Aleksi Holma pitää erityisesti jongleerauslautasilla taiteilusta. Lautaset pysyvät hyvin hallussa myös Pekka Uusivirralla ja Julia Mattilalla. Kuva: Päivi Karjalainen
Sosiaalinen sirkus tukee hyvinvointia taiteen kautta.
Keski-pohjanmaan kansanopiston liikuntasalissa Kokkolassa soi harkittu ja rytmikäs, mutta rauhallinen musiikki.
Se kiinnittää opiston erityistä tukea tarvitsevien linjalla opiskelevien eli Virtasten huomion, ja he alkavat tanssahdella lattialla olevan ison varjon ympärillä.
Pian Sara Airola kutsuu heitä tarttumaan varjon reunoista.
Airola on Sirkuskoulu Kuun toinen omistaja ja alan taiteilija, joka on opettanut ryhmälle jo kuuden vuoden ajan sosiaalista sirkusta.
Sirkus kuuluu kaikille.
Koulutukseltaan Airola on yhteisöpedagogi (AMK), lähihoitaja ja tanssi-innostaja. Sirkusta Airola on opiskellut Suomen Nuorisosirkusliiton sirkusohjaajakoulutuksessa sekä Turun Taideakatemiassa sirkustaiteilija–pedagogi (AMK) ‑koulutuksessa. Lisäksi hän on käynyt sosiaalisen sirkuksen kursseja.
– Totuin sosiaalialan töissäni yhdistämään tanssiliiketerapian ja tanssi-ilmaisun, joten sirkuksen käyttö sosiaalisena sirkuksena on ollut minulle luonnollinen tapa toimia, Airola taustoittaa.
Sosiaalinen sirkus on sirkustoimintaa, jossa sirkus toimii välineenä muiden taitojen tai tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi osallisuuden ja toimijuuden tukeminen, syrjäytymisen ehkäisy tai vuorovaikutuksen tukeminen.
Sosiaalinen sirkus tukee myös erityisten ryhmien hyvinvointia taiteen kautta. Teknisiä taitoja tärkeämpää on oppia sirkuksen avulla esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja, kuten luottamusta, kosketusta ja rohkeutta.
Sitä käytetään myös esimerkiksi maahanmuuttajien, näkövammaisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, päihdekuntoutujien, liikuntarajoitteisten ja ikäihmisten kanssa.
Virtasen kanssa ohjaajan on elettävä hetkessä. Ohjaaja aistii ryhmää ja muuttaa havaintojen perusteella tarvittaessa nopeasti suunnitelmaa.
– Parasta antia ovat uteliaisuus ja yhdessä tutkiminen. Minä opin Virtasilta eniten. Minua kiinnostaa kuulla heidän näkemyksiään. Lempikysymykseni on: mitä tällä voisi tehdä? Saan heiltä käsittämättömän paljon ideoita opetukseeni, Airola kiittää.
Sosiaalinen sirkus on myös yhteisöllistä ja osallistavaa.
– Ryhmän tunteminen pitkältä ajalta on luonut luottamusta, rohkeutta ja ennakointia. Tiedän ryhmäläisten toiveita, vahvuuksia ja kehittämiskohtia, Airola puntaroi.
Vuorovaikutustaidot kehittyvät
Tällä kertaa päivän tärkeitä sanoja ovat ”moi” ja ”tervetuloa”. Niillä kiinnitetään lempeästi kaikkien huomio meneillään olevaan. Joskus Sara Airola on pyytänyt ryhmää koolle laulamalla oopperaa.
– Tervetuloa isoon piiriin. Mitäs kuuluu? hän kysyy.
Ryhmäläisille kuuluu hyvää, mikä ilahduttaa Airolaa: osin koronan vuoksi edellisestä tapaamisesta on kulunut aikaa. Tauolla Kalervo Kattilakoski ja Aleksi Holma luonnehtivat Airolaa mukavaksi naiseksi ja opettajaksi, jonka kanssa on kiva olla.
– Ensimmäiset pari-kolme vuotta näin Virtasia kerran viikossa. Nykyisin meillä on teemapäiviä ja ‑viikkoja, kuten kesäleirejä. Toiveena on saada toimintaa taas säännöllisemmäksi, Airola kertoo.
Vahva motivaatio auttaa uusien taitojen oppimisessa.
Kuudessa vuodessa ryhmäläisten uteliaisuus, rohkeus ja kokeilun ilo sekä pareittain ja ryhmässä toimiminen ovat kehittyneet valtavasti.
– Myös kehonhahmotus- ja hallintataidot ovat saaneet sosiaalisesta sirkuksesta vahvistusta, Airola kertoo.
Erityislinjojen ohjaaja Valtteri Konttila, sekä Virtasten vastuuopettaja Aija Jylhä ovat sirkusohjaajan tärkeitä yhteistyökumppaneita henkilökohtaisten avustajien lisäksi.
Jylhä on seurannut Virtasia sosiaalisen sirkuksen pyörteissä koko kuuden vuoden ajan. Hänen mielestään menetelmä on kehittänyt ja vahvistanut opiskelijoiden itsesäätelykykyä ja toiminnanohjausta.
Sosiaalisen sirkuksen yhteisöllisyys on vahvistanut hänen mukaansa myös ryhmän vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja. Opiskelijoiden itsetuntemus on kehittynyt jatkuvan reflektion myötä.
– Yksilöllinen työskentelyn tukeminen sekä rakentava ja kannustava palaute ja ilmapiiri ovat vahvistaneet oppilaiden minäpystyvyyttä ja itsetuntoa, Jylhä toteaa.
Myös oppilaiden voimaantuminen on ollut selkeää. He ovat innostuneita työskentelystä ja ylpeitä uusista taidoista.
– Vahva motivaatio auttaa uusien taitojen oppimisessa. Toiminnallisen työskentelyn myötä uudenlaiset kyvyt tulevat esiin. Uuden oppiminen saa aikaan myönteisen latauksen ja suhtautumisen omiin taitoihin sekä itseilmaisuun, Jylhä sanoo.
Suorituspaineita ei ole
Kun varjoa kohotetaan ylös ja alas, se alkaa aaltoilla ilmassa.
– Nyt kaksi saa vaihtaa paikkaa: Aleksi ja Heleija! Hyvä, Marko, se meni hyvin! Tule vain, Sara Airola kannustaa.
Lattialla on myös hulavanteita.
– Kun musiikki pysähtyy, mene vanteen sisälle ja pyörähdä sen kanssa ympäri. Vanteen voi nostaa ylös asti. Sitten vain menoksi! Ensin voi vähän danssata ja keriä käsiä tai varvastella, Airola neuvoo, kun kaiuttimesta alkaa kuulua itämaista musiikkia.
Kun musiikki stoppaa, Julia Mattila pyörittää vannetta tottuneesti vyötäisillään, Aleksi Holma kaulallaan.
– Oi, todella hienoa, kehuu Airola, joka tietää, mitä taidon oppiminen vaatii.
Suorituspaineita ei ole. Ryhmäläiset eläytyvät innoissaan ja tekevät kukin tyylillään. Kun kaikilla on hyppysissä sama väline, ohjaajalla on mahdollisuus kohdata kaikki yksilöllisesti.
Rohkeus omaan tekemiseen kehittyy.
Arja Lahden mielestä poi eli naru, jonka toisessa päässä on värikäs huivi, toisessa pehmustettu paino, on hiiri. Toinen näkee sen makkarana.
– Okei, makkara! Laitetaan makkara pyörimään! Sara heiluttaa poita kädessään korkeuksissa ja luo oman lyhyen esityksen, johon Janika Välitalo ja Kalervo Kattilakoski ottavat osaa.
– Sä olet ihana, ryhmäläiset antavat Airolalle palautetta.
Luova ja rento tunnelma
Ryhmässä on kokeiltu myös ilma-akrobatiaa. Rengastrapetsilla ja vertikaalikankailla harjoittelu on onnistunut hienosti.
– Olen ottanut akrobatian ohjaamisen haasteena. Pienryhmässä olemme yhdessä kuvakorttien avulla miettineet miten teemme ja onnistumme turvallisesti, Sara Airola kertoo.
Päivän aikana temppuillaan vielä kukkakepeillä, flowerstickseillä, ja surisutetaan näkymätöntä sirkuskärpästä.
Tunnelma ryhmässä on luova, rento ja iloinen. Lähtökohta on, että tekeminen on sellaista, mitä kaikki voivat tehdä.
Alkupiirissä harjoiteltiin toisen huomioon ottamista ja sosiaalisia taitoja. Lyhyessä ajassa harjaantuivat myös kehonhahmotus sekä rohkeus ja uskallus omaan tekemiseen ja ideoimiseen.
Aleksi Holman mielestä paras on vasta tulossa: jongleerauslautasten pyörittäminen kepin nokassa ranneliikkeillä.
– Rohkeutta ja rakkautta, hän filosofoi sosiaalisen sirkuksen merkitystä itselleen.
– Ihanaa tehdä kaikkea ystävällisesti, kiteyttää Olli Tarkiainen.
Tavoitteellista toimintaa
Suomessa sosiaalista sirkusta on kehitetty ja toteutettu tavoitteellisesti noin kymmenen vuoden ajan. Kehittämistyöstä on vastannut Suomen Nuorisosirkusliiton sosiaalisen sirkuksen jaosto yhdessä jäsenyhteisöjensä kanssa. Sosiaalisen sirkuksen vaikutuksia on tutkittu useissa hankkeissa yhteistyössä Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen kanssa.
Useissa sirkuskouluissa eri puolilla maata sosiaalinen sirkus on jo osa koulun viikoittaista toimintaa. Tampereella toimivassa Sorin Sirkuksessa on esimerkiksi työskennelty yhdessä vankien ja erityistä tukea tarvitsevien aikuisten kanssa ja Rovaniemen Piste Kollektiivissa ikäihmisten kanssa.
Sirkus Magentalla on Helsingissä käynnissä Sosiaalinen sirkus lastensuojelutyön tukena ‑hanke. Hankkeen kohderyhmänä ovat eri-ikäiset lastensuojelun palveluiden ja avohuollon sosiaalityön asiakkaat, erityisesti perheet. Sirkustoimintaa järjestetään muun muassa perhekuntoutuskeskuksissa, vastaanottolaitoksissa ja lastenkodeissa. Työntekijöille tarjotaan toiminnallisia koulutuksia, joissa esitellään sosiaalisen sirkuksen menetelmiä käytännössä.
