Rohkea heittäytyjä 

Anu Siitonen on aina tarttunut ennakkoluulottomasti siihen, mitä elämä eteen tuo. Samalla asenteella hän ryhtyi myös työsuojeluvaltuutetuksi. Valtuutettuna häntä työllistävät erityisesti työyhteisöjen ristiriitatilanteet.  

Suora, rehellinen ja räväkkä. Jos Anu Siitosta pitäisi luonnehtia kolmella sanalla, aika moni hänet tunteva saattaisi valita juuri nuo.  

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (Ekhva) arjen tuen ja toimintakyvyn palveluiden työsuojeluvaltuutettu herättää reaktioita eikä jätä ketään kylmäksi. 

Hän tekee työtään satasella ja sydämestään. Toista kauttaan työsuojeluvaltuutettuna työskentelevä Siitonen kuvailee tehtäväänsä elämänsä vaativimmaksi, antoisimmaksi, opettavaisimmaksi ja monipuolisimmaksi.  

Tähänkin työhön hän heittäytyi intuitiolla ja luottamuksella siihen, että kyllä elämä kantaa. 

Kerran Siitonen osti kirjanmerkin, jossa luki jotenkin näin: Ihminen matkustaa pitkin maailmaa selvittääkseen, mitä tarvitsee, ja löytää sen palattuaan kotiin. 

Mietelmä on myös Siitosen elämän tarina.  

– Minun oli tehtävä kaikki ne jutut, jotta löytäisin itseni ja paikkani. 

Rauhaton sielu

Kaikilla niillä jutuilla hän tarkoittaa matkustamista, erilaisia töitä ja opintoja. 

Siitonen valmistui kauppaopistosta merkonomiksi vuonna 1991, suoraan lamaan. Koska alan töitä ei ollut, hän lähti ensin vuodeksi au pairiksi Madridiin, sitten San Franciscoon ja lopulta New Yorkiin.  

Suomeen palattuaan hän opiskeli Hämeenlinnassa kansainvälistä kauppaa ja viestintää kunnes hyvä ystävä sanoi hänelle, että Anu – sinun pitäisi hakea sosiaalialalle. 

Siitonen oli kuullut usein muiltakin, että hänelle oli helppo puhua ja että hän sai toisen tuntemaan, että hänellä oli halu kuunnella ja auttaa. 

– Niin minä sitten kolmekymppisenä hain opiskelemaan sosionomiksi Lappeenrantaan ja pääsin. Kai minulla jokin yleinen käsitys alasta oli, mutta rehellisesti täytyy sanoa, että aika sokkona hain. Minulla oli vahva intuitio ja se johdatti minua. 

Minun tehtäväni on viedä kentän viestiä eteenpäin.

Opinnot olivat vielä kesken, kun Siitonen alkoi tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijän sijaisuutta. Hän jatkoi työssä valmistuttuaan, mutta jokin kaihersi. 

– Ehkä olin jollain tavalla rauhaton sielu. Tein Imatralla pätkätöitä eikä minua voitu vakinaistaa, koska en ollut maisteri. Niin minä sitten sanomalehteä lukiessa näin ilmoituksen, että Mexico Cityyn haetaan au pairia.  

Kun hän vuoden kuluttua palasi Meksikosta Suomeen, elämä yllätti taas. 

– Kävi niin, että tulin raskaaksi.  

Siitonen antoi pojalleen nimeksi Sisu ja hän kasvatti tämän yksin. Sisu seuraa äitinsä jalanjälkiä, sillä hän lähti syksyllä maailmalle, Costa Ricaan suorittamaan IB-lukionsa loppuun. 

Vastuu ei pelota

Sisun synnyttyä Siitosella alkoi seesteinen vaihe. Hän asettui aloilleen ja palasi työelämään vuonna 2009 pojan ollessa kaksi ja puolivuotias.  

Ensin hän teki töitä lastenvalvojana, viiden vuoden kuluttua hän siirtyi palveluohjaajaksi Lappeenrannan pääterveysasemalle ja vuoden 2018 alussa hänet valittiin työsuojeluvaltuutetuksi. 

– Täytyy taas sanoa, etten tiennyt työsuojeluvaltuutetun työstä juurikaan mitään. Hyvä talentialainen ystäväni kannusti minua hakemaan ja hain, koska kaipasin vaihtelua ja uusia haasteita. Luotin siihen, että jos tämä tehtävä on minulle tarkoitettu, minut siihen valitaan. 

Kun Siitonen kuuli voittaneensa, hän alkoi itkeä liikutuksesta. Paineita hän ei ottanut, sillä hän ei ole koskaan pelännyt vastuuta. 

Siitonen kertoo, miten hän ensimmäiset puoli vuotta istui työnantajan ja henkilöstön jäsenistä koostuvan yhteistoimintaelimen kokouksissa hiljaa, koska hän hahmotti sitä, mitä tapahtuu ja mikä on kenenkin rooli. 

– Arvaa, olenko tänä päivänä hiljaa? hän kysyy ja virnistää. 

Laaja vastuualue ja vaihtuvia tilanteita

Työsuojeluvaltuutetun vastuualueeseen kuuluvat työpaikan työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat. Siitosella on perhe-, vammais- ja aikuisten monialaisissa palveluissa 1100 edustettavaa ja hän tekee työtään täysipäiväisesti. 

– Minun tehtäväni on viedä kentän viestiä eteenpäin. En kritisoi kritisoimisen takia, mutta minun pitää pystyä sanomaan, miten asiat ovat. 

Tyypillistä työpäivää ei ole vaan tilanteet vaihtelevat paljon. Siitosen kalenterissa on sovittuna työpaikkakäyntejä, tapaamisia ja neuvotteluja – mutta voi olla, että joltain taholta tuleva yllättävä soitto laittaa kalenterin uusiksi. 

Usein soitot koskevat ristiriitatilanteita työyhteisöissä. 

– Vuosien mittaan työnkuva on muokkautunut näköisekseni. Minuun otetaan tosi paljon yhteyttä työyhteisöjen ristiriitatilanteissa, koska olen hyvä niiden selvittelyssä ja se on myös lähellä sydäntäni. Myönnän suoraan, että sisäilma-asiat eivät ole minun juttuni, sillä niissä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. 

Tiedän enemmän kuin aloittaessani, mutta en voi sanoa, että tiedän kaiken.

Ristiriitatilanteita voi olla kahden työntekijän välillä, työntekijän ja esihenkilön välillä tai ne voivat koskettaa isompaa joukkoa. Siitonen sanoo, että ristiriitatilanteiden määrä on kasvanut viime vuosina. 

– On paljon vuorovaikutushaasteita, sellaista iholle tulemista ja loukkaantumista. Tunnetaidoissa on meillä kaikilla opittavaa. Niillä on entistä suurempi merkitys työssäjaksamisessa ja työhyvinvoinnissa. 

Ristiriitatilanteiden selvittely ja sopiminen on Siitosen mukaan aikaa vievää, mutta onnistuessaan palkitsevaa. Hän kokee olevansa ikään kuin työyhteisön personal trainer, joka saa ihmiset itse tekemään asioita sen eteen, että tilanne kohenee. 

– Minä en ratkaise ongelmia, vaan tuuppaan ihmisiä hoksaamaan solmut ja aukomaan niitä. 

Vastuu omista tunteista ja käyttäytymisestä

Ristiriitatilanteiden ratkomisen lisäksi Siitosella on toinenkin lempiteema – työelämävastuu. Tästä hän puhuu aina, kun käy työpaikoilla. 

– Jokaisella työyhteisön jäsenellä on työsuojelullista vastuuta. Me työsuojeluvaltuutetut voimme auttaa ja opastaa, mutta kyllä työturvallisuus ja työhyvinvointi kuuluvat joka ikisen työntekijän tehtäviin myös. 

Tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että korjaa asian, jos joku johto on huonosti niin, että siihen voi kompastua. Tai puuttuu tilanteeseen, jos huomaa, että jotain kiusataan. Tai ottaa puheeksi, jos on huolissaan työkaverin jaksamisesta tai päihteidenkäytöstä. 

– Asioita ei saa sivuuttaa ja ajatella, että ei kuulu minulle. Kyllä kuuluu. Me kaikki voimme paljon paremmin, kun jokainen tekee pikkuisen.  

Siitonen korostaa, että vastuuseen kuuluu myös se, että otetaan vastuu omista tunteista ja käyttäytymisestä. 

– On hyvä miettiä, miten minä itse toimin eikä lähteä ensimmäisenä syyttämään toisia.  

Säästökuurit lisäävät työntekijöiden kuormitusta

Talentian 2024 työolobarometrissä kävi ilmi, että keskeisimpiä ongelmia työssä ovat muun muassa työntekijäpula, väkivallan uhka sekä henkinen ja eettinen kuormitus. Siitonen on ollut tekemisissä kaikkien näiden haasteiden kanssa. 

Työntekijäpula ei hänen edustamissaan yksiköissä näy kuitenkaan niin pahana kuin hänen kollegoillaan Ekhvassa. Esimerkiksi lastensuojelussa Ekhvan mitoitus on Suomen parhaita. 

Tyypillistä työpäivää ei ole.

Työntekijän henkinen ja eettinen kuormitus nousee Siitosen mukaan usein siitä, että ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.  

– Alalle hakeutuu ihmisiä, joilla on vahva eetos tehdä työ hurjan hyvin. Tällä alalla siihen ei kuitenkaan aina pysty. On tilanteita, jolloin täytyy vain uskoa, että kyllä asiakas pärjää tästä eteenpäin. 

Hyvinvointialueilla menossa olevat säästökuurit tuovat lisäkuormitusta työntekijöiden arkeen.  

– Totta kai tämä merkitsee työntekijöiden joukossa epävarmuutta ja hätää, että miten meidän käy. Yksi minun tehtäväni työsuojeluvaltuutettuna on luoda luottamusta: kyllä myö tästäkin selvitään. 

Joka päivä oppii jotain uutta

Siitonen sanoo kokevansa nykyisessä työssään suurta merkityksellisyyttä. Se tulee kohtaamisista ja siitä, että hän näkee, miten hänen avullaan työyksikköön on saatu vaikkapa astetta parempi tekemisen meininki. 

Edelleen hän oppii joka päivä jotakin uutta. 

– Tiedän enemmän kuin aloittaessani, mutta en voi sanoa, että tiedän kaiken. Mitä vastuullisempi ja laajempi tehtävä on, sitä tärkeämpää minusta on olla utelias tiedolle ja kaikenlaisille mielipiteille, myös eriäville ja kriittisille. 

Siitonen pohtii, että kaikki hänen aiemmat kokemuksensa, kohtaamisensa ja työnsä ovat osoittautuneet työsuojeluvaltuutetun työssä hyödyllisiksi.  

Ulkomailla hän oppi sietämään epävarmuutta ja yllättäviä tilanteita. Lastensuojelussa hän oppi sen, että asiat pitää selvittää perusteellisesti. Lastenvalvojan työssä hän oppi sovittelemaan eriäviä näkökantoja. 

Siitonen toivoo omalla tarinallaan innostavansa talentialaisia asettumaan ehdolle työsuojeluvaaleissa. Hän huomauttaa, että sosiaalialan vahvuutena on laaja viranomaisverkosto, josta on hyötyä tässäkin tehtävässä. 

Tietynlaiseen johdatukseen uskova Siitonen miettii, että hän on juuri nyt oikeassa paikassa ja työssä. Mutta kun nykyinen työsuojeluvaltuutetun kausi päättyy vuonna 2025, voi edessä olla jotakin muuta. 

– Kun lapsikin on lentänyt pesästä, minulla voi olla jälleen sellainen hetki, että katsotaan, mitä elämä antaa. 

Tiina Suomalainen