Satuhieronta on lapsikeskeinen työmenetelmä varhaiskasvatuksessa. Sitä voi soveltaa muissakin palveluissa.
Satuhieronnassa yhdistyvät myönteinen kosketus ja satu, jotka ovat lapsen kasvulle ja kehitykselle keskeisiä. Satuhieronta lähentää vuorovaikutusta lasten kesken ja lujittaa luottamusta lapsen ja aikuisen välillä. Tämä ilmenee sosionomin (AMK) tutkintoon kuuluvasta opinnäytetyöstämme.
Varhaiskasvatuksessa lapsen fyysisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin vastaaminen on aivan erityinen tehtävä. Lapsen minuus rakentuu fyysisten kokemusten varaan ja ympäristö niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa antaa kokemuksen, kuullaanko lapsen viesti tai vastataanko lapsen tarpeisiin.
Satuhierontaa voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen lisäksi eri palvelusektoreilla kuten perhepalveluissa, vanhus‑, vammais- ja päihdepalveluissa.
Vapaaehtoista ja rajoja kunnioittavaa
Satuhieronta-menetelmässä tarinaa kuvitetaan kosketuksella piirtäen ja maalaten kädellä hierottavan lapsen keholle. Satuhierontaa voidaan toteuttaa yhdistämällä kosketus valmiiseen tuttuun satuun, loruun tai lauluun.
Satuhieronta rauhoittaa vilkasta ja rohkaisee herkkää lasta.
Aloitettaessa lapselle kerrotaan, mitä satuhieronta on. Satuhieronta perustuu vapaaehtoisuuteen. Kasvattaja kysyy lapselta lupaa ja osallistumishalukkuutta. Tämä hetki opettaa lapselle koskettamisen sääntöjä. Näin lapsi oppii kunnioittamaan omien rajojen lisäksi toisenkin rajoja, mikä on tärkeä taito myös nuoruudessa ja aikuisuudessa.
Satuhierontaa ei toteuteta, mikäli lapsi kieltäytyy tai hänellä on vaikeaa ihottumaa. Jotkut lapset voivat aluksi ujostella tai jännittää satuhierontaa, mutta seuraamalla aluksi sivusta voi lapsi rohkaistua kokeilemaan sitä myös itse.
Satuhieronnan toteutustavat ovat monipuoliset, sillä satuhierontaa voidaan tehdä istuen, makoillen, jonossa seisten tai istuen ringissä. Satuhieronnassa varhaiskasvattajan on hyvä tarkkailla lapsen kehonkieltä ja katsoa esimerkiksi, tuntuuko kosketus lapsesta mukavalta.
Lapsi voi olla joko hierottavana tai itse hierojana. Lapsen antaessa satuhierontaa toiselle lapselle on hyvä ohjata lasta koskettamaan toista rentouttavasti, jotta kokemus hierottavana olevasta tuntuisi hyvältä.
Kosketus kuvittaa sadun
Sadun kuvittaminen koskettamalla mukailee kerrottavan sadun tapahtumia ja tarinoita. Tarinasta valitaan kosketuskuviksi ne kohdat, jotka ovat helpot ja yksinkertaiset toteuttaa erilaisin kosketuksin. Kädet voivat tarinan edetessä olla välillä vain silittämässä tai odottamassa kohtaa, joka yhdistää seuraavan satuhierontaliikkeen tarinaan.
Esimerkiksi Taikapuu-tarinan kertoja aloittaa satuhieronnan näin: ”Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähkinöitä ja siemeniä.” Samalla kertoja tekee sormilla pitkin selkää pientä rauhallista liikettä välillä pysähtyen.
Tarinaa jatketaan: ”Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se olikin taikapuun siemen.” Tässä kohtaa tarinaa painetaan kevyesti sormella alaselkään selkärangan kohdalle.
Vaihtelevilla kosketuksilla saadaan hieronnan kokemuksessa erilaisia vaikutuksia. Ylöspäin suuntautuneet käden liikkeet aktivoivat ja alaspäin suuntautuneet liikkeet rentouttavat hierottavaa. Taikapuu-tarinassa puu kertoo pilvelle, että on janoinen ja pyytää vettä. Kun pisaroita alkaa tippua, kertoja tekee pientä ropinaa sormillaan satuhierottavalleen.
Satuhieronnassa selkeä alku ja loppu antavat turvallisuuden tunteen hierottavalle. Lopussa voidaan esimerkiksi painaa kevyesti selkään ja sanoa sadun lopettamisen tärkeät sanat ”sen pituinen se”.
Satuhieronnassa sadun ja kosketuksen yhteinen tempo on rauhallinen, selkeästi hitaampi kuin pelkästään kuulemalla kuultu satu. Merkitykselliseksi muodostuvat tauot ja hiljaiset hetket lauseiden välissä, jotka antavat hierottavalle aikaa kuunnella kosketusta viesteineen. Samalla satuhieronnan toteuttajalle jää aikaa hengittää rauhassa hidastaen tahtia sekä pysähtyen hetkeen. Rentouttava ja rauhallinen äänensävy rauhoittaa lasta.
Luottamusta ja keskittymiskykyä
Opinnäytetyömme tulosten mukaan varhaiskasvatuksessa säännöllisesti toteutettuna satuhieronta luo myönteistä kasvatusilmapiiriä. Kokemuksena satuhieronta rauhoittaa vilkasta ja rohkaisee herkkää lasta. Satuhierontahetket ryhmässä tukevat lapsen sosiaalisten taitojen opettelua. Lapset oppivat satuhieronta–menetelmällä hyväksymään ja ottamaan huomioon toisensa.
Vaihtelevilla kosketuksilla saadaan hieronnan kokemuksessa erilaisia vaikutuksia.
Tulosten mukaan lasten keskittymiskyky parani ja lapset saivat satuhieronnalla apua stressitilanteessa. Lapset oppivat myös havaitsemaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan avoimemmin. Satuhieronnan avulla voi ottaa huomioon syrjäänvetäytyvät lapset, sillä jokainen lapsi tarvitsee myönteisiä kokemuksia toimiessaan lapsiryhmän jäsenenä.
Satuhieronta ehkäisee kiusaamista, sillä sen on koettu vahvistavan lasten välisiä ystävyyssuhteita, osallisuutta, lapsiryhmään kuulumisen tunnetta ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on lapsiryhmän yhteinen kokemus, jossa myös satuhierontaa sivusta seuraavalle lapselle se on elämys.
Uusia näkökulmia kasvattajalle
Varhaiskasvattajat kuvailivat, kuinka satuhieronta on vaikuttanut aikuisen omiin mieli-kuviin lapsesta. Satuhieronnan kautta kasvattaja on oppinut näkemään levottoman ja kenties haastavankin lapsen uudella tavalla, sillä aiemmat omat tunnekokemukset ovat muuttuneet myönteisimmiksi. Nämä kokemukset ovat lähentäneet kasvattajan ja lapsen välistä vuorovaikutusta.
Satuhierontakokemuksessa vuorovaikutus on ollut usein aikuiselle niin ajatuksia herättävää, että hän on alkanut reflektoida omaa työskentelyään ja tunteitaan. Sen lisäksi lapsen kokemuksen arvon havainnoiminen ja ymmärtäminen on lisännyt työn merkityksellisyyttä. Satuhieronta on myös auttanut kohtaamaan muistoja varhaiskasvattajan omasta lapsuudesta ja muuttanut hänen suhdettaan kosketukseen.
Hannele Rajala, sosionomi (AMK)
Taina Sinervo, sosionomi (AMK)
Anna Liisa Karjalainen, lehtori DIAK
Hannele Rajala ja Taina Sinervo (2015): Kohtaamisen ilo – Varhaiskasvattajien kokemuksia satuhieronnasta
