Sanna Leena Saarinen on käyttänyt Aistiseikkailu-materiaaleja soveltaen myös alle 3-vuotiaiden kanssa sekä vanhusten ja kehitysvammaisten aikuisten kanssa työskennellessään. Kuva: Laura Vesa
Lastentarhanopettaja Sanna Leena Saarinen on perehtynyt moniaistiseen työotteeseen, jota alun perin kehitettiin kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskentelyn tueksi.
Liikuntarajoitteiset nuoret ja lapset pystyvät saamaan paljon pienemmän aistikokemuksen kuin ne, jotka pystyvät liikkumaan ja toimimaan erilaisissa ympäristöissä.
− Siksi on kehitetty moniaistinen työote, kun on haluttu luoda mahdollisuuksia kokea asioita monen aistin kautta, Sanna Leena Saarinen sanoo.
Moniaistisen kokemuksen antaa esimerkiksi metsä, jossa on oma ääni- ja tuoksumaailmansa sekä visuaalinen ilmeensä, ja siellä kulkeminen ja koskettelu tuovat monenlaisia eri aistikokemuksia.
Sanna Leena Saarinen muistuttaa, että ihmisellä on näkö, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistin lisäksi tasapainoelimen ja pään liikkeiden muodostama aistikokonaisuus eli vestibulaarinen aisti, johon myös maan vetovoima vaikuttaa; viskeraalinen aisti on sisäelinten muodostama oma aistikokonaisuutensa ja asento ja liikeaisti eli proprioseptiivinen on lihasten ja nivelten muodostama aistikokonaisuus.
Koemme kaiken jonkin aistin kautta.
Kun Saarinen työskenteli moniaistista työotetta painottavassa päiväkodissa, hän oli samaan aikaan musiikkikasvattajana pienessä kulttuuriyhdistyksessä. Koska myös moniaistisessa työotteessa käytetään paljon musiikkia ja luovaa liikettä, kosketellaan ja käytetään tietoisesti eri aistikanavia, hän suunnitteli opetusmateriaaleja, joita saattoi hyödyntää kummassakin työssä.
Nämä materiaalit on koottu Aistiseikkailu-opetuspaketeiksi. Ensimmäinen Aistiseikkailu materiaali julkaistiin syksyllä 2014, ja viime vuonna Aistiseikkailu 2 ja 3.
Haasteet käännetään vahvuuksiksi
Saarinen muistuttaa, että ihmisen aistit – kuten myös se, kuinka aivot käsittelevät saatua tietoa – kehittyvät voimakkaimmin kahdeksanteen ikävuoteen mennessä.
− Varhaiskasvatus ja alkuopetus sijoittuvat tämän kehityksen kulta-aikaan, toteaa Sanna Leena Saarinen.
Aikuinen pystyy erottelemaan saadusta informaatiosta tärkeän ja vähemmän tärkeän sisällön. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä enemmän vaihtelee se, kuinka aivot käsittelevät saatua aistitietoa.
Kun aikuinen puhuu lapsiryhmässä jotain, hän olettaa, että lapset pystyvät keskittymään hänen puheeseensa. Lapsen aivoissa kaikki saatu kuuloinformaatio kuten ilmastointikoneen hurina, ulkoa kuuluva meteli tai viereisen lapsen yskiminen voivat kuitenkin asettua samanarvoiseen asemaan aikuisen puhuman informaation kanssa. Niinpä lapsen saattaa olla hyvin vaikea keskittyä aikuisen puheeseen.
− Tällaisiin asioihin voidaan aistit huomioon ottavalla työotteella kiinnittää huomiota. Kun liikumme, meidän näköaistimme työskentelee koko ajan, koska havainnoimme, missä suhteessa olemme tilaan, huonekaluihin tai muihin huoneessa oleviin.
Myös kuuloaisti tekee töitä kuunnellessaan muita liikkuvia elementtejä suhteessa meihin. Lihakset ja nivelet tekevät koko ajan aistihavaintoja, ja pään liikkeet, maan vetovoima ja tasapainoelin yhdessä lähettävät aivoille informaatiota.
− Jos näiden eri aistien lähettämä informaatio aivoissa ei asetu yhdeksi kokonaisuudeksi, se voi ilmetä lapsella esimerkiksi kömpelyytenä.
Lapset tarvitsevat hyvin paljon toistoja oppiakseen asioita.
Tasapainoilua voi harjoitella esimerkiksi siten, että pyydetään lapsi työntämään jalkansa kuviteltuun maaliämpäriin. Jalalla sekoitetaan ”ämpärissä” maalia ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan. Kun maali on hyvin sekoitettu, jalka nostetaan pois ”ämpäristä” ja ravistellaan siitä pois liika maali. Sitten jalalla aletaan maalata tilaan vaikka peikkometsää.
Tällaisessa harjoituksessa kasvattaja voi havainnoida, ovatko lapsen tasapainon, liikkumisen tai staattisen asennon perustaidot hallussa.
Jos lapsi ei pysty seisomaan yhdellä jalalla tai laittamaan jalkaansa ”ämpäriin”, vaan ottaa toisella kädellä tukea lattiasta tai seinästä, häntä voi kehua ongelman hienosta ratkaisusta ja asennon tai liikkeen keksimisestä. Kun lasta kehutaan, hänen haasteensa käännetään vahvuudeksi, eikä hän itse kiinnitä huomiota siihen, mitä hän ei vielä hallitse. Saarisen mukaan on tärkeää, että lapsi ei ala ajatella, että hän ei osaa jotakin.
− Mutta aikuisella on tässä tilaisuus havainnoida, mitä lapsen kanssa kannattaa harjoitella.
Toisto tukee oppimista
Aistiseikkailu-opetuspaketit käsittävät kirjan ja korttisarjan. Kirjat koostuvat tarinoista, joihin liittyy erilaisia laulu, kädentaito, leikki ja toimintavinkkejä. Ensimmäisessä Aistiseikkailussa jokaiseen tarinaan liittyy jokin väri ja käsitepari, joita tarinoissa ja harjoituksissa käsitellään eri tavoin.
− Jos lapsella on haasteita esimerkiksi kielenkehityksessä, saattaa hänellä olla vaikeuksia käsiteparien hahmottamisessa.
Tarinat on Saarisen mukaan kirjoitettu tarkoituksellisesti yksinkertaisiksi, jotta lapset voivat myös itse alkaa viedä niitä eteenpäin. Ykkösosan tarinat liittyvät vuoden kiertoon. Siihen on äskettäin ilmestynyt myös cd-levy, jossa on oma laulunsa jokaiselle tarinalle. Sarjan kakkos- ja kolmososan teemana on Matka maailman ympäri, ja niiden tarinoissa käsitellään eri kulttuureja.
Ensimmäinen opetuspaketti on suunnattu pääasiassa 3−5-vuotiaiden lasten perusryhmille, ja Matka maailman ympäri -teeman materiaali vähän vanhemmille eli 5−7-vuotiaille lapsille. Kaikkia materiaaleja voi kuitenkin soveltaen käyttää monenlaisten eri ryhmien kanssa. Kirjoihin liittyvät korttisarjat on tarkoitettu vapaan kerronnan ja toiminnan tueksi.
Musiikkia voi käyttää leikeissä, vaikka ei itse halua laulaa lasten kanssa.
− Kun kasvattajalla itsellään on tiedossa tavoite, se on helppo sitoa tarinaan mukaan. Siihen voi yhdistää myös lasten ideat.
Lapset tarvitsevat hyvin paljon toistoja oppiakseen asioita. Tätä Aistiseikkailu-harjoitukset tukevat luontevasti.
Hitaasti lämpenevät lapset saattavat pitkään katsella sivusta ja tulla mukaan vasta sitten, kun asia on jo tuttu. Sellaisillekaan lapsille, joilla on nopea temperamentti, ei tule tylsää, koska tarinoita ja harjoituksia voidaan koko ajan kehittää ja keksiä uutta.
Saarinen muistuttaa, että kaikenlaisen toiminnan dokumentointi on tärkeää, sillä muun muassa päiväkodin toiminnan suunnittelun pitäisi perustua havainnointiin ja dokumentointiin. Lisäksi esimerkiksi lattiakuvitukset on hyvä kuvata ennen siivoamista, sillä lattiakuvitusten tekeminen saattaa olla monelle vanhemmallekin vierasta. Kuvien avulla pystytään myös seuraamaan lapsen kehityskaarta.
Toiminnallisten leikkien ympäristöissä, kuten vaikkapa ”peikkometsässä”, lapset saattavat hyvin luontevasti innostua keksimään omia tarinoitaan, joita on hyvä varautua dokumentoimaan heti jollakin tavoin.
− Tarinan kertominen tulee luonnostaan erityisesti jonkun käsillä tekemisen ohessa.
Saarinen pitää moniaistisesta työotteesta koulutuksia, joita saa tilata Varhaiskasvatuksen tietopalvelusta. Koulutuksissa Saarinen haluaa antaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille myös sellaisen henkilökohtaisen kokemuksen, että vaikka kasvattaja ei itse kokisi olevansa vahva jonkin taidon hallinnassa, hän voi voittaa sisäisen esteensä ja käyttää taitoaan siitä huolimatta lasten kanssa.
− Esimerkiksi musiikkia voi käyttää leikeissä, vaikka ei itse halua laulaa lasten kanssa. Tai voi askarrella, vaikka ei olisi hyvä kädentaidoissa.
