi on tehnyt töitä 30 vuoden ajan. Kuusisto-Niemi kävi läpi, miten alan tiedonhallintaa on vuosien varrella kehitetty ja mitä sosiaalihuollon tiedonhallinta tarkoittaa nyt.

– Sosiaalihuollon tiedonhallinta kehittyy Suomessa valtavaa vauhtia. Oli hyvä hetki kirjata alan historia nyt, kun olemme kääntämässä uutta lehteä, Kuusisto-Niemi sanoo.

Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaki tuli osittain voimaan pari vuotta sitten. Lain mukaan sosiaalihuollon työntekijöiden on käsiteltävä yhdenmukaisella tavalla asiakkaita koskevia tietoja, ja laki antaa siihen myös ohjeistusta. Terveydenhuollossa vastaavaa lakia ei vielä ole.

– Sosiaalihuollossa ei ole tapana paukutella henkseleitä ja pitää ääntä tekemisistä. Nyt meidän kannattaa kehua itseämme, sillä kehitämme kansainvälisestikin katsottuna hienoa ja ainutlaatuista systeemiä.

Seuraava askel on sosiaalihuollon Kanta-arkisto, jonka pitäisi aueta 2020. Arkistoon tallennetaan kaikki sosiaalipalveluissa syntyvät, asiakasta koskevat asiakasasiakirjat. Kun tiedot asiakkaista kirjataan yhdenmukaisella tavalla ja tallennetaan samaan paikkaan, helpottuvat asiakaspalvelun ja toiminnan johtamisen lisäksi alan tutkimus ja kehittäminen.

Kohti yhtenäistä tiedonhallintaa

Tiedonhallinta liittyy kaikkeen toimintaan sosiaalihuollossa. Lähes 200 000 julkisen ja yksityissektorin työntekijää käsittelee sosiaalihuollossa syntyviä asiakastietoja. Silti sosiaalihuollon tiedonhallintaa koskevat ohjeet ja lainsäädäntö ovat viime vuosiin saakka olleet hajanaisia.

– Ei sosiaalihuollon tiedonhallinta mikään takapajula ollut 2000-luvun alussakaan, sillä lähes kaikissa kunnissa oli käytössä sosiaalitoimeen tarkoitettuja ohjelmistoja, sanoo Kuusisto-Niemi.

– Tietojärjestelmät, niiden eri ohjelmaosiot ja jopa ohjelmaversiot olivat kuitenkin keskenään erilaisia ja niihin kirjatut tiedot epäyhdenmukaisia, mikä vaikeutti tietojen käyttöä ja toiminnan kehittämistä.

Nyt meidän kannattaa kehua itseämme, sillä kehitämme kansainvälisestikin katsottuna hienoa ja ainutlaatuista systeemiä.

Tiedonhallintaa kehitettiin lisäksi valtakunnallisesti terveydenhuollon näkökulmasta, jolloin sosiaalihuollon näkökulmat ja tarpeet jäivät alakynteen. Vasta kymmenisen vuotta sitten tilanne alkoi muuttua, kun Sosiaalialan tietoteknologiahanke aloitettiin. Nyt on sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain toimeenpanoa varten perustettu Kansa-koulu-hanke, joka edistää määrämuotoista kirjaamista. Se on tarpeen, jotta sosiaalihuolto voi liittyä Kanta-arkistoon.

– Hyvästä suunnasta on pidettävä kiinni. Sosiaalialan ammattilaisten on osallistuttava aiempaa aktiivisemmin käyttämiensä tietojärjestelmien ja tiedonhallinnan kehittämiseen, koska he ovat parhaita asiantuntijoita.

Kriittisiä ääniä ei juuri kuulu

Tutkimuksen mukaan sosiaalialan ammattilaiset muualla maailmassa suhtautuvat kriittisesti tietojärjestelmiin. Niiden nähdään palvelevan vain hallintoa, minkä lisäksi huolta herättävät järjestelmien tietosuoja ja eettisyys. Suomessa vastaavaa kriittisyyttä ei ole tullut esiin sosiaalihuollon tiedonhallinnan tutkimuksessa. Kuusisto-Niemi arvelee syyksi sen, että alaa on tutkittu toistaiseksi vähän.

– Sosiaalihuollon tiedonhallintaa on tutkittu lähinnä sosiaalityön tutkimuksen piirissä. Siinä on kuitenkin keskitytty pitkälti yksilötason tutkimusperinteeseen, asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutukseen. Näin kansainvälisessä tutkimuksessa korostetut näkö- kulmat, kuten arvot ja etiikka, ovat jääneet lähes piiloon, Kuusisto-Niemi pohtii.

Tiedonhallinta toimii hyvin silloin, kun se heijastaa sosiaalihuollon arvoperustaa ja etiikkaa. Sosiaalialan ammattilaisten pitää vaikuttaa siihen, millaisiksi tietojärjestelmät suunnitellaan.

Toimiva tiedonhallinta ei hänen mukaansa vaadi uusimpia ja hienoimpia laitteita.

– Tekniikan hyväksyminen työvälineeksi edellyttää, että ammattilainen kokee voivansa toteuttaa arvojaan myös tiedonhallinnassa. Toisaalta sosiaalialan ammattilaisten on tarkasteltava kriittisesti omia arvojaan ja asenteitaan tiedonhallinnan merkitystä kohtaan. Jos sitä pidetään välttämättömänä pahana, ei nähdä sen tuomia mahdollisuuksia.

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan tulevaisuus

Kuusisto-Niemen mielestä sosiaalihuollon tiedonhallinnan koulutukseen pitää satsata nykyistä enemmän. Se vahvistaisi myös alan tutkimusta.

– Vielä on tehtävä töitä, jotta meillä varmasti on muutaman vuoden päästä oma Kanta-arkisto. Senkin jälkeen työtä riittää: alalla käytettäviin ohjelmistoihin pitää tehdä tarvittavat muutokset, jotta kaikki niihin kerättävät tiedot ovat yhteismitallisia. Tämä kaikki vaatii rahaa, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

Kuusisto-Niemi pelkää, että tässä vaiheessa sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehitys tyssää. Hän kehottaakin päättäjiä miettimään, mitä haittaa huonosti toimiva sosiaalihuollon tiedonhallinta aiheuttaa. Kun työntekijät kirjaavat asiakastietoja kukin omalla tavallaan, ei alaa voida monipuolisesti tutkia saati kehittää. Se tulee kalliiksi.

Toimiva tiedonhallinta ei hänen mukaansa vaadi uusimpia ja hienoimpia laitteita. Uutuuttaan hohtavasta koneesta on tuskin apua, jos tiedonhallinta ja tietojärjestelmä eivät toimi sopivalla tavalla. Kuusisto-Niemi toivoo, että sote-uudistuksessa ymmärretään satsata tiedonhallintaan ja ammattilaiset vaativat päästä mukaan sitä suunnittelemaan.

Johanna Merilä