Sarjakuva: Jan Pitkäsalo.
Teksti: Tuula Vainikainen
Viranomaisviestinnässä asiakirjat lähtevät usein viranomaisen, eivät palvelujen tarvitsijan näkökulmasta. Sarjakuva voi tuoda palveluprosesseihin ihmisen näkökulman.
Sosiaalihuollon viranomaiskieltä voi olla vaikeaa ymmärtää. Se vilisee outoja termejä, jotka aukeavat hankalasti niille, joiden elämää sillä pitäisi tukea.
Vanha sanonta tietää kuvan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Yksittäisiä kuvia on käytetty viranomaisviestinnässäkin jo kauan, mutta ajatus sarjakuvan käyttämisestä on uudempi.
Tampereen yliopistossa asiakirjojen visualisoinnista on oltu kiinnostuneita jo vuodesta 2019. Sarjakuvan hyödyntämisen edellytyksenä on nimenomaan monen tieteenalan asiantuntemus.
Tampereella kotipesää pitävästä Sarjis-ryhmästä Eliisa Pitkäsalo ja Anne Ketola ovat käännöstieteilijöitä ja monikielisen viestinnän tutkijoita, Laura Kalliomaa-Puha sosiaalioikeuden professori, dosentti Kirsi Günther sosiaalityön yliopistonlehtori Turun yliopistosta ja Vaula Haavisto ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutusta tutkinut kasvatustieteilijä. Sarjakuvalle muodon ryhmässä antaa sarjakuvataiteilija Jan Pitkäsalo.
Moninaisia merkityksiä
Sarjakuvaan liitetyt merkitykset ovat moninaisia. Moni näkee sarjakuvan viihteenä, eikä välttämättä vakavasti otettavana tai virallisen luotettavana.
– Asiakkaiden ja sarjakuvan lukijoiden erilaiset kulttuuriset taustat tarjoavat myös monenlaista mietittävää. Monissa kulttuureissa sarjakuvan lukutraditioita ei ole lainkaan – esimerkiksi iäkkäät venäläiset eivät ole niihin lapsuudessaan tottuneet. Tietyissä kielissä ja kulttuureissa lukusuuntakin on päinvastainen kuin meillä, selvittää Eliisa Pitkäsalo.
Ulkomailta löytyy esimerkkejä virallisista sarjakuvahankkeista.
– Etelä-Afrikassa ja Australiassa on laadittu laillisesti päteviä työsopimuksia sarjakuvan muotoon ja sarjakuvaa on käytetty myös perehdyttämisen tukena, kertoo Laura Kalliomaa-Puha.
Kuvallistaminen vaatii uudenlaisia ratkaisuja
Sarjakuva-asiakirja on esimerkki intersemioottisesta kääntämisestä, jossa tekstin merkitys tulkitaan toisen merkkijärjestelmän avulla. Kuvittajan täytyy mennä syvälle tekstiin ja pohtia kuka sen lukee ja miksi.
Idea tekstin ilmaisemisesta kuvin, tuntuu ideatasolla yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole.
Jotta asiakas voidaan tuoda asiakirjan subjektiksi, häntä edustamaan täytyy luoda hahmo.
Ratkaistavia asioita on paljon: Miltä hän näyttää? Onko hahmo nainen, mies vai sukupuolineutraali? Onko hän kantasuomalainen vai maahanmuuttaja ja mistä hän on mahdollisesti tullut?
– Alkuperäisessä asiakirjassa näihin asioihin ei ole otettu lainkaan kantaa, mutta kuvallistaminen vaatii tietoisten ratkaisujen tekemistä, kertoo Kirsi Günther.
On yllättävää, millaisiin asioihin sarjakuvan lukija kiinnittää huomiota.
– Sarjakuvan laatijalle pienestä yksityiskohdasta saattaa tulla lukijalle suhteettoman merkityksellinen. Ilmeet – vakavuus tai hymy – saattavat avata monenlaisia tulkintoja.
– Siksi kuvitusratkaisuja joutuu pohtimaan monesta eri näkökulmasta, kertoo Vaula Haavisto.
Sarjakuvan on oltava kertomus, johon lukija, sosiaalipalvelujen asiakas, voi samaistua. Myös asioiden esitysjärjestys on usein aivan toinen kuin viranomaisen laatimassa asiakirjassa.
– Kaikkia asioita ei voi piirtää, mutta sarjakuvassa voi olla myös sanallista ilmaisua, muistuttaa Eliisa Pitkäsalo.
Sarjakuva ei toimi yksin
Kirsti Günther on tutkinut sosiaalityön asiakirjoja ja dokumentointia jo ennen Sarjis-hanketta.
– Näen sarjakuvan yhtenä sosiaalityön työvälineenä, joka ehkäisee väärinymmärryksiä ja konflikteja. Tavoitteena on kommunikaation ja vuorovaikutuksen selkeyttäminen. Sen avulla voidaan käydä palveluntarvitsijan palveluprosessi läpi hänen näkökulmastaan, hän sanoo
Sarjakuva ei toimi yksin, vaan se käydään läpi yhdessä työntekijän kanssa, jonka jälkeen sitä on mahdollista tutkia kotona ja syventyä asiaan.
– Se on myös muistamisen tuki, jonka avulla tärkeiden asioiden läpikäyminen varmistuu, pohtii Kirsi Günther.
Jos ihminen ei ymmärrä viranomaisen asiakirjojen ja ohjeiden kieltä, asioiden hyvä tarkoitus jää toteutumatta. Tiedonsaanti takkuilee, oikeusturva jää puutteelliseksi ja ihminen syrjäytyy oman elämänsä prosesseista.
Palvelut ja etuudet, joihin ihminen olisi oikeutettu voivat jäädä hakematta tai toteutuvat vain osittain.
Erityisen vaikeaa on ihmisillä, joiden kielitaito on rajallinen, esimerkiksi maahanmuuttajilla.
– Tutkimusten mukaan asiakirjojen vaikeaselkoisuus koskee kuitenkin myös jopa joka kymmenettä aikuista suomen puhujaa, koska heidän lukutaitonsa yltää vain alkeelliselle tasolle. Viranomaiskieli jää heillekin käsittämättömäksi. Harva suomalainen kuitenkaan kertoo ymmärtämisvaikeuksistaan, koska asia koetaan häpeälliseksi, selvittää Anne Ketola.
Nuorten heikentynyt lukutaito ja selkokielen käyttäjien määrän kasvu lisäävät visuaalisessa muodossa olevien asiakirjojen tarvetta.
Kohtaamisen pelisääntöjä
Sarjakuva voi tuoda haastaviksi koettuihin tilanteisiin tukevaa rakennetta.
Ensi- ja turvakotien liitto oli Sarjis-ryhmän ensimmäinen yhteistyökumppani. Sen kanssa laadittiin valvotun tapaamisen ja valvotun vaihdon säännöt sarjakuvan muodossa.
Koneen säätiön tuella toteutetussa Sanasta kuvaksi -hankkeessa Sarjis-tiimi on laatinut sääntöjen sarjakuvaversioista luonnoksia, joita testataan fokusryhmillä sekä tapaamispaikkojen asiakkailla ja ammattilaisilla.
Sarjakuva on tuonut palautteen mukaan sekä asiakkaille että ammattilaisille erilaista ymmärrystä prosesseista ja ihmisten kohtaamisista. Ne tukevat ihmisiä herkissä ja ladatuissa tilanteissa.
Ikäihmisten tueksi
Sarjis-ryhmän Oikeutta sarjakuvan keinoin -hankkeessa saatetaan kuvalliseen muotoon ikäihmisten kotihoidon palveluja.
Kotihoidossa on meneillään suuri palvelutuotannon muutos, ja alalla vilisee paljon termejä, joiden merkitys on monille ikäihmisille ja heidän läheisilleen epäselvä. Muutos ruokkii helposti konflikteja, kun aiemmat ja uudet käytännöt ovat sekaisin ihmisten mielissä.
Pilotti-kokeilussa mietitään, miten voidaan kuvata eri palvelut kuten kotihoito, palvelutarpeen arviointi, kauppapalvelut tai turvapuhelin.
Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia ja sitä pilotoidaan yhden kunnan alueella.
Kerro kokemuksistasi!
• Oletteko käyttäneet sarjakuvaa asiakaspalvelussanne?
• Millaisissa asioissa?
• Millaisia sosiaalitoimen prosesseja tai asiakaskohtaamisia voitaisiin mielestänne parantaa sarjakuvan keinoin?
Sarjis-ryhmä kerää kokemuksia sarjakuvan käytöstä.
Yhteydenotot:
Kirsi Günther, kirsi.gunther@utu.fi, p. 029 450 4008
Laura Kalliomaa-Puha, laura.kalliomaa-puha@tuni.fi, p. 040 828 8601
