Psyykkisesti oireilevia lapsia siirretään hätäratkaisuna laitoksesta toiseen ja aina ”kovempiin” laitoksiin. Hoitoa ei kaikille lapsille löydy, ja tilanne on vain vaikeutunut viiden viime vuoden aikana.
Mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä lastensuojelun asiakkailla. Sijoitetuista 13–17-vuotiaista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakas. Lähes kahdella kolmesta koulukotiin sijoitetuista lapsesta oli psykiatrinen diagnoosi. Saman ikäisistä vastaava luku on seitsemän prosenttia.
Sijoitettujen nuorten mielenterveyden ongelmiin on kuitenkin vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet. Lasten- ja nuorisopsykiatrian pitkäaikaisia hoito-osastoja on lakkautettu.
Sairaanhoitopiirien toimet eivät ole aina olleet riittäviä, tai ne eivät ole auttaneet lasta. Siellä on puutteita myös osaamisessa, kuvaa vaativan sijaishuollon uudistamista pohtinut STM:n työryhmä. Työryhmä jätti loppuraporttinsa viime syyskuussa.
Kuntaliiton tekemän selvityksen mukaan samaan aikaan kun huostaanotot ja laitossijoitukset ovat lisääntyneet, psykiatrinen sairaalahoito on vähentynyt. Lisäksi jaksot osastoilla ovat muuttuneet lyhyiksi kriisijaksoiksi.
Hoito on retuperällä
Nuorisopsykiatri Pirkko Lehto-Salo on nähnyt muutoksen läheltä. Hän on työskennellyt nuorisopsykiatrian osastolla lääkärinä. Viime ajat hän on työskennellyt lääkärinä erilaisissa lastensuojelun yksiköissä, myös erityisen huolenpidon yksiköissä. Hän on pyrkinyt kehittämään psykiatrista hoitoa lastensuojelulaitoksissa. Hän tutki väitöskirjassaan mielenterveyden häiriöiden, oppimisvaikeuksien ja perheongelmien kirjoa koulukotiin sijoitetuilla lapsilla.
– Pystyimme ennen hoitamaan nuoria osastoilla pitkiä jaksoja. Nyt jaksot ovat lyhyitä. Se tarkoittaa, että muutetaan lääkitystä ja akuutit oireet yritetään saada kuriin. Sitten nuori siirtyy takaisin laitokseen huolimatta vakavista ongelmista. Oletus on, että lapselle hankitaan psykiatrinen hoito laitoksen paikkakunnalta. Se ei aina kuitenkaan toteudu.
Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmien hoito onkin retuperällä, Lehto-Salo väittää.
– En tiedä, onko kyseessä resurssien niukkuus vai säästöprojekti, kun sairaat nuoret pannaan lastensuojelulaitoksiin. Se tulee halvemmaksi kuin hoitaa heitä sairaalassa.
Olisi hyvä jos meillä olisi lastensuojelulapsiin erikoistuneita nuorisopsykiatrisia työryhmiä.
Nykyinen palvelujärjestelmä on epäonnistunut mielen ongelmista kärsivien lasten hoidossa, sanoo dosentti Mikko Wennberg Owal Groupista. Hän oli tekemässä selvitystä erityisen huolenpidon nuorten palvelupoluista Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiölle Itlalle. Selvitystyö tehtiin tueksi STM:n työryhmälle, joka pohti lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamista.
Wennberg ja työryhmä kävivät läpi yksityiskohtaisesti kolmen ison kaupungin huostaanotettujen lasten asiapaperit. Kohteena olivat erityisen huolenpidon jaksoille eli Ehoille sijoitetut nuoret.
Niistä näkyy, että suurella osalla nuorista oli jokin neuropsykiatrinen diagnoosi tai epäily siitä.
Kun nuori on oireillut, hätäratkaisuna häntä on siirretty laitoksesta toiseen ja aina ”kovempaan” laitokseen. Nuorilla on takana pitkä putki eri laitoksia ja Eho-jaksoja.
Silti nuorten psykiatrisiin ongelmiin ei ole tullut apua. Hoitojaksot sairaaloissa ovat lyhyitä, eikä avohuollossa aina ole järjestynyt riittävää hoitoa.
– Sijaishuollon hoitomallit eivät mahdollista tai takaa sitä, että lapset saataisiin hoitoon. On vaikea sanoa, missä määrin kyse on hoidon saatavuudesta ja saavutettavuudesta ja missä määrin hoitoon sitoutumisesta.
– Jopa vaativan erityistason laitoksissa osaaminen ja resurssointi on liian ohutta, eikä niissä ole mielenterveyden asiantuntijuutta.
Laki ei mahdollista tarpeeksi pitkäaikaisia toimia
Psykiatriassa on ollut käsitys, että käytöshäiriöiset nuoret eivät kuulu varsinaisesti nuorisopsykiatriaan, Pirkko Lehto-Salo väittää. ADHD tai käytöshäiriö ovat lastensuojelulaitoksiin sijoitetuilla nuorilla yleisimmät diagnoosit. Kuitenkin esimerkiksi käytöshäiriö-merkintä ei kerro paljon nuoren ongelmista. Diagnoosin takana lymyää iso nippu erilaisia juurisyitä.
– Käytöshäiriö on oire. Se voi kertoa myös masennuksesta, bipolaarisesta mielialahäiriöstä, alkavasta skitsofreniasta, kiintymyssuhteen vaurioista tai traumatisoitumisesta. Diagnoosit, joita psykiatriassa käytetään, eivät aina toimi hyvin lastensuojelussa.
Nykyinen palvelujärjestelmä on epäonnistunut mielen ongelmista kärsivien lasten hoidossa.
Terveysyritys Mehiläisellä on tällä haavaa yli 60 sijaishuollon laitosta eri puolilla Suomea. Ne toimivat Familar-ketjun alla. Sijoitettujen lasten joukossa on pitkäaikaisia psyykkisiä sairauksia sairastavia lapsia.
Sairaus näkyy harhaisuutena, itsetuhoisuutena ja arvaamattomana seksuaalisena tai aggressiivisena käytöksenä toisia lapsia kohtaa, kuvaa laatujohtaja Marko Nikkanen Familarista.
Lapsilla voi olla ongelmia myös ympäristön tai liikenteen hahmottamisessa, hän sanoo.
– Nämä lapset tarvitsevat usein jatkuvaa aikuisen tukea ja seurantaa, jotta he voisivat elää turvallista arkea sairaudestaan huolimatta. Lasten kohtaamat haasteet vaativat pidempiaikaisia toimia kuin nykyinen laki mahdollistaa. Laki ei tunne sairaudesta johtuvaa pitkäaikaisen tuen tarvetta.
Yhteistyötä tarvitaan
Pirkko lehto-salo näkee, että lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyössä on varaa parantaa.
– Nyt ne toimivat liian erillisinä. Psykiatrian hoitomenetelmät toimivat emotionaalisesti oirehtivien nuorten kanssa. Ne eivät toimi käytöksellä oirehtivien nuorten hoidossa. Käytöksellä oirehtivien nuorten psykiatrinen hoito vaatii kehittämistä ja uudet hoitomenetelmät myös tutkimista.
Nuoren hoidossa kannattaa käyttää hyväksi laitoksen ohjaajia, jotka tuntevat nuoren, Lehto-Salo ehdottaa. Siitä olisi apua, sillä nuori ei usein osaa kertoa, mikä hätä hänellä on tai onko mitään hätää. Hän osaa kertoa arjen asioihin liittyvistä tuntemuksista tai ärsytyksen aiheista. Mitä kaikkea hänelle on taustalla tapahtunut, sitä on vaikea sanoittaa.
– Olisi hyvä, jos meillä olisi lastensuojelulapsiin erikoistuneita nuorisopsykiatrisia työryhmiä. Ne pystyisivät luomaan toimivia hoitotapoja lastensuojelulaitosten kanssa.
Hän näkee, että lastensuojelulaitos voisi olla hyvä paikka monelle nuorelle, jos he saisivat sinne riittävää psykiatrista apua. Usein lapsi tarvitsee monivuotisen sijoituksen. Silloin myös mielenterveyden ongelmia ehdittäisiin hoitaa.
Lapsi jää vaille riittävää hoitoa
Hoidon riittämättömyys mielen ongelmista kärsivien lasten sijoituksissa tiedetään hyvin.
Se on ollut yksi keskeinen puheenaihe viime vuosina, sanoo sosiaalihuollon ylitarkastaja Anna Tervonen Etelä-Suomen avista. Erikoistutkija Pia Eriksson THL:stä pitää sitä yhtenä asiana, johon lastensuojelun kehitystyössä pitää puuttua.
Asia tulee ilmi myös Kuntaliiton selvityksistä. Se on tehnyt kunnille ja kuntayhtymille kyselyn lastensuojelun asiakkaina olevien lasten terveydenhoidon palvelujen saatavuudesta vuosina 2012 ja 2017. Tuoreemman selvityksen mukaan kaikkien terveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt. Kaikkien vakavimmin on heikentynyt mielenterveyden palvelujen saatavuus.
Lastensuojelu ei saa olla roskakori.
Lastensuojelulain mukaan terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien pitää järjestää lastensuojelun asiakkaille terveydenhuollon tutkimukset ja hoidot sekä terapiat. Kuntaliiton kyselyssä käy ilmi, että kuntien rahat eivät siihen riitä. Valtionosuuksia on leikattu, kuntien talous on tiukoilla ja koko ajan haetaan säästöjä, kunnista kerrotaan.
Lisäksi erikoissairaanhoidon puolelta vaaditaan usein lapsen huostaanottoa, kyselyyn vastanneet kunnat kertovat. Niin halutaan vakiinnuttaa lapsen tilanne, jotta hoito onnistuu. Lastensuojeluun tulee siksi vaikeasti sairaita lapsia. Lapsen voi kuitenkin olla vaikea saada psykiatrista hoitoa, koska katsotaan, että lapsi saa ne lastensuojelun kautta. Syntyy noidankehä, jossa lapsi jää vaille riittävää hoitoa.
Ongelma on myös hallinnonalojen yhteistyössä, Kuntaliiton kyselyssä tuli ilmi. Yhteistyötä ja palvelujen hakemista vaikeuttaa se, että lastensuojelussa ei tunneta psykiatrian hoitojärjestelmiä. Toisaalta terveydenhuollossa ei tunneta lastensuojelua, eikä siellä ymmärretä, että sijaishuolto ei ole psykiatrisen hoidon korvike, kuntien edustajat kertoivat.
Palveluja on parannettava
Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä esittää loppuraportissaan muun muassa, että sijoitettujen lasten ja nuorten oikeuksia saada terveydenhuollon palveluja parannetaan. Palvelut pitää järjestää ilman viivytystä. Parannus koskee vaativan sijaishoidon laitoksessa tai erityisen huolenpidon jaksolla olevia nuoria.
Lakiehdotukseen sisältyy terveydenhuollon erityinen velvollisuus perustella arvionsa kirjallisesti sosiaalityöntekijän pyynnöstä, miksi lapsi tai nuori ei ole autettavissa terveydenhuollon keinoin.
Tavoitteena on selkiyttää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluprosessia ja estää tilanteet, joissa syntyy näkemyseroja siitä, millaista arviota, hoitoa tai palvelua lapsi tai nuori tarvitsee. Tämä voi helpottaa lastensuojelun päätöksentekoa ja ohjaamista oikean tyyppiseen sijaishuollon palveluun.
Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada käyttöönsä terveydenhuollolta asiantuntemusta, jota lapsen ja nuoren terveydentila edellyttää. Sitä pitää saada sijoituskunnalta tai sairaanhoitopiiriltä, johon sijoituskunta kuuluu.
Jos lapsi on vaativassa sijaishoidossa laitoksessa tai Eho-jaksolla, kunnan terveydenhuollon tai sairaanhoitopiirin pitää osallistua lapsen hoitoon ja huolenpitoon yksikössä, jossa lapsi on.
Työryhmän raportin pohjalta on tehty esitys laiksi erityisen huolenpidon uudistamisesta. Se tuli lausuntokierrokselta helmikuussa, ja on siirtynyt lainvalmistelutyöhön.
Sijoituksen kokeneet nuoret kertovat, että heille on tuttua vaikeus saada apua mielen ongelmiin. Monelle on käynyt juuri niin, että kun hän on hakenut apua mielen ongelmiin, hänet on otettu huostaan ja sijoitettu laitokseen. Siellä ongelmiin ei ole aina tullut apua. Näin kertovat Osallisuuden aika ‑yhdistyksen työntekijät. Yhdistyksessä toimii lastensuojelun kokemusasiakkaita. Se haluaa saada nuorten äänen kuuluviin lastensuojelussa.
– Lastensuojelu ei saa olla roskakori, johon työnnetään ne, jotka eivät mahdu osastoille tai eivät saa apua muualta, sanoo va. toiminnanjohtaja Vilma Vähämaa Osallisuuden ajasta.
Jaana Laitinen
Lähteet:
Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:28.
Kuntaliiton lastensuojelukysely 2013 ja 2017.
Erityisen huolenpidon nuorten palvelupolut. Itlan politiikkasuositukset 2020:5.
Tutkimuksesta apua
Turun ja itä-suomen yliopistoissa alkaa laaja tutkimus, jossa kehitetään keinoja auttaa lastensuojelun ja mielenterveyden palveluja tarvitsevia nuoria nykyistä paremmin. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus ‑hankkeeseen eli LANUPS-hankkeeseen osallistuu myös Turun ammattikorkeakoulu.
Nuorisopsykiatrian dosentti Max Karukivi Turun yliopistosta sanoo, että mielenterveyspalveluja tarvitsevista lastensuojelun asiakkaista ei ole riittävästi tutkittua tietoa. Sitä tarvitaan erityisesti nyt, kun lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen on suunniteltu monialaisia osaamis- ja tukikeskuksia, niin kutsuttuja OT-keskuksia.
Viime vuosina lähetteiden määrä nuorisopsykiatrian hoidon piiriin on noussut 50 prosenttia, kertoo Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Tommi Tolmunen.
– Meillä ei ole varaa hukata aikaa ja resursseja hoidon katvealueisiin. Toistuvat sijoituspaikan vaihtamiset kuluttavat sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja. Ne myös tuovat nuorelle kokemuksen jatkuvasta epäonnistumisesta.
