Romanioppilaat tarvitsevat yhä tukea koulunkäyntiinsä

Romanien asema Suomessa on selvästi parantunut 2000-luvulla, mutta vielä on paljon tehtävää: romaniväestön työttömyysaste on edelleen noin 90 prosenttia.

Vaikka monilla romanivanhemmilla ei ole ammatillista koulutusta, he ymmärtävät, että koulutuksen kautta heidän lapsillaan on paremmat työllistymismahdollisuudet kuin heillä itsellään. Vanhempien on kuitenkin vaikea tukea lapsiaan koulunkäynnissä johtuen muun muassa muuttuneista opetuskäytännöistä ja sisällöistä sekä kouluopetuksen teknologisoitumisesta.

Viime vuonna aloitettiin ESR:n tukemana Suomen romaniväestön yhdenvertaisuutta, osallistumismahdollisuuksia ja hyvinvointia edistävä kolmivuotinen Tšetanes naal – koulutuspoluilla ‑hanke, joka toteutetaan kymmenen kunnan alueella. Erityisohjaaja Keijo Svart työskentelee hankkeen työntekijänä Tampereella.

Tukea vanhemmille

Nyt Tampereella peruskoulua käy noin sata romaninuorta. Tukea tarvitaan etenkin yläasteen ja toisen asteen nivelvaiheessa. Svart on nuorten mukana koulussa, antaa heille yksityisopetusta, auttaa läksyjen teossa ja antaa lisäksi tarvittaessa muutakin tukea ja ohjausta.

Yleensä peruskoulun ala-asteella romanilasten koulunkäynti sujuu hyvin, mutta yläasteella tulee ongelmia.

– On nuoria, joita joudun tukemaan ihan siitä alkaen, että nuori lähtee aamulla kouluun ja pysyy siellä. Teen tiivistä yhteistyötä myös opettajien ja rehtoreiden kanssa.

Svartin mukaan romaninuorilla ja valtaväestöllä on paljon samankaltaisia ongelmia, eivätkä kaikki välttämättä johdu kulttuurista. Joillakin on yksilöllisiä oppimis- tai keskittymisvaikeuksia ja joillakin paljon eri syistä johtuvia poissaoloja.

Yleensä peruskoulun ala-asteella romanilasten koulunkäynti sujuu hyvin, mutta yläasteella nuorilla alkaa olla henkilökohtaisia ongelmia, joissa Svart yrittää myös auttaa.

– Muun muassa poissaolot ovat vähentyneet huomattavasti. Nuoret ovat päässeet siirtymään luokalta toiselle ja ammattikouluun saakka. Ilman apua se ei olisi välttämättä onnistunut.

Svartin mukaan tänä päivänä noin 95 prosenttia romanilapsista saa peruskoulun päättötodistuksen. Viime vuosikymmenten aikana tilanne on parantunut huomattavasti.

– Mutta sen viiden prosentin kanssa, joka on pudonnut kelkasta, pitäisikin tehdä töitä paljon enemmän.

Nuorten vanhemmat suhtautuvat hyvin nuorten koulunkäynnin tukemiseen ja ottavat avun mielellään vastaan. He ymmärtävät, että ilman ammattitutkintoa ei pääse työelämään.

– Asenteet ovat muuttuneet, ja tämä on auttanut nuoria. Kun nämä nuoret ovat kouluttautuneet, he osaavat paremmin tukea omia lapsiaan koulunkäynnissä.

Vain pieni osa romaninuorista haluaa mennä lukioon. He jatkavat pääasiassa ammattikoulussa tai muussa toisen asteen koulutuksessa.

– Auto- ja logistiikka-ala on suosittu, ja moni romaninuori on kiinnostunut sosiaali- ja terveydenhoitoalan sekä liiketalousalan töistä. Myös hevoset ja bisnesmaailma kiinnostavat.

Kulttuuritulkkeja tarvitaan

Romanien asema alkoi parantua Suomessa 1970-luvulla, jolloin ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota romanilasten koulutukseen. Koulutus- ja työtilanne on parantunut huomattavasti 2000-luvulla ja paranee koko ajan.

Svart on vakuuttunut, että tulevina vuosina ammattikoulusta valmistuvat romaninuoret pääsevät mukaan työelämään. Hän toivoo kuitenkin, että tarjolla olisi enemmän erilaisia opintopolkuja, joissa voidaan huomioida erityisongelmia.

– Pitäisi olla enemmän aloja, joilla voisi suorittaa ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksena, ja kesätyöpaikoissa voisi olla kiintiöt romaninuorille.

Yksi hankkeen tärkeistä tavoitteista on viranomaisten romanikulttuuria ja elämää koskevan tiedon ja osaamisen vahvistaminen.

Svart sanoo, että romanikulttuurissa autetaan mielellään toinen toistaan, ja romanitaustaisen henkilön on helpompi tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.

Romaniväestö hyötyisi kulttuuritulkeista asioidessaan eri palveluissa.

Hankkeen tarkoituksena on parantaa valtaväestön ja romanien molemminpuolista kulttuurintuntemusta. Jos romanien työllistyminen olisi helpompaa, pääsisivät he tutustumaan paremmin valtakulttuuriin.

– Tarvittaisiin erityisiä kulttuuritulkkeja hoitamaan romaniväestön asioita.

Romaniväestöön kohdistuu edelleen peittelemätöntä rasismia. Nuoret eivät enää joudu kärsimään siitä samalla tavoin kuin aikaisemmin.

– Kun pakolaisia ja maahanmuuttajia alkoi tulla Suomeen, alkoi romanien asema parantua, koska he ovat syntyneet Suomessa ja eläneet täällä jo 1500-luvulta lähtien.

Ennakkoluulojen vähentämiseksi pitäisi Svartista tuoda mediassa enemmän esiin myönteisiä asioita romaneihin liittyen. Mielikuvaa vahvistaisi muun muassa se, jos kansallisasuisia romanityöntekijöitä saataisiin näkyville.

– Kyllä kansallispukuinen romaninainen asianajajana viestittäisi valtaväestölle uuden laista kuvaa meistä.

Viime vuosina on lisätty romanien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnallisiin asioihin. Romaniasian neuvottelukunta ja Suomen Romanifoorumi ovat tärkeitä valtiollisia asiantuntija ja neuvotteluelimiä.

Svart toivoo, että romaneja saataisiin mukaan paikalliseen ja kunnalliseen päätöksentekoon, ja kaikissa kunnissa tulisi kouluttaa romanitaustaisia tukihenkilöitä.

– Jokaisessa kunnassa pitäisi olla romani työntekijä, ja romaneilla pitäisi olla edustus myös kunnanvaltuustossa ja maakuntahallinnossa.

Iita Kettunen