Seinäjoen keskustan ulkopuolella sijaitseva KRIS Etelä-Pohjanmaa ‑yhdistyksen toimintakeskus auttaa entisiä vankeja vertaistuella eteenpäin. Fyysinen työ vehreässä maalaisympäristössä kuntouttaa kovia vaiheita kokeneita.
Rintamamiestalon alakerrassa joukko nuoria juo kahvia ja vaihtaa kuulumisia. Toiminnanjohtajan sijaisena työskentelevä Karoliina Saranpää kertoo, että kynnys talolle on todella matalalla.
− Porukkaa saapuu tänne suunnilleen pihan puskien läpi, uudet asiakkaat harvemmin edes soittavat etukäteen.
Muiden maamme KRIS-yhdistysten tapaan Etelä-Pohjanmaallakin tehdään työtä vankien ja vankilasta vapautuneiden kanssa. Keskeinen näkökulma on vertaistuki.
− Moni tulee meille Vaasan vankilasta, jossa työntekijämme käy säännöllisesti pitämässä infotilaisuuksia. Yksilökäynneillä hän tapaa tulijat, jotka haluavat tulla meille.
Toimintakeskuksen asiakkaat ovat yhdyskuntapalvelussa, koevapaudessa, työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Jotkut ovat ”vierailevia tähtiä”, he tulevat muuten vain kahvittelemaan.
− Teemme erityisnuorisotyötä sellaisten nuorten kanssa, joilla ei vielä ole rikostaustaa, kertoo Karoliina Saranpää.
Valmiuksia siirtyä työelämään (VST) ‑hankkeella yhdistys on saanut useita vankilataustaisia joko työelämään tai opiskelemaan.
− Jokaisen kanssa ei tietenkään onnistuta. Olisi myös utopistista ajatella että kaikki KRIS:iin tulevat saman tien raitistuisivat loppuelämäkseen. Retkahdukset eivät kuitenkaan merkitse lopullista porttikieltoa toimintakeskukseen. Aina voi yrittää uudelleen. Mutta selvin päin täytyy olla.
Työtoimintaa ja jalkautumista
Vastaavanlaisia matalan kynnyksen tukipaikkoja vankilataustaisille on Suomessa monia muitakin. Seinäjoen KRIS-toimintakeskuksen tekee omaleimaiseksi maalaismainen ympäristö. Tontilla on päärakennuksen lisäksi aitta ja pieni sauna. Ympäristö soveltuu monenlaiseen työtoimintaan.
− Meillä esimerkiksi kunnostetaan vanhoja pyöriä. Eräs asiakkaamme rakensi viime kesänä roskakatoksen. Koko yhteisöä hyödyttävä projekti oli suunnitella ja toteuttaa aittaan kuntosali. Painojen nostaminen ja muu liikunta ovat tärkeä osa KRIS-väen viikko-ohjelmaa, kertoo Saranpää.
– KRIS Etelä-Pohjanmaan toimintaan on helppo tulla mukaan. Asiakkaiden on vain oltava selvin päin. Retkahduksista ei liioin tule porttikieltoa, kertoo Karoliina Saranpää. Kuva: Mikko Lehtimäki
Viime kesänä toimintakeskuksen väki laittoi asuinrakennuksen nurkalle pystyyn oman kasvihuoneen. Tänä vuonnakin on kasvatettu kurkkua, chiliä ja ruohosipulia.
− Takapihalle olemme suunnitelleet päihdekuntoutujien päiväkeskus Plakkarin väen kanssa yhteistä perunamaata. Marjapuskiakin tontiltamme löytyy. Asiakkaiden suhtautuminen ”viherpiperrykseen” on hyvinkin myönteistä.
− Kasvimaalla puuhastelulla saattaa olla terapeuttistakin vaikutusta. Tärkeää on se, että pystytään rauhoittumaan ja keskittämään energiaa johonkin muuhun kuin päihteisiin ja rikoksiin, kertoo Saranpää.
Rintamamiestalossa on tehty yhdessä pientä remonttia. Silti talvipakkasilla voi tulla kylmä.
− Joskus olemme pohtineet, että pitäisikö pyytää Seinäjoen kaupungilta uudempia tiloja. Mutta tässä on paljon hyviäkin puolia, kuten rauhallinen sijainti.
KRIS Etelä-Pohjanmaan kaltainen pieni toimija saa pitää aktiivisesti melua itsestään. Parissa vuodessa yhdistys on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa palvelukentässä. Yhteistyötä tehdään kuntien sosiaalitoimen kanssa.
− Väkeä ohjautuu meille myös TE-toimistojen ja Etelä-Pohjanmaan Työvoiman Palvelukeskuksen kautta. Toivoisin, että tulevaisuudessa pystyisimme paremmin tavoittamaan kohderyhmää Seinäjoen ulkopuolelta. Nykyisillä resursseilla se ei ole mahdollista, kertoo Saranpää.
Yhdistys on hakenut RISE:ltä rahoitusta, jolla se pystyisi aloittamaan jalkautuvan työn asiakkaiden kotipaikkakunnilla.
− Työntekijämme etsisi esimerkiksi kauhajokelaiselle vankilasta vapautuneelle hänen kotipaikkakunnaltaan työkokeilu- tai koevapauspaikan. Vaasan alueella tällaisesta mallista on jo saatu hyviä kokemuksia.
Kuntosalia ja renkaanpyöritystä
Riku Latvakoski työskentelee oppisopimuksella KRIS Etelä-Pohjanmaan toimintakeskuksessa. Hänen tavoitteenaan on valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Hän voi tarjota asiakkaille vertaistukea, sillä oma nuoruus ”meni törttöillessä ja linnassakin tuli istuttua”.
Latvakoski vapautui Vaasan avovankilasta kaksi vuotta sitten ja tuli KRIS Etelä-Pohjanmaahan suorittamaan koevapauttaan. Jo ennen 1,5 vuoden vankilatuomiota hän oli lopettanut kokonaan päihteiden käytön.
− KRIS tuntui välittömästi hyvältä paikalta, täällä tapasi omankaltaisiaan ihmisiä, Latvakoski naurahtaa.
Myös Nico Korpi pitää KRIS:in taloa tukipaikkanaan. Hän on vapautunut vankilasta heinäkuussa 2015. Korpi poikkeaa toimintakeskuksessa päivittäin ilman mitään sen virallisempaa asiaakaan. Suunnitteilla on työkokeilun aloittaminen.
− Tänne voi aina tulla kuin kotiinsa, mitään roolia ei tarvitse vetää. Pääsen vaihtamaan kuulumiset ja saan tukea monenlaisiin asioihin. Jos joskus olen vähän hiljaisempi, niin kysellään mikä nyt on.
Nico uskoo KRIS:in sosiaalinen verkosto antaa hänelle motivaatiota päihteettömyyteen.
− Ilman tätä mahdollisuutta voisin synkistellä kotona. Tai olisin jälleen kerran jossakin nistiluukussa. Jos toimintakeskuksessa joku alkaa puhua päihteistä, niin muut tuovat esille niitä toisenlaisia vaihtoehtoja.
Nico Korven mielestä KRIS-toimintakeskuksen kaltaisia matalan kynnyksen paikkoja pitäisi maassamme olla paljon enemmän.
− Näistä on moni vankilataustainen saanut apua.
Vesa Keinonen
Kuvat: Mikko Lehtimäki
