Helsingin Myllypuron leipäjonossa käy kuukausittain useita tuhansia ihmisiä. Kuva: Esko Jämsä
Helsinkiin kehitetään ruoka-avun mallia, jossa kassijakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja ja hävikkiravintoloita. Ruokaa ei voi enää hakea anonyymisti, mutta ruoka-avun tarvetta ei kyseenalaisteta.
Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonissalaitos aikovat poistaa leipäjonot. Ne kehittävät uutta ruoka-avun mallia, jossa kassi-jakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja.
Kehitystyöhön osallistuvat myös ruokaa jakavat toimijat.
Samaan aikaan vastaavalla kokoonpanolla jonoille etsitään vaihtoehtoa myös Espoossa.
– Helsingissä on selvä tahtotila: haluamme jonoista eroon. Tarvitsemme mallin, jossa ruoan saanti on inhimillisempää, sanoo Leena Luhtasela, joka on vs. nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Helsingissä.
Pahimmillaan leipäjonot ovat olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat nyt saaneet jonot lyhenemään 10–15 minuuttiin. Se onnistui, kun ruokajaon aukioloaikoja pidennettiin.
Helsingin kaupunki asetti järjestöjen toiminta-avustuksen ehdoksi sen, että jonot poistuvat ja toimija osallistuu uuden mallin suunnitteluun. Muut paitsi Heikki Hurstin Laupeudentyö ovat työssä mukana.
Ruoka-avun hakijat rekisteriin
Mallin suunnitteluryhmää on vetänyt diakoniajohtaja Matti Helin Diakonissalaitokselta. Helin sanoo, että työssä ei asetettu kyseenalaiseksi ruoka-avun tarvetta. Se on todellinen, hän sanoo, mutta nyt kehitetään tapoja, joilla se järjestetään.
Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä ‑ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin.
– Niin saadaan karsittua pois hyvätuloiset ja ammattijonottajat, Helin sanoo.
Monet leipäjonojen asiakkaat pelkäävät, että uusi malli lopettaa kassijakelun. Niin ei käy: ruokaa saa jakopaikalta mukaan myös uuden mallin aikana.
– Ruoan jakaminen ei lopu. Kassin saa tulevaisuudessa jopa helpommin kuin nyt ja ilman jonoja. Sen rinnalle vain tulee uusia toimijoita ja tapoja. Ruoka-apua pitää antaa siten, ettei hakijan tarvitse tuntea häpeää. On myös yhteiskunnallisesti fiksua hoitaa jakelu niin.
Uusi malli hyödyntää yhteisöllisyyttä, Helin sanoo. Ruokajaon rinnalle tulee yhteisruokailuja. Niitä järjestetään esimerkiksi asukastiloissa. Ruokailut synnyttäisivät myös muuta yhteistä toimintaa ajan kanssa, Helin uskoo. Se lisää asiakkaiden toimijuutta ja osallisuutta.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa.
– Diakonissalaitoksella on vahva kokemus yhteisöjen rakentamisesta. Olemme nähneet, miten yhdessäolo tepsii huono-osaisuuteen ja yksinäisyyteen. Aluksi syödään, sitten vähitellen aletaan tehdä jotakin yhdessä.
Ruokailut ja osallistuminen toimintaan olisivat vapaaehtoista, Helin painottaa. Jossakin vaiheessa levisi tieto, että Espoossa ruoka-avusta tulee vastikkeellista.
– Se oli uutisankka, hän sanoo.
– Pelkän ruoan hakeminen ei vahvista toimijuutta. Haluamme nostaa ruoka-avussa kunnianhimon tasoa, sanoo Matti Helin. Kuva Esko Jämsä
Myllypuron torstaijaossa kävi 1200 ihmistä
Myllypuron leipäjonossa on torstaisin iso jako. Se tarkoittaa, että asiakkaat saavat myös lihaa, leikkeleitä ja makkaraa. Isot jaot ovat tiistaisin ja torstaisin.
Muina arkipäivinä jonosta saa tuoretuotteita, esimerkiksi maitoa ja vihanneksia.
Toukokuun 17. päivänä ruoan jakelu alkoi aamulla kahdeksalta ja päättyi 11.15. Siinä välissä 1 200 ihmistä sai ruokaa.
Jonotus vei keskimäärin 10–15 minuuttia. Aurinko paistoi, monet jonottajat jutustelivat. Nuoria perheenäitejä, jokunen hiljaa pysyvä nuorempi mies, joista näki, ettei mene hyvin. Suurin osa asiakkaista kuitenkin oli eläkeikää lähestyviä tai eläkeläisiä siisteissä kesävaatteissa.
Se ei ole koko totuus, huomauttaa leipäjonotutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta.
– Köyhyys ei aina näy ulospäin. On mahdollista pitää yllä siistiä julkisivua, vaikka rahaa ei ole. Ihmiset peittävät köyhyytensä niin pitkälle kuin voivat. Jonoissa käy ihmisiä, joilla on vakavia taloudellisia ongelmia. Kahdella viidestä on lisäksi syvempiä ongelmia.
Eri jonoissa tapaa erilaisia ihmisiä, Laihiala sanoo.
– Hurstin jonossa on monenikäisiä, ja siellä näkee elämän koko kirjon opiskelijoista asunnottomiin. Myllypurossa käy paljon mukavan oloisia eläkeläisiä ja eläkeikää lähestyviä sekä lapsiperheitä.
Elämää kädestä suuhun
Samaa sanoo Myllypuron elintarviketuki ‑yhdistystä vetävä Sinikka Backman.
– Työttömiä, eläkeläisiä, työelämästä tipahtaneita, joille työnsaanti on vaikeaa. Lapsiperheitä. Paljon yksinhuoltajia, hän kuvaa.
Kallis asuminen pakottaa ihmisiä jonoihin, Backman sanoo. Vaikka toimeentulotukea nostettaisiin, se ei ratkaise kaikkien ongelmia.
– Osalla on isoja velkoja, joita ei oteta huomioon laskelmissa.
Jonossa voi asioida anonyymisti, eikä kenenkään avun tarvetta kysellä. Ruoanjakelua kehittävän työryhmän käyttöön Myllypurossa kuitenkin kerätään nyt tietoa kävijöistä. Heistä kolmasosa on maahanmuuttajataustaisia ja reilu kolmasosa lapsiperheitä. Joka kymmenes tulee jonoon Vantaalta.
– Näistä ihmisistä 92 prosenttia elää kädestä suuhun. He ovat tulleet siihen pisteeseen, että jonolle vaihtoehtoa ei ole.
Jonosta ei anneta ruokaa lapsille, eikä lapsia näy vanhempien mukana jonossa. Silti juuri lasten kohtalo alueella ”kääntää sydäntä”, Backman sanoo.
– Täällä kohtaa lapsia, joiden kotona elämänhallinta on hukassa. Lapset ovat nälissään.
Myllypuron elintarvikeapu ‑yhdistystä pyörittävän Sinikka Backmanin toive on, ettei ruoka-avun uudistukset vaikeuta ihmisten elämää entisestään. Kuva: Esko Jämsä
Tekstari kutsuu syömään
Malliin sisältyy myös hävikkiruokaravintoloita. Niitä voisivat pitää yhdistykset, ja niissä voisi käydä kuka tahansa. Ruokajakelun asiakaskortilla lounaan saisi ilmaiseksi tai pikkurahalla. Muut maksavat ateriasta.
Hävikkiruokaravintoloille on tarkoitus tehdä digitaalinen alusta. Se kertoo, missä voi kulloinkin käydä syömässä. Palveluun voi liittyä myös mikä tahansa tavallinen ravintola, joka haluaa antaa ylijäänyttä ruokaa ilmaiseksi ruoka-apuna.
Digialustan avulla myös isot laitoskeittiöt voivat liittyä ruoka-apuun, Helin kuvaa.
– Keittiö ilmoittaa, että meillä on sata annosta kylmää lounasruokaa. Logistiikka käy hakemassa ja siirtää ruoan jakelijalle. Samalla vähenee ruokahävikki.
– Asiakkaille voitaisiin kertoa ruokailumahdollisuuksista esimerkiksi tekstarilla.
Uusi malli on moniulotteinen kokonaisuus, joka tulee muuttamaan myös vakiintuneiden ruoka-apujärjestöjen toimintaa, Helin kuvaa. Uusia apumuotoja tulee mukaan siirtymäajan kuluessa.
– Vuoden 2019 aikana leipäjonot poistuvat. Olen siitä täysin varma, sanoo Helin.
Kadoksissa olevat löytyvät nyt
Leena Luhtasela kuuluu uutta mallia kehittävään työryhmään. Hän näkee mallissa mahdollisuuden tavoittaa vaikeassa asemassa olevia, jotka nyt ovat hukassa sosiaalitoimelta.
– Asiakkaiden elämäntilanne selvitetään alkuhaastattelussa. Niin voimme tarjota palveluja niille, joita emme nyt tavoita. Meillä on ollut jonoissa työntekijöitä, jotka tarjoavat apua ja ohjeita. Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on kuitenkin tunnistamatta.
Leipäjonoissa käy Helsingissä tuhansia ihmisiä viikoittain.
– Haluamme tietää, miksi niin monet tarvitsevat ruoka-apua, Luhtasela sanoo.
Osa heistä on nyt palvelujen ulkopuolella, hän arvioi. Joillakin voi olla kielteisiä kokemuksia palvelujen saannista tai kynnys asioida viranomaisten kanssa voi olla heille korkea.
– Olemme olleet huonoja jalkautumaan. Olemme odottaneet, että asiakkaat tulevat virastoon asioimaan.
– Nykyinen palvelujärjestelmä ei tunnista tarvetta ruoka-apuun. Voimme mallin avulla kehittää palvelujamme.
Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up ‑toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja.
Asiakkaiden rekisteröinti ei ole tietosuojalain näkökulmasta yksinkertaista, Luhtasela sanoo. Haastattelujen ansiosta kuitenkin päästään käsiksi köyhyyden juurisyihin.
– Varsinkin lapsiperheille pitää saada tukea nykyistä varhaisemmin. Kun perustoimeentulo siirtyi Kelalle, emme kohtaa perheitä niin kuin ennen.
Mallissa pitää myös ratkaista, kenen vastuulle ruoka-avun järjestäminen kuuluu, Luhtasela sanoo.
– Sosiaalihuoltolaki ei tunne ruoka-avun järjestämistä. Kun sote tulee, kenelle ruoka-apu kuuluu: onko se julkista toimintaa, kuuluuko se kunnille, maakunnille tai mille taholle.
Meitä syyllistetään jonoista
Yksi on joukosta poissa, kun Helsinkiin sorvataan uutta ruoka-apumallia. Hän on Heikki Hursti, joka pyörittää kaupungin suurinta ja tunnetuinta leipäjonoa. Hurstin Valinta jakaa ruokaa Helsinginkadulla.
Hän on menettänyt uskonsa siihen, että häntä kuunnellaan.
– Olen kertonut oman mielipiteeni moneen kertaan. Se ei merkitse heille mitään. He ovat jo saaneet päähänsä, mitä järjestävät. Olen saanut pettyä monta kertaa. Siksi en osallistu tähän.
Hän tarkoittaa heillä Helsingin sosiaalipalvelujen johtoa.
– Meitä syyllistetään jonoista muttei yhteiskuntaa, joka niitä jonoja aiheuttaa. Eivät jonot ole ongelma vaan köyhyys. Jonot ovat ongelma muille, ei jonottajille. He kiittelevät, että on vielä jokin paikka, josta saa ruokaa.
– Nyt sitten on herätty auttamaan, jotta jonot saadaan pois näkyviltä.
Kallis malli, eikä se toimi
Uudesta mallista tulee kallis, Hursti arvelee. Se pitää tehdä tosi isosti, jotta varastointi ja kuljetus toimivat, hän sanoo.
– Vantaalla on logistiikkakeskus, mutta sieltä ei pystytä toimittamaan tarpeeksi ruokaa. Sitä ei riitä kaikille. Niin sanovat vantaalaiset, jotka nyt tulevat meille.
– Meillä on valmiina kylmäkuljetus ja ‑säilytys. Olen sanonut niille, että antakaa rahaa, niin me kehitetään toimintaa ja saadaan loputkin jonot pois. Edellisen kerran saatiin avustusta kaupungilta 2016.
Hursti ei lämpene ajatukselle yhteisruokailuista.
– Kokeilkoon itse sosiaalivirastossa, miltä tuntuu syödä hävikkiruokalounasta. Sitten sitä voidaan kokeilla muuallakin.
– Ja asiakkaat tarvitsevat myös pesuaineita. Meillä jaetaan hammasharjoja ja ‑tahnaa, omoja ja muita hygieniatuotteita.
Heikki Hursti pyörittää Helsinginkadulla kaupungin suurinta ja tunnetuinta leipäjonoa. Kuva: Kristiina Lehto / Lehtikuva
”Omat ruokakuljetukset eivät saa vaarantua”
Myllypuron elintarvikeapu ‑yhdistystä pyörittävä Sinikka Backman pitää uutta mallia mahdollisuutena kehittää ruoka-apua.
– Odotan hyviä uudistuksia. Ne tulevat näiden meidän asiakkaidemme hyväksi.
Jotkut suunnitelmat hän kuitenkin kyseenalaistaa. Backman toivoo, ettei jakelupisteen omaa logistiikkaa lopeteta.
– Meillä se toimii hyvin. Haemme ruokaa kolmella autolla sovitusti kaupoista. Laskemme tarkkaan, miten paljon ruokaa kertyy. Sitä annetaan sen mukaan hakijoille. Ruokaa pitää riittää kaikille. Siinä meihin luotetaan.
Uusi malli ei saa vaarantaa ruoan riittävyyttä, Backman sanoo. Kymmenesosa jonon kävijöistä on tätä nykyä Vantaalta.
– He sanovat, että sieltä ei ruokaa saa.
Myös hävikkiruoan riittävyys huolestuttaa Backmania. Jos sitä menee myös ravintoloille, se on pois ruoka-avun potista, hän muistuttaa. Jo nyt hävikkiruoan määrä on laskenut.
– Lihaa saadaan entistä vähemmän. Saimme eräältä tuottajalta ennen 10–12 lavaa maitoa. Nyt saattaa tulla vain yksi.
Hän on kuulostellut asiakkaiden tunnelmia sen jälkeen, kun tietoa uudesta mallista alkoi tulla. Useimmat jonottajat eivät halua osallistua yhteisruokailuihin. Ruoka halutaan syödä kotoa yksin tai perheen kanssa.
– Ei näillä ihmisillä ole kännyköitä eikä rahaa ostaa matkalippua syömään jonnekin. Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty mitään, hän kuvaa.
Osa asiakkaista on yksinäisiä. Heitä yhdessä tekeminen voi auttaa, Backman arvelee. Monet ovat elämäntilanteensa uuvuttamia.
– Heille riittää, että he jaksavat tulla tänne.
Backman pelkää, että osa asiakkaista jää pois, jos ruoka-apuun pitää antaa henkilötiedot.
– Kaikki eivät halua puhua edes meille tai sosiaaliohjaajille. Miten heille käy?
Backman antaa kiitosta Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijälle Teija Tanskalle, joka on kuuden vuoden ajan käynyt jonoissa auttamassa ihmisiä. Tanska kertoo palveluista, ohjaa ihmisiä niihin ja täyttää apuna hakemuksia.
– Se on toiminut hyvin. Meillä käy väkeä myös seurakunnasta. Me puolestamme ohjaamme asiakkaita diakoniatyöhön.
Backman toivoo, että ruokajakelu voi jatkaa Myllypurossa.
– Meillä käy nelisenkymmentä ihmistä työllistämistöissä. En usko, että kovin moni heistä pääsee muihin töihin. Heillekin on tärkeä kuulua johonkin.
”Haluan laittaa ruokaa kotona”
Myllypuron leipäjonon asiakkaat arvostavat omaa rauhaa ja kotiruokaa.
Rouva Karlsson, 55, sairaseläkkeellä ”Aloin käydä täällä, koska vuokra on niin kallis. Eläke on pieni.
Tämä tämmöinen on hyvä tapa jakaa ruokaa. Saa itse valita ja mennä kotiin laittamaan ruokaa.
Haluan tehdä ruokani itse. Ruoka menee mössöksi isoissa kattiloissa, joista kauhalla otetaan. Kuka niitä mössöjä haluaa syödä.
On järkyttävää, jos leipäjono loppuu ja pitää mennä yhteisruokailuihin. Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että ruoan eteen pitäisi osallistua johonkin, jos vain terveyden puolesta pystyy.”
Keski-ikäinen mies ”Mieluiten haen ruokaa. Näin on parempi kuin yhteisruokailut. ”
Leonid ”Olemme tottuneet jonoon. Leipäjono on hyvä asia. Minun ei tarvitse jonottaa, kun minulla on jonon ohituskortti. Sen saa sosiaalista. En viitsisi mennä mihinkään ruokailemaan. Kotona on helppo tehdä kaikki itse.”
Helvi, 67, eläkkeellä ”Asun omakotitalossa. Eläke menee lainan lyhennyksiin. Sosiaalitoimisto ei auta, koska meillä on omistusasunto, vaikka siitä on paljon velkaa.
Minulla on iso perhe: tytär, toinen tytär perheineen, minä ja kolme kissaa. Lapsia on kolme.
Täältä on helppo hakea ruokaa nyt, kun jonot ovat lyhyitä. On hyvä, että hävikkiruokaa jaetaan ihmisille eikä se mene roskiin.”
<br><!– [et_pb_line_break_holder] –><hr/>
Köyhyys ei häviä, vaikka jonot katoavat
Helsingin kallis asuminen pakottaa ihmisiä jonoihin. Kuva: Esko Jämsä
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kyseenalaistaa Helsinkiin suunnitellun uuden ruoka-apumallin perusteet. Hänen väitöskirjansa käsittelee leipäjonoja.
– Ne ovat hienoja suunnitelmia, ja varmasti jotkut ryhmät hyötyvät niistä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise köyhyysongelmaa. Ongelma ei ole jonot vaan köyhyys. Siihen pitää puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
– Se, että ihmisiä tavataan ja haastatellaan, ei heitä auta, elleivät he saa samalla lisää rahaa.
Laihiala kysyy, kenen tarpeiden vuoksi ruoka-avun mallia nyt muutetaan. Jonot lyhenivät Helsingissä jo huomattavasti, kun jakoaikoja pidennettiin, hän huomauttaa.
– Mikä on ongelma, jota näillä malleilla ryhdytään poistamaan? Onko kyseessä silmänkääntötemppu, jolla köyhyys saadaan siivottua katukuvasta? Köyhyys ei siinä helpotu, koska ei puututa syihin, jotka pakottavat hakemaan ilmaista ruokaa.
Laihiala arvelee, että uusi, investointeja vaativa malli muuttaa ruoka-avun viralliseksi tukijärjestelmäksi, joka on kohdennettu köyhille.
Mikä häpeä!
Jonot halutaan pois, koska niissä seisominen ei ole ihmisarvoista, Helsingin kaupungilta katsotaan. Lisäksi halutaan säästää jonottajat häpeältä.
Tuomo Laihiala huomauttaa, että kaikki vain tai ensisijaisesti köyhille suunnattu apu aiheuttaa häpeää, eivät vain leipäjonot.
– Tutkimusten mukaan mikä tahansa köyhäinavuksi mielletty aiheuttaa stigmaa. Siksi avun hakemiseen on iso kynnys.
Esimerkiksi yhteisruokailuihin eivät kaikki halua tulla, Laihiala uskoo. He eivät halua osallistua ”köyhien ruokailuihin”, vaan katoavat jonnekin.
Yhteisöllisyydestä odotetaan ratkaisua moniin ongelmiin.
– Kaikille yhteisöllisyys ei sovi. Osallistuminen voi olla vaikeaa päihdeongelmaisille, lapsiperheille ja esimerkiksi paniikkihäiriöistä tai sosiaalisista peloista kärsiville.
Laihiala kysyy myös, mitä tarkoittavat osallisuus ja osallistaminen, joista puhutaan ruoka-avun yhteydessä.
– Tutkimuksessa osallisuus tarkoittaa sitä, että kansalainen voi vaikuttaa omiin asioihinsa yhteiskunnassa. Yhteisruokailuhankkeissa osallisuus määritellään niin, että ihmiset vain osallistuvat johonkin.
Suurena ongelmana Laihiala pitää myös sitä, että ruokaa ei saa enää nimettömänä paikalle ilmestymällä. Sen sijaan kävijät haastellaan ja rekisteröidään.
– Kun tutkimme leipäjonoja, huomasimme, että osa jonottajista ei halua ottaa kontaktia keneenkään. Suuri osa jättää tutkijoiden kyselylomakkeen täyttämättä ja kieltäytyy osallistumasta haastatteluun. Monen pienituloisen on myös vaikea kertoa tilanteestaan toisille ihmisille.
– Moni heikossa asemassa oleva ei halua tulla tunnistetuksi. Vaikka ajatus on karsia ”ammattijonottajat”, rekisteröinti karsii myös aidosti avun tarpeessa olevia, jotka häpeävät ruoan hakemista tai jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Hävikkiruoka kuuluu kaikille
Ruoka-avussa on tärkeää säilyttää vapaus ja vapaaehtoisuus, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Ne, jotka tarvitsevat ja haluavat yhteisöllisyyttä, voivat syödä yhdessä. Sen ohessa ruoan jakelun pitää jatkua ilman ehtoja. Hävikkiruoka ei ole kenenkään omaisuutta. Tuntuu pakottamiselta, jos julkinen valta alkaa asettaa sääntöjä sen jakelulle.
Yhteisruokailut eivät leimaa köyhäksi, jos niihin voi osallistua kuka tahansa, Isola sanoo. Ruoan tarvetta ja nimeä ei silloin kysytä.
– Vain köyhille tarkoitetut yhteisruokailut ovat edelleen köyhäinpalvelua. Niissä kävisi sama piiri, joka käy leipäjonoissa.
Köyhiä pidetään helposti yhtenäisenä ryhmänä, Isola huomauttaa. Esimerkiksi yhteisruokailuihin sisältyy ajatus, että kaikki ovat yksinäisiä tai huonoja ruoanlaittajia.
– Nyt haetaan yhtä ratkaisua ja yleistetään liikaa. Meillä on liian kapea näkemys köyhistä.
Ruoka-avun tarvetta ei kyseenalaisteta Helsingissä
Toimittaja Jaana Laitinen kuvasi ansiokkaasti ja monipuolisesti artikkelissaan ”Ruokajonot poistuvat Helsingistä 2019” kehitteillä olevaa uutta ruoka-avun toimintamalliamme. Tavoitteenamme on auttaa asiakkaita nykyistä varhemmin ja tarjota heille heidän tarvitsemaansa apua paremmin kohdennettuna.
Teemme tätä suunnittelua yhdessä nykyisten toimijoiden kanssa. Kaikki toimijat ovat tervetulleita tähän mukaan.
Toisin kuin Laitisen artikkelissa todetaan, Helsinki on avustanut Lahja ja Veikko Hurstin Laupeudentyö ry:n arvokasta toimintaa 100 000 eurolla vuodessa, myös viime ja tänä vuonna.
Maarit Sulavuori perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Helsingin sosiaali- ja terveystoimi
