Trio Niskalaukauksen rumpalina tunnettu Seppo Pohjolainen tekee myös omaa musiikkia. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Nuorten Rock Academya Jyväskylässä luotsaava Seppo Pohjolainen on nähnyt, miten musiikki avaa ovet nuorten sydämiin.
Sosiaalikasvattaja Seppo Pohjolainen istuu Jyväskylän kaupungin Nuorten taidetyöpajan musiikkihuoneessa. Seiniä koristavat rock-uskottavat julisteet ja akustiikkalevyt. Lattialla kiemurtelee johtoja. Rummut, kitarat ja koskettimet odottavat seuraavan työpajan alkamista. Pohjolainen on luotsannut työpajaa yhdessä yksilövalmentaja Jarkko Lapikiston kanssa jo neljättä vuotta.
Nuoret tulevat työpajaan TE-toimiston ja kuntouttavan työtoiminnan kautta. Monilla on palo musiikkialalle, vähintäänkin perussoitto- tai laulutaitoa. Joku voi epäillä, mitä rummuttelu tai kitaran ”rämpyttely” työttömyyteen auttaa, mutta musisoinnin ohessa työelämä on tiiviisti tähtäimessä.
– Varmistamme, ettei kukaan jää tyhjän päälle, vaan kaikille löytyy mielekkäät jatkopolut – oli se sitten työ- tai opiskelupaikka.
Työpajalaiset harjoittelevat bändisoittoa, keikkailua, laulamista sekä tekevät halutessaan oman äänitteen äänitysstudiossa. He tutustuvat musiikkiteknologiaan ja äänentoistoon, myös live-tilanteissa. Tutustumiskäyntejä voidaan tehdä vaikkapa rock-klubille ja soitinrakentajalle.
Esiintymis- ja työelämäkokemuksen lisäksi on kyse toivon näköalasta, itsetunnosta ja oman jutun löytämisestä.
Yhdessä opettelua
Alkuun kaikkia pajaan tulevia jännittää, mutta pian he ryhmäytyvät ja pato murtuu. Pohjolainen ja Lapikisto luovat rennon ja sallivan ilmapiirin.
– Jokainen voi tulla sellaisena kuin on. Jos ei osaa, opetellaan yhdessä. Ohjaajalla pitää olla silmää nähdä, mitä kukin tarvitsee. Kun olemme tutustuneet toisiimme, nuoret alkavat helpommin avautua sydämellään olevista asioista. Jos jokin ala alkaa kiinnostaa, selvitämme yhdessä.
Kolme kuukautta kuluu kuin siivillä. Loppukeikka järjestetään Tanssisali Lutakossa, samassa paikassa, jossa monet maineikkaat bändit, kuten Stam1na ja Beast In Black, esiintyvät. Silloin Pohjolaiselle tulee aina ”roskia silmiin”.
– On aina hienoa nähdä, miten he toimivat ryhmänä, yhdessä toisiaan tukien. Heidän musiikillinen ja henkilökohtainen kasvunsa on huikeaa.
Parasta nuorissa on Pohjolaisen mielestä rento elämänasenne.
– Alkuaikoina soittaminen oli minulle suorittamista, mutta nuoret ovat opettaneet, ettei kannata juuttua yksityiskohtiin. Kaikki epäonnistuvat joskus. Mennään sillä, mitä on ja otetaan voimavarat, mistä saadaan.
Juttusille isojen tekijöiden kanssa
Kivenheiton päässä Nuorten Taidetyöpajasta on nuorten kulttuurikeskus, jossa Pohjolainen on ollut tuttu kasvo vuodesta 2012. Se sijaitsee Veturitalleilla, tiloissa joissa huollettiin ennen vetureita. Vuonna 2016 Veturitalleille saatiin nuorten bändeille oma valmennusohjelma Rock Academy Finland, jota Pohjolainen on luotsannut alusta pitäen.
Työelämä tähtäimessa musisioinnin ohessa.
Rock Academyssa nuoria bändejä opastetaan laajasti ja ammattimaisesti vuoden ajan. Toimintamallin tavoitteena on valmentaa yhtyeitä bänditoiminnan eri osa-alueilla – sovittamisessa, tuottamisessa, myynnissä ja markkinoinnissa sekä esiintymisessä.
– Bändit eivät juurikaan saa kokonaisvaltaista ja ammattimaista palautetta. Se olisi kuitenkin kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Pienikin panostaminen palautteeseen tuo nopeita kehitysaskelia. Yhteistyöverkoston rakentaminen ammattilaisten kanssa on yksi tärkeimmistä tehtävistäni.
Musiikkipiirien tuntemuksensa ansiosta Pohjolainen on onnistunut saamaan maineikkaita luennoitsijoita kertomaan musiikkiammattilaisen elämästä. Nuorille on Rock Academyssa käynyt puhumassa muun muassa Waspin kitaristi Douglas Blair, Kotiteollisuuden solisti Jouni Hynynen ja Mokoman keulakuva Marko Annala.
– On nuorille iso juttu, kun pääsee juttelemaan isojen tekijöiden kanssa.
Veturitallit tarjoaa kaikille nuorille valvotun oleskelupaikan sekä lisäksi huokeita bänditreenitiloja ja päihteettömiä perjantai-iltojen rock-konsertteja KiskoKlubilla.
Oma ala löytyi
Ensimmäisen rumpusettinsä Seppo Pohjolainen kyhäsi metallisista Viri-kaakaopurkeista ja kattilankansista alle kymmenvuotiaana. Radiossa soi Hurriganes ja Remusta tuli pojalle esikuva.
Sulkavan pikkukylällä Lohilahdella lapset ja nuoret lähinnä urheilivat, mutta myös nuorisokuoroon ja kansalaisopiston kitaratunneille pääsi – ja Pohjolainen meni. Samanhenkisistä kavereista koottiin bändi Zede & Neutraali, joka keikkaili kylätapahtumissa.
– Musiikin tekeminen oli terapeuttista. Jos oli huono päivä, aggressiot sai purkaa rumpuihin.
Bändissä oli pakko oppia kuuntelemaan toisia ja neuvottelemaan. Nuoruusiässä suuren vaikutuksen Pohjolaiseen tekivät Pelle Miljoonan sanoitukset.
– Olin itsekin kapinallinen ja punkkari asenteella: yhteiskunta on mätä. Pellen tekstit kertovat raa’asta elämästä. Edelleenkin karvat nousevat pystyyn Gabriel-biisistä, joka kertoo kaltoinkohdellun ja yksinäisen pojan itsemurhasta.
Peruskoulun jälkeen Pohjolainen opiskeli oppisopimuksella offset-painajaksi. Teollinen työ koneiden kanssa alkoi kuitenkin pian puuduttaa. Hän kaipasi ihmisläheisempää ammattia. Pohjolainen pääsi opiskelemaan sosiaalikasvattajaksi Jyväskylään.
Sosiaaliala tuntui heti omalta, ja hänet temmattiin työelämään suoraan koulunpenkiltä 1990-luvun alussa. Ohjaajan työ Lotilan ja Hovilan nuorisokodeissa näytti elämän karut puolet, mutta myös palkitsi.
– Nuorten taustat olivat rankkoja. Se välillä järkytti, mutta oli hienoa nähdä, että asiat myös järjestyivät. Jos nuori hairahtui, meidän tehtävämme oli antaa uusia mahdollisuuksia. Ja jos nuori ei niihin tartu, emme sille mitään voi.
Nuorista löytyi aina soittamisesta kiinnostuneita. Pohjolainen heittäytyi mielellään jammailemaan heidän kanssaan.
– Kolmisointurokkia tai heviä taitotason mukaan. Monille oli helpompaa avautua kitara sylissä. Musiikki auttoi rentoutumaan ja pitämään hauskaa.
Musiikin kautta voi lukea mielentiloja ja mielialoja.
Samoihin aikoihin Pohjolainen opiskeli musiikkiterapian perusopinnot Sibelius-Akatemiassa, mikä antoi eväitä työhön.
– Musiikin kautta näkee asioita, voi esimerkiksi lukea mielentiloja ja mielialoja.
Musiikkikuvioissa Pohjolainen tutustui Trio Niskalaukauksen laulusolisti Timo Rautiaiseen, joka pyysi Pohjolaista bändiin rumpaliksi vuonna 1996. Sen oli tarkoitus olla pieni indie-bändi, mutta suosio räjähtikin Rajaportti-albumin myötä.
Keikkailun ja nuorisotyön yhdistäminen onnistui työnantajan joustavuuden ansiosta.
Ihmiset tarvitsevat musiikkia
Lähes jokainen kuuntelee musiikkia, ja Pohjalaisen mielestä jo kuunteleminen on monella tapaa terapeuttista.
– Tekstit ja kappaleen tunnelma voivat antaa voimaa. Ihmiset selvästi tarvitsevat musiikkia, sillä ei juuri ole paikkaa, jossa musiikkia ei kuulisi.
Trio Niskalaukauksen keikkojen jälkeen moni tulee kertomaan, miten joku bändin kappale on auttanut vaikeassa elämäntilanteessa.
– Se lämmittää sydäntä.
Työpajoissa nuoret pääsevät tekemään omaa musiikkia, jolla on voimaa vaikuttaa elämänkulkuun. Nuori, joka on ollut yksinäinen, löytääkin elinikäisiä ystäviä. Nuori, jonka suunta on ollut sumussa, löytääkin polun pään. Läheskään aina uusi ura ei liity musiikkiin, mutta musiikki jää kuitenkin voimavaraksi.
– Monesti on käynyt niin, että joku vuosien takainen asiakas pysähtyy juttelemaan Kauppakadulla. On perustettu perhe, löydetty oma ala. He sanovat, etteivät he olisi tässä ilman apua ja tukea kriittisinä hetkinä. Ne ovat palkitsevimpia hetkiä, paras kiitos ikinä.
On myös niitä, jotka jäävät puistonpenkille, elämän laitapuolelle. Pohjolainen istahtaa silti viereen ja käy läpi kuulumiset.
– Moni heistäkin muistelee lämmöllä saamaansa apua ja tukea.
Tuija Siljamäki
