Päihdestrategiaan on ensimmäistä kertaa otettu uutena riippuvuutena mukaan digipelaaminen.
Huhtikuussa julkaistussa päihde- ja riippuvuusstrategiassa päihteitä ja eri riippuvuuksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Strategiassa kuuluu vahvasti järjestöjen ääni.
Uusi kansallinen päihde- ja riippuvuusstrategia on ensimmäinen päihteitä ja riippuvuuksia laaja-alaisesti yhteen kokoava kansallinen strategia. Se syntyi koronapandemian oloissa poikkeuksellisesti ilman tavanomaista pitkää työryhmävalmistelua.
Järjestön ääni kuuluu strategiassa vahvasti.
– Äänemme strategiassa kuuluu vahvimmin päihteitä käyttävien stigmaan liittyen. Olemme puhuneet ja kampanjoineet siitä paljon. Toimme esiin myös omaisten aseman, kertoo Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston koordinaatioyksikön päällikkö Annika Eloranta, joka on ollut strategiaprosessissa mukana siitä saakka, kun perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru kaksi vuotta sitten pyysi järjestöjä kirjaamaan ylös toiveitaan. EPT-verkoston kuuluu 58 järjestöä.
Strategiassa todetaan, että päihteiden tai riippuvuuksien kanssa kamppailevat kohtaavat sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa syrjintää, kielteistä leimaamista ja ennakkoluuloja. Näiden ihmisten ja heidän läheistensä oikeuksien toteutumista pyritään jatkossa vahvistamaan.
Yli hallituskausien
Päihde- ja riippuvuusstrategia ulottuu, kuten viime vuonna julkaistut mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma, vuoteen 2030 saakka.
– Kun kyseessä on useamman hallituskauden yli kantava paperi, siinä ei voi mennä tarkkoihin yksityiskohtiin, kertoo THL:n kehittämispäällikkö Airi Partanen.
Strategiaa toimeenpannaan sen alaisilla ohjelmilla ja linjauksilla kuten rahapelipoliittisella ohjelmalla, huumausainepoliittisella periaatepäätöksellä, tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän suosituksilla sekä ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmalla. Kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden vastuut kirjataan Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevaan lakiin
Politiikkatasolla pitää tehdä yhteistyötä.
Partanen muistuttaa, että mielenterveysstrategialle ja itsemurhien ehkäisyohjelmalle laadittiin viime vuonna toimeenpanosuunnitelma. Toimeenpanolle myönnettiin myös erillinen rahoitus.
Päihde- ja riippuvuusstrategialta vastaavat toistaiseksi puuttuvat, mutta keskustelua niistä tullaan käymään.
Erilainen säädöspohja vaikuttaa
THL:n strategiaa varten kokoamassa taustaselvityksessä todetaan päihde‑, tupakka- ja rahapelipolitiikan olevan monisyinen ja osin yhteismitaton kenttä. Alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä rahapelaamisen kulutukseen vaikutetaan yhteiskunnallisen sääntelyn, muun muassa hinnan ja saatavuuden kautta. Huumeiden kohdalla käyttö taas on rikoslaissa määritelty rangaistavaksi.
Politiikkalinjaukset ovat kehittyneet eri suuntiin viime vuosikymmeninä. Tupakka- ja rahapelipoliittisia säännöksiä on kiristetty, kun taas alkoholipoliittisia rajoituksia on joiltain osin lievennetty. Koko ajan haetaan tasapainoa siihen, mikä on kotimaassa nautitun ja ulkomailta tuodun alkoholin käytön optimaalinen taso. Huumausainepolitiikan suunnasta on keskustelu vilkkaasti.
– Näihin eroavaisuuksiin politiikkatasolla vaikuttaa myös erilainen säädöspohja, Partanen sanoo.
Huumausainepolitiikassa on noudatettu kansainvälisiä linjauksia, kun taas alkoholi- ja rahapelipolitiikassa joudutaan ottamaan huomioon kansallinen valtion monopoliasema.
Sääntelytoimien yhtenäisenä perustana on päihde- ja riippuvuushaittojen vähentäminen sekä terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.
– Politiikkatasolla pitää tehdä yhteistyötä. Kun esimerkiksi ikärajoja näiden tuotteiden kohdalla valvotaan, tapahtuu se usein ruokakaupoissa, joissa kaikki nämä asiat kohtaavat.
Pirstaleisuus aiheuttaa eriarvoisuutta.
Riippuvuuksilla on usein samanlaiset syntymekanismit, ja ne esiintyvät usein samanaikaisesti ja kasautuvat herkästi samoille henkilöille. Päihteitä ja riippuvuuksia pyritään strategiassa tarkastelemaan laajasti yhtenä kokonaisuutena, ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevassa laissa noudatetun linjan mukaisesti.
Digipelaaminen mukana
EPT-verkosto pitää tärkeänä sitä, että strategiaan otettiin nyt uutena riippuvuutena mukaan digipelaaminen. Tavoitteena on, että digipelihaittojen tutkimus, seuranta sekä ehkäisyn ja hoidon kehittäminen integroidaan osaksi THL:n rahapelihaittojen ehkäisyn kokonaisuutta ja se huomioidaan rahapelipoliittisen ohjelman valmistelussa ja ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmassa.
– Digipelaamisesta ja nettiriippuvuuksista on toivottu käytävän laajaa keskustelua. Toiveita on tullut kouluilta, vanhemmilta ja erilaisilta lasten kanssa toimivilta yhteisöiltä, Eloranta kertoo.
Nykyinen päihdepalvelujärjestelmä on pirstaleinen johtuen palveluiden tuottamistavan vaihtelemisesta. Palvelut voivat olla kunnan tai kuntayhtymän itse tuottamia tai toisilta kunnilta, kuntayhtymiltä, yksityisiltä tai kolmannen sektorin palveluntuottajilta hankkimia palveluja.
Pirstaleisuus aiheuttaa eriarvoisuutta. Partasen mukaan päihdehuoltolaissa mainittuja, erikoissairaanhoidon valtakunnalliseen kattavuuteen verrattavissa olevia päihdehuollon erityispalveluita ei ole kaikkialla saatavilla.
– Sellaisia yksiköitä löytyy erityisesti eteläisimmässä ja keskimmäisessä Suomessa, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään ja mitä pienemmistä kunnista on kyse, sitä suppeampia päihdehuollon erityispalvelut ovat.
Järjestämistavat muuttuvat
Sote-uudistuksen tavoitteena on siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu kunnilta aluetasolle. Tämä muuttaisi ehkäisevän päihdetyön järjestämistapoja.
Samanaikaisesti joissakin kunnissa ja kuntayhtymissä on käynnistetty yt-neuvotteluja. Päihdetyön koordinaatiota on jouduttu joko supistamaan tai se on ollut kokonaan uhattuna.
Kunnilla on sote-uudistuksen jälkeenkin vastuu ehkäisevän päihdetyön perustehtävistä. Ne toimisivat jatkossa yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa, joiden tehtävänä olisi aluehallintovirastojen ohella tukea kuntia ehkäisevässä päihdetyössä. Partasen mukaan tilannetta on kunnissa ennakoitu siirtämällä tehtäviä esimerkiksi nuorisotoimeen tai opetustoimeen.
– Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on rakentanut ehkäisevän päihdetyön yhteistyöverkostoja, joissa tarvittavaa osaamista jaetaan, Partanen huomauttaa.
Näitä ovat päihdetyön aluekehittäjäverkoston lisäksi ehkäisevän päihdetyön alueellisen toimeenpanon koordinaatioverkosto. Jälkimmäisessä on mukana aluehallintovirastojen ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavat, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aluekoordinaatio ja järjestöverkosto.
Päihdetyössä pyritään strategian mukaan parantamaan tiedonkulkua valtionhallinnon, alueellisten ja kunnallisten toimijoiden sekä järjestöjen ja tutkijoiden kesken. Elorannan mukaan järjestöt ovat valmiita toimimaan sote-uudistuksen valmistelutyössä liimana raja- tai yhdyspintojen välillä.
– Kannattaa hyödyntää verkostojamme. Me tunnemme kansalaisten arjen ja osaamme tulkita hiljaisia signaaleja, Eloranta muistuttaa ja toteaa kuntien jo nyt lähestyneen järjestöjä kysyäkseen neuvoa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä sillä tavalla, että lain vaatimukset täyttyvät.
