Ruokapankki pyörii naisvoimin

Perulainen sosiaalityöntekijä Sara Rodriguez tekee pioneerityötä koordinoimalla hävikkielintarvikkeita kansankuppiloihin. Tällaista on sosiaalityö maassa, jonka väestöstä lähes 30 % elää köyhyydessä. 

Kattila on valtava. Rouva Sandra hämmentää keittoa kansankuppilansa keittiössä ja kertoo, että annoksia on valmiina noin 100 ihmiselle.  

Varsiselleriä on nyt tullut runsaasti, joten hän laittoi sitä soppaan. Ikinä ei voi ennustaa, millaisia ruokatarvikkeita on milloinkin tulossa lahjoituksena, joten kokatessa on käytettävä mielikuvitusta. Perulaiset reseptit taipuvat kuitenkin moneen, Sandra sanoo.  

Hän on yksi naapuruston vapaaehtoisista rouvista, jotka pyörittävät kansankuppilaa Perun pääkaupungissa Limassa, Pamplona Altassa.

Näkymät ikkunasta ovat avarat, sillä kuppila sijaitsee vuorenrinteellä, joille köyhimmät asuinalueet ajan myötä levittäytyvät. 10 miljoonan asukkaan kaupunki kasvaa reuna-alueiltaan jatkuvasti, eikä kaupunkisuunnittelua juuri ole. 

– Tervehdys rouvat, miten täällä sujuu? kysyy Sara Rodríguez ja astuu sisään keittiöön. Rodríguez on alueellisen työn johtaja Banco de Alimentos Perú -järjestössä, joka koordinoi supermarketeista hävikkiin menossa olevia ruokatarvikkeita kansankeittiöihin ympäri Limaa.  

Pelkkä ruoka-avun toimittaminen ei riitä.

Ruokapankkitoiminta on tärkeä osa kaupunkilaisten ruokaturvaa, Rodríguez kertoo. Hän sanoo, että kuppilat pyörivät vapaaehtoisvoimin ja perivät annoksista erittäin huokean, alle euron hinnan.

Ilmaisia aterioita tarjotaan eniten tarvitseville, esimerkiksi orvoksi jääneille lapsille. Lähialueen koululaiset käyvät usein ennen koulun alkua syömässä, että jaksavat opiskella. 

Rodríguez kertoo perulaisen sosiaalityön todellisuudesta: Noin 30 % väestöstä elää köyhyydessä tai on vaarassa pudota siihen. Alle 5-vuotiaista lapsista yli 11 % kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, ja moni heistä on samaan aikaan ylipainoisia, koska ravitsemus on niin huonoa. Ihmisillä ei ole koulutusta eikä tietoa terveellisestä ravitsemuksesta. 

– Olemme huomanneet, että pelkkä ruoka-avun toimittaminen ei riitä. On pakko tehdä laaja-alaisempaa sosiaalityötä. Täällä tarvitaan seksuaalikasvatusta, kansanterveystyötä ja parempaa koulutusta. Kouluttaminen on noussut yhdeksi tärkeimmistä tehtävistämme, Rodríguez sanoo ja viittilöi ympäri vaatimatonta asuinaluetta.  

Aiemmin päivällä hän ohjeisti keittiössä kokkaavia naisia huolehtimaan kylmäketjusta paremmin.  

– Olen painottanut, että ruokamyrkytyksiä ei saa tulla, se on sydämenasiani, hän sanoo.  

Sisäinen palo vei sosiaalialalle

Sara Rodríguez tunnetaan alueella hyvin. Nyt menossa on yhteistyökampanja, jossa alemmas kukkulanrinteelle on ajettu siirrettävä konttiklinikka, jossa gynekologit tekevät ilmaisen terveystarkastuksen naisille.  

–  Seksuaaliterveys on katolisessa maassa tabu, vaikka juuri sitä parantamalla voitaisiin parantaa naisten asemaa ja ehkäistä yleisiä sairauksia ja teiniraskauksia, hän sanoo. 

Rodríguez on itsekin kotoisin Liman keskustasta, melko vaatimattomalta asuinalueelta. Into sosiaalityöhön tuli vanhemmilta, jotka tunnettiin naapuriavustaan.  

– Meillä oli pieni asunto, mutta vanhemmillani oli aina tilaa sille, joka sitä eniten tarvitsi. He antoivat naapurustolle vähästään. Kasvoin solidaarisuuden keskellä ja menin itsekin mukaan järjestöjen katukampanjointiin, vaikka isäni yritti kieltää minua turvallisuussyistä. 

Vanhemmat lähettivät Rodríguezin opiskelemaan matkailualaa, ja hän työskentelikin alkuvuodet matkaoppaana.  

– Sisäinen palo ei kuitenkaan sammunut, vaan mietin koko ajan, miten pääsisin takaisin sosiaalisten projektien pariin. 

Niitä on maassa paljon: on kirkkojen hyväntekeväisyyttä, on järjestöjen hankkeita, mutta eniten on itsehallinnoituja oma-apuprojekteja kuten kansankuppiloita, jotka pyörivät vapaaehtoisvoimin.  

Kehittyvän maan julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat puutteelliset, ellei olemattomat, ja historiallisia syitä ovat muun muassa korruptio, kolonialismin romuttama talousjärjestelmä ja etninen epätasa-arvo. Yksityisiin palveluihin vain harvalla on varaa. 

Naiset kantavat Perussa vastuuta

Rodríguez sai kokea palveluiden puutteet omissa nahoissaan.  

– Kun toinen poikani syntyi, hänellä havaittiin lievä aivovamma ja kehitysvaikeuksia. Kun taistelin hänelle apua, huomasin, miten uskomattoman vaikeaa se oli. 

Hän päätti opiskella, miten järjestelmän keskellä luovitaan. Hoitoa sai vaatia ikuisuuden, eikä erityistä tukea tai inkluusio-opetusta tarjottu juuri muulla kuin yksityisellä sektorilla. 

– Aloin yhdessä muiden erityistä tukea tarvitsevien lasten äitien kanssa ottaa selvää, mistä saa edullisinta hoitoa. Opin matkan varrella paljon ja autoin muita äitejä, jotka halusivat auttaa lapsiaan. 

Vain harvoilla on varaa yksityisiin palveluihin.

Rodríguez kiittelee omaa aviomiestään tuesta, mutta sanoo, että työ jää Perussa yleensä naisten vastuulle.  

– Isät häipyvät helposti kuvioista. 

Kun Rodríguez vaati palvelua, häntä kuunneltiin.  

– Mutta oli monia, jotka eivät pystyneet samaan, koska heillä ei ollut voimavaroja tai tietoa. Niinpä perustin ryhmän, jossa opastin muita naisia, miten heidän kannattaa toimia saadakseen lapsilleen hoitoa. Lopulta minunkin poikani sai diagnoosin ja tukea muun muassa lukivaikeuksiinsa. 

Ponnistelu kannatti: nykyisin Rodríguezin parikymppinen poika opiskelee yliopistossa. 

Pioneerityötä ruokahävikin ehkäisemiseksi

Nykyinen Rodríguezin sosiaalialan työpaikka löytyi mutkan kautta kahdeksan vuotta sitten kun tuttu vinkkasi määräaikaisesta työprojektista.  

– Minun piti järjestää gaalaillallinen yrittäjille, joita haluttiin houkutella mukaan lahjoittajiksi. Luulin aluksi, että tämä on oikeasti pankki, hän muistelee alkuaikojaan järjestön leivissä ja naurahtaa.  

Yritysyhteistyö on tärkeä osa toimenkuvaa, sillä toiminta pyörii yksityisten lahjoitusten varassa.  

– Julkinen valta ei tue meitä mitenkään, hän sanoo.  

Järjestö tekee hänen mukaansa pioneerityötä, sillä ruokahävikin ehkäiseminen ja ammattimaisen sosiaalityön yhdistäminen on maassa uutta.  

Kansallisia aliravitsemuksen torjuntaohjelmia on kuitenkin käynnissä. Eräässä niistä koululaisille annetaan yksi maitolasillinen päivässä ja keksi. Elintarviketeollisuus yrittää kehitellä omalta osaltaan ratkaisuja. Paikallinen elintarviketieteilijä voitti kansallisen palkinnon keksittyään suklaan, joka sisältää ekstra-annoksen rautaa. Anemia on yleistä etenkin lapsilla ja raskaana olevilla naisilla. 

Poliittisiin syihin pitäisi puuttua

Sosiaalityö ei ole Perussa yleinen urasuuntaus, ja sitä voi nykyisin opiskella vain kahdessa julkisessa yliopistossa, Sara Rodríguezin tiimiläiset kertovat toimistolla.  

– Olemme nojautuneet etenkin Paulo Freiren teoriaan, mutta mikään kirjasta opittu ei vedä vertoja sille, mitä kohtaamme kaupungilla, nuori kollega Mayra Ramirez sanoo.  

Hän on vasta valmistunut sosiaalityöntekijöiksi. Brasilialainen kasvatusfilosofi Paulo Freire on Latinalaisessa Amerikassa tunnettu teoreetikko, joka korostaa kasvatuksen poliittista merkitystä taisteltaessa yhteiskunnallista sortoa vastaan.  

Freiren mukaan köyhien asemaa ei pidä vain lievittää hyväntekeväisyydellä, vaan pitää lisäksi puuttua niihin poliittisiin syihin, joiden vuoksi epätasa-arvoa on.  

Kolmannen sektorin työmäärä on loputon.

Varsinkin koronapandemian aikaan maassa nähtiin nälkää ja hädänalaiset perheet asettivat ikkunanpieliinsä pieniä valkoisia lippuja merkiksi siitä, että he tarvitsivat ruoka-avustusta, Rodrígus kertoo.  

Nyt tilanne on hiukan helpottanut, mutta kolmannen sektorin työmäärä on loputon. Rodríguezin nuoremmat alaiset sanovat, että señora Saraa on vaikea toppuutella.  

Somen mukaan hän viettää viikonloputkin töissä ja poseeraa milloin minkäkin uuden kuppilan avajaisissa kakkulautanen kädessä, muut kiusoittelevat. 

Sara Rodríguez, miten pidät huolen siitä, ettet pala loppuun? 

– Kyllä minä mietin, menenkö joskus liian pitkälle. Olen jo saanut terveysongelmia liian työnteon vuoksi. Asiaa ei yhtään auta se, että mieheni on aivan samanlainen, hän sanoo ja naurahtaa.  

– Yleensä meidän lapsemme lopulta kieltävät meitä. He sanovat: äiti, et voi viettää koko sunnuntaita vuorenrinteellä. 

Kukka-Maria Ahokas